JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Hoo­sea ju­lis­ti Ju­ma­lan rak­kau­des­ta

Matkaevääksi
16.6.2021 6.00

Juttua muokattu:

14.6. 08:42
2021061408421120210616060000

Ju­ha­ni Ala­ran­ta

Saa­ko Ju­ma­laa pil­ka­ta? Täs­tä ai­hees­ta Suo­mes­sa kes­kus­tel­laan ai­na sil­loin täl­löin. On­ko Ju­ma­lan jul­ki­nen pilk­kaa­mi­nen ri­kos? Voi­mas­sa ole­van ri­kos­lain mu­kaan se on ri­kos. On ta­ho­ja, jot­ka ha­lu­ai­si­vat toi­sin.

Vii­me ai­koi­na on pu­hut­tu sii­tä, saa­ko Raa­mat­tuun kir­joi­tet­tua Ju­ma­lan sa­nan to­tuut­ta ker­toa jul­ki­ses­ti, jos se louk­kaa joi­ta­kin ih­mi­siä. Kum­pi on tär­ke­äm­pää: se, mitä Raa­mat­tu il­moit­taa, vai se, louk­kaan­tuu­ko joku sen il­moi­tuk­ses­ta? Saa­ko siis Ju­ma­laa lou­ka­ta, mut­ta ih­mis­tä ei?

Voi­mas­sa ole­vas­sa Kirk­ko­jär­jes­tyk­ses­sä (1055/1993) to­de­taan: ”Suo­men evan­ke­lis-lu­te­ri­lai­nen kirk­ko tun­nus­taa sitä kris­til­lis­tä us­koa, joka pe­rus­tuu Ju­ma­lan py­hään sa­naan”.

Täl­lai­sia ky­sy­myk­siä nou­see mie­leen Hoo­se­an kir­jan vii­meis­tä lu­kua lu­kies­sa. Pro­feet­ta Hoo­sea oli Je­sa­jan ai­ka­lai­nen. Hei­dän toi­min­tan­sa osui Is­ra­e­lin val­ta­kun­nan vai­ke­aan ai­kaan. Se on taus­ta­na Hoo­se­an ju­lis­tuk­sel­le.

Raa­ma­tun his­to­ri­an tut­ki­jat ker­to­vat, et­tä Is­ra­e­lin kan­san joh­ta­jat, ku­nin­kaat, pro­fee­tat ja pa­pit oli­vat jou­tu­neet har­ha­teil­le. He tap­poi­vat pro­feet­to­ja ja polt­ti­vat lap­sia uh­rik­si epä­ju­ma­lil­le. Val­he, var­kaus ja huo­ruus re­hot­ti­vat.

Hoo­sea en­nus­ti: ”Sa­ma­ria jou­tuu ti­lil­le syn­neis­tään, se on ka­pi­noi­nut Ju­ma­laan­sa vas­taan” (Hoos. 14:1). ”Pa­laa Is­ra­el, pa­laa Her­ran, Ju­ma­la­si luo! Syn­ti­si ovat syös­seet si­nut on­net­to­muu­teen.” (Hoos. 14:2.)

Pro­feet­ta an­toi val­miit sa­nat kan­san suu­hun. ”Sa­no­kaa hä­nel­le: ’An­na kaik­ki mei­dän syn­tim­me an­teek­si ja ota vas­taan pa­ras lah­jam­me: me tuom­me si­nul­le uh­rik­si ru­kouk­sem­me, huul­tem­me he­del­män.’” (Hoos. 14:3.)

Kai­ken kau­heu­den kes­kel­lä Hoo­sea kui­ten­kin en­nus­ti, et­tä kan­sa tu­lee vie­lä pe­las­tu­maan. ”Minä pa­ran­nan hei­dät hei­dän us­kot­to­muu­des­taan. Minä ra­kas­tan hei­tä omas­ta tah­dos­ta­ni, vi­ha­ni on väis­ty­nyt heis­tä pois.” (Hoos. 14:5.)

Kan­san pe­rus­syn­ti oli us­kot­to­muus. Se pal­ve­li epä­ju­ma­lia ja oli unoh­ta­nut elä­vän Ju­ma­lan. Ju­ma­la tah­toi ar­mah­taa van­hurs­kau­del­la ja lau­peu­del­la, kun kan­sa nöyr­tyi. ”Em­me sano enää omien kät­tem­me töil­le: Ju­ma­lam­me! Vain si­nul­ta, Her­ra, saa or­po osak­seen rak­kaut­ta.” (Hoos. 14:4.)

Hoo­se­aa kut­su­taan myös rak­kau­den pro­fee­tak­si. Hän jak­soi muis­tut­taa sii­tä, et­tä Ju­ma­la kyl­lä ra­kas­taa kan­saan­sa, kun tämä ka­tuu ja pa­laa elä­vän Ju­ma­lan pal­ve­luk­seen.

”Mi­nun sy­dä­me­ni hel­tyy, mi­nut val­taa sää­li. En an­na vi­ha­ni rai­vo­ta, enää en tu­hoa Ef­rai­mia. Minä olen Ju­ma­la en­kä ih­mi­nen. Minä olen Pyhä, olen si­nun lä­hel­lä­si, en tule luok­se­si vi­han vim­mas­sa.” (Hoos. 11:9.) Sa­moin kuin Ju­ma­la ar­mah­ti Ef­rai­mia, hän lu­paa ar­mah­taa myös Is­ra­e­lia.

Se neu­vo, jon­ka Ju­ma­la an­toi Is­ra­e­lil­le, so­pii neu­vok­si myös mei­dän kan­sal­lem­me: ”Her­ra on kaik­ki­val­ti­as Ju­ma­la, hä­nen ni­men­sä on Her­ra! Kään­ny siis Ju­ma­la­si puo­leen, ole us­kol­li­nen ja nou­da­ta oi­keut­ta ja pane ai­na toi­vo­si Ju­ma­laan.” (Hoos. 12:6–7.)

Kan­san ka­tu­mus­ta ja kään­ty­mis­tä seu­ra­si siu­naus, joka nä­kyi mo­nin ta­voin. ”Minä vir­voi­tan Is­ra­e­lin kuin aa­mu­kas­te, ja niin se ku­kois­taa kuin lil­ja ja tun­kee juu­ren­sa maa­han kuin Li­ba­no­nin set­ri. Sen ver­sot le­vi­ä­vät, se kas­vaa kau­niik­si kuin olii­vi­puu. Sen kat­vees­sa ih­mi­set saa­vat jäl­leen asua ja vil­jel­lä pel­to­jaan.” (Hoos. 14:6–8.)

Ju­ma­lan lu­pauk­set ovat suu­ret ja hy­vät niil­le, jot­ka hän­tä pel­kää­vät ja pi­tä­vät hä­nen sa­nan­sa. Täl­lais­ta miel­tä saam­me ru­koil­la yhä myös Suo­men kan­sal­le.

22.9.2021

Mi­nul­le elä­mä on Kris­tus ja kuo­le­ma on voit­to. Fil. 1:21

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si

Vuo­den 2021 ajan­koh­tais­kir­ja kä­sit­te­lee ai­hei­ta ku­ten us­kon­non­va­paut­ta ja kris­ti­tyn vas­tuu­ta sekä pan­de­mi­an ai­heut­ta­mia muu­tok­sia ar­jes­sam­me ja yh­teis­kun­nas­sa. Sa­mal­la se ker­too luot­ta­muk­ses­ta muut­tu­mat­to­miin Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin ja hä­nen hy­vän tah­ton­sa to­teu­tu­mi­seen.

Lai­na

Per­hee­näi­din sel­viy­ty­mis­ta­ri­na avaa nä­ky­män suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ke­hit­ty­mi­seen jäl­leen­ra­ken­nuk­sen ajal­ta 1960-lu­vun hy­vin­voin­tiin. Sa­mal­la se on pu­heen­vuo­ro kris­til­lis­ten ar­vo­jen puo­les­ta.

Käsi en­ke­lin kä­des­sä

Rai­kas ja ajan­koh­tai­nen nuor­ten­kir­ja kä­sit­te­lee so­me­riip­pu­vuut­ta, ys­tä­vien mer­ki­tys­tä ja us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mis­ta.

Ihas­tut­ta­va eläin­maa­il­ma

Tie­sit­kö, et­tä su­den­ko­ren­not ovat eläin­maa­il­man tai­ta­vim­pia len­tä­jiä ja saa­lis­ta­jia tai et­tä lap­set kuu­le­vat hei­nä­sir­kan soi­ton pa­rem­min kuin ai­kui­set?

Lap­si olen pie­ni

Tämä levy vie si­nut löy­tö­ret­kel­le las­ten Sii­o­nin lau­lu­jen pa­riin pien­ten soo­lo­lau­la­jien ja vä­hän isom­pien kuo­ro­lau­la­jien mu­ka­na. Kuun­te­le, kuin­ka kos­ket­ta­vas­ti, raik­kaas­ti ja mie­leen­pai­nu­vas­ti nuo­ri väki lau­laa näi­tä kris­til­li­syy­del­le ar­vok­kai­ta lau­lu­ja.