JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Jee­sus ym­mär­tää va­ja­vuu­tem­me

Päivämies
Matkaevääksi
6.3.2019 6.30

Juttua muokattu:

23.12. 02:44
2019122302442320190306063000

Te­ho­kas suo­rit­ta­mi­nen ja mo­nes­sa mu­ka­na ole­mi­nen ko­e­taan usein hy­vän elä­män mit­ta­ri­na. Lii­an suur­ten odo­tus­ten ja vaa­ti­mus­ten pai­nees­sa usein huo­maam­me, et­tä em­me pys­ty suo­rit­ta­maan sitä kaik­kea, mitä it­sel­täm­me vaa­dim­me.

Me­nes­tyk­sen tai hel­pon elä­män ta­voit­te­lu saat­taa haa­voit­taa. Kun tu­lee vie­lä louk­kaan­tu­mi­sia ih­mis­suh­teis­sa, koko elä­mä tun­tuu vai­ke­al­ta, mo­ni­mut­kai­sel­ta ja ras­kaal­ta.

”Ei mi­nua ku­kaan ym­mär­rä”, saat­taa kuu­lua nuo­ren suus­ta tai pyö­riä ai­kui­sen aja­tuk­sis­sa. Jo ajal­li­sen elä­män kes­kel­lä riit­tä­mät­tö­myys ja epä­on­nis­tu­mi­sen tun­ne ah­dis­taa.

Ym­mär­tää­kö ku­kaan mi­nua? Koen it­se­ni ai­na uu­des­taan syn­tiin jou­tu­vak­si ja epä­täy­del­li­sek­si ih­mi­sek­si, joka elää ko­et­te­le­mus­ten ja jos­kus suu­ren­kin tus­kan kes­kel­lä.

Mo­net tu­tut raa­ma­tun­koh­dat ker­to­vat, kuin­ka ih­mi­set tun­si­vat oman va­ja­vuu­ten­sa ja syn­ti­syy­ten­sä, mut­ta sa­mal­la sen, et­tä Jee­sus ym­mär­tää va­ja­vuu­tem­me (Hepr. 2:18; 4:15).

Hil­jai­set ja vä­sy­neet mie­het pa­lai­li­vat ar­ki­työn­sä ää­res­tä. Koko yön he oli­vat ka­las­ta­neet, mut­ta tur­haan. Ran­taa lä­hes­ty­es­sään mie­het huo­ma­si­vat jon­kun sei­so­van ran­nal­la.

Koh­ta tuo mies ky­se­li: ”Lap­set, on­ko teil­lä mi­tään syö­tä­vää?” Tuo mies tah­toi aut­taa ar­ki­työn uu­vut­ta­mia mie­hiä, ja sil­loin he tun­si­vat Jee­suk­sen.

Pie­ta­ril­le tuli kii­re. Men­nei­den päi­vien mur­heet pai­noi­vat hä­nen miel­tään. Vaik­ka hän oli saa­nut us­koa syn­nit an­teek­si, ras­kas taak­ka tun­tui sil­ti pai­na­van hä­nen har­tei­taan.

Pie­ta­ri kai­pa­si pääs­tä Jee­suk­sen lä­hel­le. Hän muis­ti, kuin­ka lem­pe­äs­ti Jee­sus kat­soi hän­tä pap­pi­lan hii­li­val­ke­al­la. Oli­han hän usein ko­ke­nut, kuin­ka hyvä ja tur­val­lis­ta oli ol­la Jee­suk­sen lä­hel­lä.

Jee­sus ym­mär­si Pie­ta­rin tus­kan. Hän tah­toi ra­kas­taa lan­gen­nut­ta ja ar­moa kai­paa­vaa. Sik­si Jee­sus ky­se­li Pie­ta­ril­ta: ”Ra­kas­tat­ko sinä mi­nua?” (Joh. 21:1–16.)

Sa­moin Sy­ka­rin kai­vol­la, ar­ki­sen aher­ruk­sen kes­kel­lä eräs sa­ma­ri­a­lai­nen nai­nen sai yl­lät­tä­vän kes­kus­te­lu­kump­pa­nin. Tuo jul­ki­syn­ti­nen nai­nen ja Jee­sus kä­vi­vät sy­väl­li­sen kes­kus­te­lun.

Jee­sus tie­si tuon nai­sen elä­män vai­heet, ja hän tah­toi aut­taa mui­den hal­vek­si­maa ih­mis­tä. Hän tar­jo­si nai­sel­le elä­vää vet­tä, syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta. Nai­nen us­koi ja niin hän it­se tuli elä­vän ve­den läh­teek­si. (Joh. 4:1–42.)

Us­ko­vai­set ovat ta­val­li­sia ih­mi­siä, jot­ka elä­vät elä­män ilo­jen ja su­ru­jen kes­kel­lä niin kuin muut­kin ih­mi­set. Ku­kaan ei ole täy­del­li­nen.

Jos­kus elä­mäs­säm­me ta­pah­tuu asi­oi­ta, joi­den ää­rel­lä ei löy­dy sa­no­ja. On vain ky­sy­myk­siä, häm­men­tä­vä hil­jai­suus tai suu­ri pel­ko ih­mi­sym­mär­ryk­sen ylit­tä­vän asi­an kes­kel­lä.

Ju­ma­la sal­lii meil­le jo­kai­sel­le elä­mäs­säm­me myös ras­kai­ta ko­et­te­le­mus­ten het­kiä. Nii­den­kin kaut­ta hän tah­too mei­tä ra­kas­taa ja ve­tää puo­leen­sa. Hän kut­suu mei­tä ar­mois­tui­men luo saa­maan apua, kun sitä tar­vit­sem­me. (Hepr. 4:16.)

Ju­ma­la on meil­le syn­ti­sil­le ar­mol­li­nen. Hän ra­kas­taa mei­tä jo­kais­ta, si­nua ja mi­nua. Sik­si hän lä­het­ti rak­kaan Poi­kan­sa syn­tiem­me so­vit­ta­jak­si. Hän oli Ju­ma­lan va­lit­se­ma, riit­tä­vä uh­ri mei­dän puo­les­tam­me.

Jee­sus an­toi omil­le ope­tus­lap­sil­leen teh­tä­vän ju­lis­taa syn­tien an­teek­si­an­ta­mus­ta kai­kil­le ih­mi­sil­le. Tuo an­teek­si­an­ta­muk­sen evan­ke­liu­mi on kuul­ta­vis­sa ja us­kot­ta­vis­sa tä­nä­kin päi­vä­nä Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­sa hä­nen Py­hän Hen­ken­sä kaut­ta.

Teks­ti: Ar­to Töl­li

Ku­vi­tus­ku­va: H. H.

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 6.3.2019

4.7.2020

"Minä ope­tan si­nua", sa­noo Her­ra, "minä osoi­tan si­nul­le oi­ke­an tien. Minä neu­von si­nua, kat­see­ni seu­raa as­ke­lei­ta­si." Ps. 32:8

Viikon kysymys