Kun ope­tus­lap­set ky­syi­vät Jee­suk­sel­ta, kuka on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa, vas­taus saat­toi yl­lät­tää hei­dät. Jee­sus ei lu­van­nut hei­dän toi­vo­maan­sa suu­rim­man paik­kaa jol­le­kin heis­tä, Ju­ma­lan val­ta­kun­taan kut­su­tuis­ta ope­tus­lap­sis­ta. He ajat­te­li­vat in­hi­mil­li­ses­ti, et­tä par­hai­ten us­kos­saan kil­voi­tel­lut saa pai­kan Jee­suk­sen lä­hel­lä.

Ky­sy­mys saat­taa nous­ta esil­le myös täs­sä ajas­sa. Yhä uu­des­taan on pa­lat­ta­va sii­hen, mitä Jee­sus suu­rim­man paik­kaa ky­se­le­vil­le ope­tus­lap­sil­leen asi­as­ta opet­ti.

Lap­sen us­kos­ta op­pia

Jee­sus kut­sui luok­seen lap­sen ja aset­ti hä­net ope­tus­las­ten kes­kel­le. Ti­lan­ne py­säh­dyt­ti Jee­suk­sen seu­raa­jat. He sai­vat ha­vain­nol­li­ses­ti op­pia us­kon pe­ru­sa­si­oi­ta. Ju­ma­lan val­ta­kun­taan pää­see vain ih­mi­nen, joka ot­taa vas­taan lah­ja­na Ju­ma­lan ar­mon, syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­sen. Ju­ma­lan val­ta­kun­ta ei avau­du it­sen­sä suu­rek­si ko­ke­vil­le, jot­ka ajat­te­le­vat pää­se­vän­sä sin­ne hy­vien te­ko­jen­sa ja oman van­hurs­kau­ten­sa pe­rus­teel­la.

Jee­sus ko­ros­taa ope­tuk­ses­saan, et­tä Ju­ma­lan val­ta­kun­taan kut­su­tun, hä­nen seu­raa­jak­seen va­li­tun on jat­ku­vas­ti kil­voi­tel­ta­va lap­sen kal­tai­ses­ti. Jee­suk­sen vas­taus ope­tus­las­ten ky­sy­myk­seen oli var­mas­ti yl­lät­tä­vä. Va­pah­ta­ja sa­noi: ”Se, joka nöyr­tyy tä­män lap­sen kal­tai­sek­si, on suu­rin tai­vas­ten val­ta­kun­nas­sa” (Matt. 18:4).

Kun van­hem­mat toi­vat Jee­suk­sen siu­nat­ta­vak­si lap­sia, ope­tus­lap­set moit­ti­vat van­hem­pia. Sil­loin Jee­sus sa­noi: ”Sal­li­kaa las­ten tul­la mi­nun luok­se­ni, äl­kää es­tä­kö hei­tä. Hei­dän kal­tais­ten­sa on Ju­ma­lan val­ta­kun­ta.” (Mark. 10:14.)

Nöy­ryyt­tä tun­te­va kai­paa tur­vaa

Lap­sen us­ko on esi­ku­va Ju­ma­lal­le kel­paa­vas­ta us­kos­ta. Lap­si on us­ko­val­le esi­ku­va nöy­ryy­des­sä ja kuu­li­ai­suu­des­sa. Lap­si ei tur­vau­du an­si­oi­hin, vaan ot­taa us­kol­la vas­taan Ju­ma­lan sa­nan ja evan­ke­liu­min. Niin kuin lap­si luot­taa omaan van­hem­paan­sa, hän tur­vau­tuu us­kol­laan las­ten ys­tä­vän Jee­suk­sen ja hä­nen siu­nauk­sen­sa suo­jaan.

Ju­ma­lan lah­joit­ta­ma elä­vä us­ko on yk­sin­ker­tais­ta us­koa. Ju­ma­la avaa sen lap­sen kal­tai­sek­si tu­le­val­le, pa­ran­nuk­seen nöyr­ty­väl­le. Myös Ju­ma­lan val­ta­kun­nan evan­ke­liu­mi on yk­sin­ker­tais­ta saar­naa Kris­tuk­sen so­vin­to­työs­tä.

Jee­sus kiit­tää tai­vaal­lis­ta Isää, et­tä hän on avan­nut yk­sin­ker­tai­sen us­kon lap­sen­mie­li­sil­le: ”Minä ylis­tän si­nua, Isä, tai­vaan ja maan Her­ra, sii­tä et­tä olet sa­lan­nut tä­män vii­sail­ta ja op­pi­neil­ta mut­ta il­moit­ta­nut sen lap­sen­mie­li­sil­le. Näin sinä Isä, olet hy­väk­si näh­nyt.” (Matt. 11:25–26.)

Myös apos­to­li ot­taa esil­le us­kon yk­sin­ker­tai­suu­den ja kir­joit­taa: ”Ju­ma­la on kyl­lä osoit­ta­nut vii­sau­ten­sa, mut­ta kun maa­il­ma ei omas­sa vii­sau­des­saan op­pi­nut tun­te­maan Ju­ma­laa, Ju­ma­la kat­soi hy­väk­si ju­lis­taa hul­luut­ta ja näin pe­las­taa ne, jot­ka us­ko­vat” (1. Kor. 1:21). Jaa­kob (4:6) ku­vaa, kuin­ka Ju­ma­la on yl­pei­tä vas­taan, mut­ta nöy­ril­le hän an­taa ar­mon­sa.

Sii­o­nin lau­lun sa­nat tuo­vat pyyn­tö­nä esil­le us­kon yk­sin­ker­tai­suut­ta: Us­ko yk­sin­ker­tai­nen / mi­nul­le­kin an­na. / Mei­dät pie­net, suu­ret­kin / tai­vaan ko­tiin kan­na. (Sl. 148:4.)

Jaak­ko Kal­ta­ka­ri

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 16.5.2018

Ku­vi­tus­ku­va: Las­se Kok­ko