Mitä odo­tan ja ha­lu­an elä­mäl­tä­ni? Mitä tar­koit­taa, et­tä Ju­ma­la on kaik­ki­val­ti­as? Nämä ky­sy­myk­set nou­se­vat ai­ka ajoin mie­lee­ni.

Ny­ky­ään ta­voi­tel­laan help­poa elä­mää. Jot­kut suun­nit­te­le­vat jopa elä­vän­sä te­ke­mät­tä mi­tään sel­lais­ta, jota ei­vät it­se ha­lua. Mei­tä ke­ho­te­taan hal­lit­se­maan elä­määm­me ja ruu­mis­tam­me omien miel­ty­mys­tem­me mu­kai­ses­ti.

Ih­mi­nen kyl­lä voi muo­dos­taa maa­il­man­kat­so­muk­sen­sa ja va­kau­muk­sen­sa it­se, mut­ta ei voi muut­taa pe­las­tuk­sen eh­to­ja.

Ju­ma­lan sana an­taa esi­tet­tyi­hin ky­sy­myk­siin vas­tauk­sen: Ju­ma­la on luo­nut ih­mi­sen ja an­ta­nut hä­nel­le elä­män­teh­tä­vän, jol­la hän voi pal­vel­la Ju­ma­laa ja lä­him­mäis­tä.

Us­ko avaa ym­mär­ryk­sen, et­tä Ju­ma­la on an­ta­nut elä­män lah­jan. Hän yl­lä­pi­tää sitä ja on tä­hän päi­vään as­ti pi­tä­nyt omis­taan huol­ta. Ju­ma­la ha­lu­aa ih­mi­sen elä­vän yh­tey­des­sään ja sa­nas­saan il­moit­ta­man­sa tah­don mu­kai­ses­ti.

He ei­vät voi­neet ol­la ker­to­mat­ta

Apos­to­lien teot ker­too, kuin­ka Pie­ta­ri ja Jo­han­nes ju­lis­ti­vat ylös­nous­sees­ta Jee­suk­ses­ta suu­ren neu­vos­ton pu­hut­te­lus­ta ja kiel­lois­ta huo­li­mat­ta. He jat­koi­vat ju­lis­tus­ta Jee­suk­sen käs­kyn mu­kai­ses­ti ja sen­kin vuok­si, ”et­tei­vät voi­neet ol­la ker­to­mat­ta sii­tä, mitä oli­vat it­se näh­neet ja kuul­leet”.

Usei­den kiin­ni­ot­ta­mis­ten, van­ki­las­sa­o­lon ja ruos­ki­mi­sen jäl­keen he iloit­si­vat saa­tu­aan kär­siä Jee­suk­sen ni­men vuok­si. He ju­lis­ti­vat Ju­ma­lan ar­mo­jär­jes­tyk­ses­tä, Jee­suk­sen so­vi­tus­työs­tä ja ylös­nou­se­muk­ses­ta. Evan­ke­liu­min ilo­sa­no­mas­ta, jon­ka ydin on edel­leen syn­tien an­teek­si­an­ta­mus.

Herk­kä­nä Ju­ma­lan ää­nel­le

Olen kuul­lut sa­not­ta­van, et­tä ”kuu­li­ai­suus al­kaa sii­tä, mi­hin jär­ki lop­puu”. Pie­ta­rin ja Jo­han­nek­sen esi­mer­kin ohel­la Raa­ma­tus­sa on mo­nia esi­merk­ke­jä kuu­li­ai­suu­des­ta.

Ab­ra­ham läh­ti uh­raa­maan poi­kaan­sa var­mas­ti ras­kain as­ke­lin ja jär­jen ään­tä vas­tus­ta­en. Nooa ra­ken­si suur­ta ark­kia kui­val­le maal­le nou­dat­ta­en pil­kun­tar­kas­ti Ju­ma­lal­ta saa­mi­aan oh­jei­ta.

Paa­va­li ke­hot­taa ko­et­te­le­maan kaik­kea aja­tuk­sel­la, on­ko se Ju­ma­lan mie­len mu­kais­ta. Ju­ma­lan sana muis­tut­taa mei­tä sii­tä, mikä on maa­il­mas­ta. Mei­dän ei kan­na­ta kiin­nit­tää ais­te­jam­me ja sy­dän­täm­me maal­li­seen elä­mään, ohi­kii­tä­viin nau­tin­toi­hin ja us­kos­ta vie­raan­nut­ta­viin asi­oi­hin. Mi­ten kävi Loo­tin vai­mon, kun hän ei mie­les­sään pys­ty­nyt luo­pu­maan So­do­mas­ta? Hän muut­tui suo­la­pat­saak­si.

Jee­suk­sen seu­raa­ji­na

Jee­sus ke­hot­ti ope­tus­lap­si­aan: ”Seu­rat­kaa mi­nua!” Var­mas­ti ope­tus­lap­set jou­tui­vat miet­ti­mään, on­ko jär­ke­vää lo­pet­taa elan­non hank­ki­mi­nen ja seu­ra­ta tuo­ta mies­tä. Mut­ta he us­koi­vat ja oli­vat kuu­li­ai­sia kut­sul­le ja myö­hem­min to­te­si­vat: ”Her­ra, ke­nen luo me me­ni­sim­me? Si­nul­la on ikui­sen elä­män sa­nat” (Joh. 6:68).

Jee­sus lu­pa­si ope­tus­lap­sil­leen, et­tä he saa­vat hän­tä seu­ra­tes­saan sa­ta­ker­tai­ses­ti ja tu­le­vas­sa ajas­sa ian­kaik­ki­sen elä­män (Mark. 10:30).

Jee­sus muis­tut­ti, et­tä hä­neen us­ko­va saa osak­seen myös vai­noa (Mark. 10:30). Hän ke­hot­ti jo­kais­ta kiel­tä­mään it­sen­sä, ot­ta­maan ris­tin­sä ja seu­raa­maan hän­tä (Mark. 8:34). Ris­ti aut­taa py­sy­mään lä­hel­lä Ju­ma­laa; Ju­ma­lan voi­mal­la jak­sam­me kan­taa ris­ti­äm­me.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta kut­su­taan us­ko­maan oma­koh­tai­ses­ti: tee pa­ran­nus ja us­ko evan­ke­liu­mi. Jo­kai­sel­le ka­tu­val­le an­ne­taan kaik­ki syn­nit an­teek­si Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä. Us­ko­es­sa saa voi­man tul­la Ju­ma­lan lap­sek­si ja evan­ke­liu­mis­sa on us­kon ra­vin­to ja Ju­ma­lan voi­ma jat­kaa kil­voi­tus­ta.

Veli Tuo­mi­vaa­ra

Jul­kais­tu Päi­vä­mie­hes­sä 11.4.2018

Ku­vi­tus­ku­va: An­ni­ka Myl­ly­lah­ti