JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Sa­don­kor­juu on Ju­ma­lan työ

Matkaevääksi
6.10.2021 10.00

Juttua muokattu:

6.10. 08:57
2021100608570620211006100000

Minna Impola

Minna Impola

Ant­ti Koi­vis­to

Muis­tan lap­suu­des­ta­ni Sii­o­nin lau­lun, jon­ka sa­no­jen mer­ki­tys­tä en täy­sin ym­mär­tä­nyt. Lau­lus­sa teh­dään ti­liä Ju­ma­lal­le ja lau­le­taan, et­tä ”usein sirp­pi kä­dess´ sie­men­tä pel­toon vein”.

Ym­mär­sin kyl­lä, et­tä sie­me­nen pel­toon vie­mi­nen tuos­sa yh­tey­des­sä tar­koit­taa Ju­ma­lan sa­nan kyl­vä­mis­tä. Olin­han kuul­lut pu­hut­ta­van Raa­ma­tun kyl­vä­jä­ver­tauk­ses­ta. Mut­ta mitä tar­koit­taa kyl­vä­mi­nen sirp­pi kä­des­sä? Sirp­pi­ä­hän tar­vi­taan sil­loin, kun sato kor­ja­taan.

Myö­hem­min olen ym­mär­tä­nyt lau­lun sa­nat. Kun Ju­ma­lan sa­naa kyl­ve­tään, on in­hi­mil­li­nen mie­li malt­ta­ma­ton. Ih­mi­nen ha­lu­ai­si, et­tä tu­lok­set nä­kyi­si­vät no­pe­as­ti. Ju­ma­lan sa­nan sie­me­net itäi­si­vät heti, ih­mi­set us­koi­si­vat ja syn­tyi­si kas­vua ja he­del­miä. Kyl­vä­jä siis ha­lu­ai­si kor­ja­ta sa­toa jo heti kyl­vä­mi­sen yh­tey­des­sä. Näin ei kui­ten­kaan ole. Paa­va­li opet­taa: ”Is­tut­ta­ja ei siis ole mi­tään, ei myös­kään kas­te­li­ja, vaan kaik­ki on Ju­ma­lan kä­des­sä, hän suo kas­vun” (1. Kor. 3:7).

Eri­tyi­sen ki­pe­äl­tä tun­tuu sil­loin, kun rak­kau­del­la vaa­lit­tu lä­hi­pel­lon kyl­vö ei juur­ru­kaan ja maa­il­man tuu­let kui­vat­ta­vat ja kuih­dut­ta­vat kas­vun. Tä­män moni van­hem­pi on jou­tu­nut las­ten­sa koh­dal­la to­te­a­maan, nöyr­ty­mään ja ru­koi­le­maan, et­tä Ju­ma­la vie­lä jos­kus an­tai­si uu­den elä­män ja kas­vun.

Ju­ma­lan jär­jes­tyk­sen olen jou­tu­nut huo­maa­maan usein työs­sä­ni pap­pi­na. Jos Ju­ma­la ei an­na kas­vua, ih­mi­nen ei voi sitä syn­nyt­tää. Jos­kus kas­vu voi tul­la vas­ta vuo­sien pääs­tä kyl­vä­mi­ses­tä.

Ker­ran mi­nut pyy­det­tiin sai­raa­laan. Siel­lä oli po­ti­las, joka ker­toi elä­mäs­tään. Hän oli elä­nyt ai­ka ta­va­no­mais­ta elä­mää. Ker­toi muun mu­as­sa lau­la­neen­sa paik­ka­kun­tan­sa kirk­ko­kuo­ros­sa ja kuun­nel­leen­sa har­tauk­sia ra­di­os­ta. Nois­sa toi­mis­saan hän oli kuul­lut elä­mäs­sään lu­kui­sia saar­no­ja. Jois­sa­kin pu­heis­sa oli kuu­lu­nut eri­tyi­ses­ti Ju­ma­lan sa­nan ää­ni. Nii­tä saar­no­ja kuun­nel­les­saan hän oli tun­te­nut, et­tä jo­ta­kin puut­tuu. Hä­nel­lä ei ol­lut si­sim­mäs­sään tur­vaa ja luot­ta­mus­ta Ju­ma­laan. Nyt hän oli ti­lan­tees­sa, jos­sa lää­kä­ri oli an­ta­nut tuo­mi­on. Ai­kaa ei ol­lut pal­jon. Hä­nel­lä oli hätä.

Ei mi­nul­la ol­lut pal­jon sa­not­ta­vaa. Ker­roin vain sai­ras­tu­neel­le, et­tä hän saa us­koa ilo­sa­no­man Jee­suk­ses­ta, joka on so­vit­ta­nut hä­nen syn­tin­sä ja voit­ta­nut ylös­nou­se­muk­ses­sa kuo­le­man val­lan. En ju­lis­ta­nut syn­nin­pääs­töä omis­sa ni­mis­sä­ni, vaan Jee­suk­sen ni­mes­sä ja ve­res­sä, Py­hän Hen­gen voi­mas­ta. Juu­ri tuo­ta sa­no­maa hän oli kai­van­nut. Rau­ha, ilo ja rie­mu val­ta­si­vat hä­net. Kau­an sit­ten kyl­vet­tyä, juu­ri val­mis­tu­nut­ta sa­toa kor­jat­tiin tai­vaan va­ras­toi­hin.

25.10.2021

Ku­nin­kait­ten­kin edes­sä ker­ron ar­kai­le­mat­ta si­nun lii­tos­ta­si. Ps. 119:46

Viikon kysymys