Pek­ka Syr­jä­nie­mi

Psal­mien kir­ja on Van­han tes­ta­men­tin lau­lu­kir­ja. Lau­lu­jen te­ki­jöi­tä oli usei­ta. Joi­den­kin psal­mien ru­noi­li­joi­ta ei tie­de­tä, mut­ta suu­rim­man osan psal­meis­ta on kir­joit­ta­nut ku­nin­gas Daa­vid. Joi­hin­kin lau­lui­hin on mer­kit­ty myös sä­vel­mä, jol­la nii­tä voi­daan lau­laa. Sä­vel­mis­tä ei ole säi­ly­nyt kui­ten­kaan tark­kaa tie­toa.

Pää­sin 58 vuot­ta sit­ten op­pi­laak­si Jäm­sän kris­til­li­seen kan­sa­no­pis­toon, joka oli juu­ri siir­ty­nyt us­ko­vais­ten omis­tuk­seen. Mie­lee­ni on jää­nyt sen alu­een us­ko­vais­ten suu­ri rak­kaus opis­toa koh­taan. Oli saa­tu py­sy­vä seu­ra­paik­ka, mo­nil­le us­ko­vai­sil­le työ­paik­ka sekä meil­le nuo­ril­le opi­nah­jo, jos­ta on jää­nyt py­sy­viä muis­to­ja sekä rak­kaus Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työ­hön.

Mo­net Suo­men us­ko­vai­sis­ta poik­ke­si­vat mat­koil­laan kat­so­maan uut­ta opis­to­ko­tia. Se oli myös he­rä­tys­ten ai­kaa. “Van­has­ta muis­tis­ta” opis­toon oli tul­lut opis­ke­li­joi­ta myös epä­us­koi­sis­ta ko­deis­ta. Hei­tä oli noin puo­let op­pi­las­mää­räs­tä. Ju­ma­la sai vai­kut­taa niin, et­tä oli usei­ta pa­ran­nuk­sen­te­ki­jöi­tä. Syn­tyi iloa, joka pur­kau­tui mei­dän opis­ke­li­joi­den kes­kuu­des­sa kii­tos­lau­lui­na.

Mo­ne­na il­ta­na ko­koon­nuim­me ala-au­laan lau­la­maan, ja ne lau­lu­seu­rat saat­toi­vat kes­tää usei­ta tun­te­ja. Sa­mal­la soit­ta­jat sai­vat ar­vo­kas­ta op­pia sii­tä, kuin­ka yh­teis­lau­lua tu­e­taan omal­la lah­jal­la.

Pro­feet­ta kir­joit­taa: ”Sinä teet run­saak­si rie­mun, an­nat suu­ren ilon. He iloit­se­vat si­nun edes­sä­si, niin kuin elon­kor­juun ai­ka­na iloi­taan niin kuin saa­liin­ja­os­sa rie­mui­taan.” (Jes. 9:2.) Se va­pau­den­tun­ne oli ai­van kä­sin­kos­ke­tel­ta­va, niin kuin Daa­vi­dil­la­kin oli, kun hän sai lan­kee­muk­sen­sa an­teek­si. ”Hän pääs­tää jal­ka­ni an­sas­ta” (Ps. 25:15).

Työ­ai­ka­na­ni sain ko­kea myös mo­nien Sii­o­nin lau­lu­jen ja vir­sien sa­no­man vai­ku­tuk­sen. Eräs pap­pi to­te­si ker­ran, et­tä on se kum­ma, kun sinä saat kuo­roon suu­ren mää­rän hy­vin lau­la­via nuo­ria, kun sinä lau­la­tat tuol­lai­sia lau­lu­ja kuin ”Lam­mas oon mä Jee­suk­sen” ja ”Ju­ma­lan kut­sun kuu­lin sun val­ta­kun­nas­tas”.

Yk­si kah­den kuo­ro­lai­sen isä to­te­si äs­ket­täin:

– Ei se kuo­ron oh­jel­mis­to jät­tä­nyt hei­tä­kään kyl­mäk­si, vaan he sai­vat niis­tä pal­jon elä­män eväi­tä ja ajat­te­le­mi­sen ai­het­ta.

Us­ko­vais­ten rip­pi­kou­lu­työs­sä olen saa­nut tun­tea myös Raa­mat­tuun poh­jau­tu­vien lau­lu­jen ja vir­sien mer­ki­tyk­sen ja us­koa vir­voit­ta­va vai­ku­tuk­sen. On suu­ri mää­rä nuo­ril­le suun­nat­tu­ja, us­koa ruok­ki­via ja roh­kai­se­via lau­lu­ja, on us­kon elä­mää tu­ke­via lau­lu­ja sekä kii­tos­lau­lu­ja Ju­ma­lan hy­vyy­des­tä ja rak­kau­des­ta mei­tä syn­ti­siä koh­taan.

Sii­o­nin kan­sa on ai­na ol­lut lau­la­vaa jouk­koa. ”On ilo lau­laa nyt Jee­suk­ses­ta, syn­tis­ten par­haas­ta ys­tä­väs­tä” (SL 61:1). Muis­tan lap­suu­des­ta­ni oman äi­ti­ni lau­la­neen pal­jon. Huo­ma­sin, et­tä lau­la­mi­nen voi­maan­nut­ti hän­tä ar­ki­sis­sa as­ka­reis­sa.

Al­ku­a­jois­ta läh­tien lä­hes kaik­ki mu­siik­ki on ol­lut mu­siik­kia, joka on suun­nat­tu Ju­ma­lan kii­tok­sek­si ja kun­ni­ak­si. Tänä ai­ka­na suun­ta on muut­tu­nut lä­hes täy­del­li­ses­ti. Sik­si Sii­o­nin lau­lut ja vir­ret ovat suu­ri aar­re us­ko­vais­ten ar­jes­sa ja juh­lis­sa. ”An­ta­kaa Kris­tuk­sen sa­nan asua run­saa­na kes­kuu­des­san­ne. Opet­ta­kaa ja neu­vo­kaa toi­si­an­ne kai­kel­la vii­sau­del­la ja lau­la­kaa kii­tol­li­sin mie­lin Ju­ma­lal­le psal­me­ja, ylis­tys­vir­siä ja hen­gel­li­siä lau­lu­ja.” (Kol. 3:16.)