JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Matkaevääksi

Valo tuo tur­vaa

Matkaevääksi
29.1.2020 6.35

Juha Humalajoki

Jor­ma Vuor­ma

Is­tuim­me jou­lu­kir­kos­sa mo­nien mui­den ta­voin. Pap­pi saar­na­si jou­lu­e­van­ke­liu­min poh­jal­ta ke­don pai­me­nis­ta, va­los­ta ja Jee­suk­ses­ta maa­il­man val­keu­te­na. Pyhä Hen­ki ava­si Ju­ma­lan sa­naa, joka ruok­ki ja roh­kai­si us­ko­maan. Se kut­sui myös pi­mey­des­tä val­keu­teen. Ar­kie­lä­män kes­kel­le ke­don pai­me­nil­le tuo­tiin vies­ti: ”Äl­kää pe­lät­kö” (Luuk. 2:10).

Raa­mat­tu pu­huu pal­jon pi­mey­des­tä ja val­keu­des­ta. Jee­sus ke­hot­ti ra­kas­ta­maan enem­män val­keut­ta. Jee­sus va­roit­ti ai­kan­sa ih­mi­siä, et­tei hei­dän so­keu­ten­sa, te­kon­sa ja pi­mey­ten­sä es­täi­si us­ko­mas­ta. Hän va­roit­ti syn­nin ja pi­mey­den vaa­rois­ta. Jee­sus kään­tyi ru­koil­len Isän­sä puo­leen: ”En kui­ten­kaan pyy­dä, et­tä ot­tai­sit hei­dät pois maa­il­mas­ta, vaan et­tä var­je­li­sit hei­dät pa­hal­ta” (Joh. 17:15).

Tu­lee ti­lan­tei­ta, jois­sa neu­vot­to­muus val­taa mie­len. Syn­ti tart­tuu ja te­kee mat­kan hi­taak­si es­tä­en us­ko­mas­ta (Hepr. 12:1). Tu­le­vai­suus hä­mär­tyy, ja tu­lee epä­toi­voi­suus sii­tä, mi­ten säi­lyä us­ko­mas­sa. Vi­hol­li­nen on hy­vin tie­toi­nen näis­tä­kin heik­kouk­sis­ta ja is­kee nii­hin. Sik­si tar­vi­taan Ju­ma­lan sa­nan val­keut­ta, us­kon elä­män hoi­ta­mis­ta ja us­ko­vais­ten yh­teyt­tä.

Seu­rois­sa on tär­keä käy­dä sa­nan kuu­los­sa ja hoi­dos­sa. Yh­tei­ses­sä rak­kau­des­sa on tur­val­lis­ta kul­kea. Mi­kä­li seu­ro­jen ti­lal­le tu­lee jat­ku­vas­ti muu­ta oh­jel­maa, mil­lä sie­lu sil­loin elää? An­taa­ko sil­loin vi­hol­li­sel­le ti­lai­suu­den vä­syt­tää niin, et­tä uu­puu us­kon kil­voi­tuk­ses­sa?

Siir­ty­mi­nen val­keu­des­ta pi­mey­teen ta­pah­tuu usein pien­ten as­kel­ten kaut­ta. Maa­il­ma ja syn­nin lu­val­li­suus tu­le­vat rak­kaik­si ja hä­mär­tä­vät val­keu­den mer­ki­tyk­sen. On­nek­si pi­meyt­tä häi­rit­see val­keus: pi­mey­des­sä val­keus te­kee jopa ki­pe­ää.

Las­ten kans­sa käy­dyis­sä kes­kus­te­luis­sa tu­lee usein esil­le pi­me­äs­sä kul­ke­mi­sen pel­ko. Pe­lon syi­tä voi ol­la mo­nia, mut­ta eräs syy voi ol­la epä­var­muus edes­sä ole­vas­ta maas­tos­ta. Ai­kui­sen tur­val­li­nen käsi ja seu­ra rau­hoit­ta­vat. Kun maas­to käy tun­te­mat­to­mak­si, on hyvä is­tah­taa ”kan­non no­kal­le” ja kes­kus­tel­la, mis­tä löy­tyy tut­tu ja tur­val­li­nen maas­to. Ju­ma­la aut­taa vai­keis­sa­kin ti­lan­teis­sa.

Jo­han­nes ke­hot­ti: ”Rak­kaat lap­set! Kir­joi­tan tä­män teil­le, jot­ta et­te te­ki­si syn­tiä. Jos joku kui­ten­kin syn­tiä te­kee, meil­lä on Isän luo­na puo­lus­ta­ja, joka on van­hurs­kas: Jee­sus Kris­tus” (1. Joh. 2:1). Vi­kaan jou­tu­nut saa us­koa evan­ke­liu­min. Val­keus on ih­mi­sel­le tot­ta, kun Jee­suk­sen Kris­tuk­sen veri huuh­too syn­nit tun­nol­ta. Se puh­dis­taa ja syn­nyt­tää elä­män.

Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta kut­su­taan pi­mey­des­sä va­el­ta­vaa ih­mis­tä val­keu­teen ja us­ko­maan epä­us­kon syn­ti an­teek­si. Val­keu­des­sa elä­vä ha­lu­aa muis­taa ru­kouk­sin pi­mey­des­sä ole­via lä­hei­si­ä­kin. Ju­ma­la on lu­van­nut kuul­la ru­kouk­set.

Va­los­sa va­el­ta­mi­nen on iloi­nen ja tur­val­li­nen asia. Elä­mä on aal­to­lii­ket­tä, jos­kus on pa­rem­pia ja jos­kus huo­nom­pia päi­viä. An­teek­si an­ta­mi­nen ja unoh­ta­mi­nen mah­dol­lis­ta­vat sen, et­tä ai­na voi kui­ten­kin aloit­taa alus­ta.

Toi­vo pa­rem­mas­ta an­taa voi­mia ajal­li­seen elä­mään. Paa­va­li kir­joit­ti: ”Ju­ma­la, joka sa­noi: ”Tul­koon pi­mey­teen valo”, va­lai­si it­se mei­dän sy­dä­mem­me. Näin Ju­ma­lan kirk­kaus, joka sä­tei­lee Kris­tuk­sen kas­voil­ta, opi­taan tun­te­maan, ja se le­vit­tää va­lo­aan.” (2. Kor. 4:6.) Us­ko­mi­sen es­teet kan­nat­taa lait­taa pois ja roh­kais­tua us­ko­maan, niin kuin ke­don pai­me­nia roh­kais­tiin: ”Äl­kää pe­lät­kö!”

22.2.2020

Ku­kin kat­so­koon, mi­ten ra­ken­taa. Pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea. 1 Kor. 3:10-11

Viikon kysymys