JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Lahjojaan ei tarvitse vähätellä

Pääkirjoitukset
22.12.2021 11.00

Juttua muokattu:

22.12. 10:57
2021122210570320211222110000

Jo­kai­sel­la ih­mi­sel­lä on lah­jo­ja. Ne ovat Ju­ma­lan an­ta­mia tai­to­ja, luon­teen­piir­tei­tä tai vaik­ka­pa tapa suh­tau­tua elä­mään. Ju­ma­lan lah­jo­jen run­saut­ta ei ai­na edes tun­nis­ta. Näi­tä lah­jo­ja ei tar­vit­se vä­hä­tel­lä tai pii­lo­tel­la. Usein on niin, et­tä toi­set nä­ke­vät lah­jat pa­rem­min kuin lah­jo­jen omis­ta­ja it­se. Kaik­ki lah­jam­me ovat Ju­ma­lal­ta, Luo­jal­tam­me. Kii­tol­li­suus lah­jois­ta kuu­luu hä­nel­le.

Hen­ki­lö­koh­tai­sia lah­jo­jaan voi käyt­tää mo­nin ta­voin. Nii­den avul­la voi pal­vel­la lä­him­mäis­tä, to­teut­taa unel­mi­aan ja pal­vel­la isän­maa­ta. Ju­ma­lan lah­jaa on esi­mer­kik­si kiin­nos­tus luon­toon, halu opis­kel­la jo­tain tie­tee­na­laa tai kä­den tai­to ra­ken­taa ja val­mis­taa esi­nei­tä eri ma­te­ri­aa­leis­ta. Hil­jai­nen ja int­ro­vert­ti per­soo­nal­li­suus on Ju­ma­lan lah­ja­na ai­van yh­tä ar­vo­kas kuin pu­he­li­as ja ulos­päin suun­tau­tu­nut luon­ne.

Joku saat­taa kes­kit­tyä lah­jo­jen­sa avul­la ke­rää­mään kun­ni­aa ja me­nes­tys­tä it­sel­leen. Raa­mat­tu ke­hot­taa kui­ten­kin käyt­tä­mään lah­jo­ja lä­him­mäi­sen hy­väk­si: ”Pal­vel­kaa ku­kin tois­tan­ne sil­lä ar­mo­lah­jal­la, jon­ka olet­te saa­neet, Ju­ma­lan mo­ni­nai­sen ar­mon hy­vi­nä hal­ti­joi­na” (1. Piet. 4:10).

Ih­mi­nen saat­taa ko­kea, et­tä hä­nel­lä on vä­hän lah­jo­ja tai nii­tä ei tar­vi­ta. Eh­kä hä­nen lah­jo­jaan tar­vi­taan­kin jos­sain eri­tyi­sen vaa­ti­vas­sa ti­lan­tees­sa. On­net­to­muu­teen jou­dut­ta­es­sa on val­ta­van suu­ri lah­ja, jos lä­hel­lä on ih­mi­nen, joka osaa toi­mia rau­hal­li­ses­ti ja har­ki­tus­ti pai­neen al­la. Pit­kän ja poik­keuk­sel­li­sen ras­kaan pan­de­mia-ajan ku­lu­es­sa nou­see ar­voon­sa sel­lai­nen ys­tä­vä, joka osaa kat­soa kau­em­mak­si, luo­da us­koa tu­le­vai­suu­teen ja roh­kais­ta luot­ta­maan Ju­ma­lan lu­pauk­siin. Paa­va­li ke­hot­ti käyt­tä­mään täl­lai­sia lah­jo­ja: ”Pal­ve­lu­teh­tä­vän saa­nut pal­vel­koon, ope­tus­teh­tä­vän saa­nut opet­ta­koon, roh­kai­se­mi­sen lah­jan saa­nut roh­kais­koon” (Room. 12:7–8).

Us­ko­vai­sen elä­mään lä­hei­ses­ti liit­ty­väs­sä Ju­ma­lan val­ta­kun­nan työs­sä on tär­ke­ää käyt­tää lah­jo­jaan Kris­tuk­sen seu­ra­kun­nan ra­ken­ta­mi­seen. Tuol­loin lah­jat ovat par­haas­sa mah­dol­li­ses­sa käy­tös­sä. Seu­ra­kun­taa ra­ken­ta­vat en­nen muu­ta Py­hän Hen­gen an­ta­mat ar­mo­lah­jat, ku­ten pro­fe­toi­mi­nen, opet­ta­mi­nen, lau­lu, ru­koi­le­mi­nen ja kie­lil­lä pu­hu­mi­nen (1. Kor. 14). Työs­sä tar­vi­taan myös käy­tän­nöl­li­siä lah­jo­ja, jot­ta voi­daan ko­koon­tua sa­nan ää­reen.

Suu­rin lah­ja, jon­ka Ju­ma­la on ih­mis­kun­nal­le an­ta­nut, on Va­pah­ta­jam­me val­mis­ta­ma lu­nas­tus- ja so­vi­tus­työ. Tä­män lah­jan kaut­ta ih­mi­nen saa­vut­taa ian­kaik­ki­sen elä­män tai­vaas­sa. Ajal­li­set lah­jat jää­vät ker­ran tän­ne, mut­ta us­ko Jee­suk­sen tuo pe­las­tuk­sen. Täl­lai­ses­ta lah­jas­ta kan­nat­taa pi­tää kiin­ni Ju­ma­lan voi­man avul­la.

1.7.2022

Nöyrät sinä pelastat, mutta ylpeiden katseen painat alas. Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni, sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon. Ps. 18:28–29

Viikon kysymys