JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Pääkirjoitukset

Parannus on lähtöisin Jumalasta

Pääkirjoitukset
17.10.2022 13.55

Juttua muokattu:

17.10. 13:51
2022101713512920221017135500

Ih­mi­nen ei it­se ky­ke­ne saa­maan ai­kaan elä­vää us­koa. Vaik­ka sa­no­taan, et­tä ”hän teki pa­ran­nuk­sen”, on sub­jek­ti eli toi­mi­ja ai­na Ju­ma­la. Ih­mi­nen on puo­les­taan ob­jek­ti, lah­jan eli pa­ran­nuk­sen ar­mon vas­taa­not­ta­ja. Tätä kal­li­sar­vois­ta lah­jaa ih­mi­nen ei voi edes omin voi­min vas­taa­not­taa, vaan halu pa­ran­nuk­seen on se­kin Ju­ma­lan vai­kut­ta­maa. Elä­vän us­kon löy­ty­mis­tä ku­vaa hy­vin to­te­a­mus: ”Hän sai pa­ran­nuk­sen ar­mon”.

Kris­ti­nop­pi to­te­aa, et­tä pa­ran­nuk­ses­sa Ju­ma­la vai­kut­taa eri vai­heis­sa. Ju­ma­lan työ voi ta­pah­tua pit­kän­kin ajan ku­lu­es­sa. En­sin Ju­ma­la he­rät­tää ih­mi­sen oman­tun­non. Täs­sä Ju­ma­la voi käyt­tää eri­lai­sia kei­no­ja. Ju­ma­lan sana ker­too sen, mikä on oi­kein ja mikä vää­rin. Mi­kä­li ih­mi­nen ei tie­dä ja tun­ne oi­ke­aa ja vää­rää, ei hän voi tun­tea myös­kään syn­tiä. Ju­ma­la voi he­rät­tää ih­mi­sen eri­lais­ten elä­män­ta­pah­tu­mien, ku­ten syn­ty­män, kuo­le­man tai eri­lais­ten ko­et­te­le­mus­ten kaut­ta. He­rää­mi­nen voi ta­pah­tua us­ko­vai­sen ih­mi­sen koh­taa­mi­sen seu­rauk­se­na tai kul­keu­tu­mal­la Ju­ma­lan las­ten seu­roi­hin.

Oman­tun­non he­rää­mi­nen vai­kut­taa ih­mi­sen mie­les­sä ky­sy­myk­sen syn­tien an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta. Näin kävi myös Lut­he­ril­le, joka poh­ti, mis­tä hän löy­täi­si ar­mol­li­sen Ju­ma­lan. Täl­lai­sen sy­dä­men ti­lan omaa­va ih­mi­nen on et­si­väl­lä mie­lel­lä. Ju­ma­la kut­suu hän­tä elä­vän sa­nan­sa kuu­loon ja et­si­mään Ju­ma­lan ar­mo­val­ta­kun­taa. Jee­sus ke­hot­ti et­si­mään juu­ri Ju­ma­lan val­ta­kun­taa ja hä­nen van­hurs­kaut­taan (Matt. 6:33).

Pa­ran­nuk­sen ta­pah­tu­es­sa ei ole ky­sy­mys ih­mi­sen elä­män pin­ta­re­mon­tis­ta, vaan kai­ken en­ti­sen täy­del­li­ses­tä hyl­kää­mi­ses­tä ja uu­des­ta alus­ta. Pa­ran­nus­ta kut­su­taan­kin Raa­ma­tus­sa myös uu­des­ti­syn­ty­mi­sek­si ja kään­ty­mi­sek­si. Pa­ran­nuk­ses­sa to­teu­tuu ar­mol­li­sen Ju­ma­lan tah­to syn­tis­tä ih­mis­tä koh­taan. Al­kaa uu­si elä­mä Ju­ma­lan ar­mon va­ras­sa ja Py­hän Hen­gen oh­jauk­ses­sa. Vai­vaa­va oma­tun­to vaih­tuu si­säi­seen rau­haan. Syn­nin tuo­man pe­lon ti­lal­le as­tuu us­ko­mi­sen ilo. Elä­mä saa uu­den suun­nan, tar­koi­tuk­sen ja pää­mää­rän.

On ih­meel­lis­tä, et­tä niin suu­ri asia kuin pa­ran­nuk­sen ar­mon lah­ja on jä­tet­ty maan pääl­le. Ih­mis­jär­jen on mah­do­ton­ta näh­dä tai ym­mär­tää, kuin­ka ih­mi­nen voi­si an­taa toi­sel­le ih­mi­sel­le kaik­ki syn­nit an­teek­si. Tätä sa­maa epäil­tiin myös Jee­suk­sen koh­dal­la juu­ta­lais­ten toi­mes­ta (Mark. 2:7). Pu­hu­es­saan evan­ke­liu­mis­sa ole­vas­ta Ju­ma­lan voi­mas­ta Paa­va­li sa­noo, et­tä ”se tuo pe­las­tuk­sen kai­kil­le, jot­ka sen us­ko­vat”. Sa­moin hän to­te­aa, et­tä Ju­ma­lan pe­las­tuk­sen sa­no­ma kul­kee ih­mis­ten vä­lil­lä eli ”us­kos­ta us­koon” (Room. 1:16–17).

6.2.2023

Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen. Ps. 13:6

Viikon kysymys