JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Äiti

12.5.2024 6.00

Juttua muokattu:

22.4. 12:04
2024042212044820240512060000

Mark­ku Ka­mu­la

Kun äi­ti täyt­ti 60 vuot­ta, pai­kal­lis­leh­den toi­mit­ta­ja kävi haas­tat­te­le­mas­sa hän­tä. Ju­tun ku­vas­sa äi­ti pi­tää kä­des­sään pik­ku­sis­ko­ni hää­ku­vaa. Ku­va­teks­tis­sä lu­kee, et­tä lap­set ovat ai­na lä­hel­lä va­lo­ku­vis­sa ja ai­na äi­din sy­dä­mes­sä. Nyt mi­nul­la on hä­nen ku­van­sa esil­lä ja äi­din muis­to sy­dä­mes­sä. Jos äi­ti eläi­si, hän täyt­täi­si tä­nään 90 vuot­ta.

Äi­ti on kai­kis­ta kau­nein sana. Sana it­ses­sään on kau­nis ja soin­tu­va, mut­ta il­man sii­hen si­säl­ty­vää ta­pah­tu­mien, tun­tei­den ja muis­to­jen mää­rää se oli­si vain ta­val­li­nen sana. Sa­maa sar­jaa kuin uin­ti tai pai­ta. Mut­ta äi­ti on ai­van eri luok­kaa. Sii­hen si­säl­tyy läm­pöä, rak­kaut­ta ja hoi­vaa. Sana nos­taa mie­leen muis­to­ja, sel­lai­si­a­kin, joil­la ei ole ni­meä, ta­pah­tu­ma­paik­kaa tai tark­kaa si­säl­töä. Sana on yh­tä ai­kaa lem­peä ja luja.

Äi­ti syn­nyt­ti mi­nut. Niin te­ke­vät vain äi­dit, he syn­nyt­tä­vät lap­sia. Äi­ti ei teh­nyt mi­nua, hän sai mi­nut. Ja sa­mal­la minä sain äi­din.

Kun äi­ti kuo­li, sain sii­tä tie­don muu­ta­man mi­nuu­tin pääs­tä. Olin sil­loin työ­pai­kal­la, tie­to­ko­neen ää­rel­lä. Olin juu­ri läh­dös­sä au­to­kau­poil­le, mut­ta au­to­kaup­po­jen te­ke­mi­nen siir­tyi vuo­del­la eteen­päin. Työn te­ke­mi­nen­kin jäi het­kek­si, kun aja­tuk­set ja tun­teet al­koi­vat pur­kau­tua sa­noik­si.

Ku­ten en­sim­mäi­ses­sä blo­gis­sa­ni tam­mi­kuus­sa 2022 to­te­sin, ru­no­suo­ne­ni on jos­kus avau­tu­nut het­kek­si, pul­laut­ta­nut muu­ta­man ru­non ja men­nyt sa­man tien kiin­ni. Näin kävi tuo­na elo­kui­se­na per­jan­tai-aa­mu­na. Syn­tyi runo äi­dis­tä. Äi­din syn­ty­mä­päi­vän muis­to­na ja äi­tien­päi­vän lä­hes­ty­es­sä lai­tan sen täs­sä lu­et­ta­vak­sen­ne.


Hän on mer­kin­nyt ai­na

yh­tä kau­neim­mis­ta sa­nois­ta,

jon­ka tun­nen,

sa­naa, jon­ka eh­kä en­sim­mäi­se­nä opin.


Äi­ti.


Hän oli mi­nun äi­ti­ni

ja ison si­sa­rus­par­ve­ni äi­ti

ja ison lap­si­kat­raan iso­äi­ti

ja mo­nen, mo­nen isoi­so­äi­ti.


Hän oli läm­min ja tur­val­li­nen

lait­toi haa­voi­hin puh­dis­tu­sai­net­ta

ot­ti ti­kut pois sor­mis­ta

ja ti­put­ti kam­fe­ri­tip­po­ja.


Hän kuun­te­li ja ym­mär­si

vaik­ka ei juu­ri se­lit­tä­nyt

ja pu­hal­si ki­pe­ää koh­taa.

Hän ot­ti sy­liin jos ha­lu­si tul­la.


Hän oli äi­ti­ni ja on sitä sy­dä­mes­sä­ni yhä.

Äi­ti oli sor­mi­kou­kun mes­ta­ri mei­dän per­hees­sä

ja pot­kai­si kor­ke­am­mal­le kuin 17-vuo­ti­aat nuo­ru­kai­set.

Äi­ti pää­si har­jan­var­ren yli pi­tä­en sitä kä­sil­lään

ja nau­roi pääl­le.

Läh­ti sit­ten kuo­ri­maan pot­tu­ja

tai alus­ta­maan juu­ri­tai­ki­naa,

lei­po­maan ries­kaa, let­ti­pul­laa

tai pa­ho­lais­kak­kua.


Äi­ti ruok­ki va­si­kat

niin et­tä ne tun­si­vat ole­van­sa tär­kei­tä,

sen näki nii­den il­meis­tä,

ja hän hoi­ti hei­koim­man ka­rit­san

pir­tis­sä tut­ti­pul­lol­la vah­vak­si.


Äi­ti sa­noi, et­tä maa­il­man kau­nein eläin on leh­mä,

ja tar­koit­ti sitä.

Kis­sois­ta hän ei niin ty­kän­nyt,

mut­ta Kor­ke­a­saa­ren pa­vi­aa­ni­lau­ma

nau­rat­ti hän­tä­kin.


Äi­ti osa­si lyp­sää kä­sin

niin et­tä sink­ki­äm­pä­ri soi kuin mu­siik­ki.

Kun äi­ti ot­ti omaa ai­kaa,

hän läh­ti Lint­ta­ki­vel­le

sa­dan met­rin pää­hän ta­los­ta

ja poi­mi kan­nul­li­sen mus­ti­koi­ta

tai äm­pä­ril­li­sen puo­lu­koi­ta.

Tai teki au­raus­viit­to­ja tie­lai­tok­sel­le

ja veti ne tien var­teen isoi­na nip­pui­na.


Äi­ti ku­toi ai­na kun ei teh­nyt muu­ta

mat­kal­la Li­min­kaan serk­ku­laan

ja siel­tä ta­kai­sin

syn­tyi­vät la­pa­set, joi­den rys­ty­sis­sä oli

täh­ti­ku­vio, tai har­maat

vil­la­su­kat, joi­den kan­ta­pää oli

na­pak­ka ja täy­del­li­nen.


Äi­ti ei saa­nut käy­dä kou­lua päi­vää­kään,

pula-ajan ken­gä­tön

per­heen van­hin tyt­tö.

Yk­si niis­tä har­vois­ta asi­ois­ta, joi­ta hän suri.


Vii­saut­ta hä­nel­lä oli val­ta­vas­ti,

lah­joil­taan ri­kas,

te­rä­vä ja vaa­ti­ma­ton.

Ru­bi­kin­kuu­ti­on sit­keä pyö­rit­tä­jä ja

pi­a­nol­la "En­ke­li tai­vaan" yh­del­lä sor­mel­la

it­se ope­tel­tu­na, ker­ta toi­sen jäl­keen uu­del­leen.


Äi­din al­ma­na­kas­ta löy­ty­vät vuo­si­kym­men­ten

hal­lat, sa­teet ja hel­teet

lu­men su­la­mi­set ja en­si­lu­met

pe­ru­nan nou­sut ja ku­kin­nat.


Äi­ti ker­toi mitä tar­koit­taa nou­se­va kuu,

las­ke­va kuu,

hal­la sil­loin ja lu­men tulo tuol­loin.

Ja mitä tar­koit­ta käen ku­kun­ta

pi­ha­koi­vus­sa sata ker­taa

juu­ri en­nen ju­han­nus­ta.


Kaik­kea en muis­ta

ei­kä ole tar­peen­kaan

mut­ta kai­paan si­nua,

me kai­paam­me si­nua!


Voi äi­ti; sinä an­noit an­teek­si

kun va­ras­tin si­nun kark­ki­pus­sin

kun pot­kai­sin pe­ru­na­äm­pä­rin nu­rin

ja vesi len­si ym­pä­ri keit­ti­ö­tä

ja kun am­muin jal­ka­jou­sel­la

toi­sen pot­tu­äm­pä­rin läpi.


Ja kai­ken muun­kin sinä an­noit an­teek­si

ja ru­koi­lit, et­tä si­nun syn­nyt­tä­mä­si

lap­set, hei­dän puo­li­son­sa,

hei­dän lap­sen­sa ja hei­dän lap­sen­sa löy­täi­si­vät

paik­kan­sa maa­il­mas­sa.


Si­nul­le oli sama, tu­lee­ko kou­lus­ta

kymp­pe­jä vai kuu­to­sia

ja mitä ku­kin opis­ke­lee

kun vain kaik­ki oli­si­vat tyy­ty­väi­siä

ja var­sin­kin et­tä lo­pul­li­nen osoi­te

oli­si tai­vaas­sa.


Äi­ti, sinä olet nyt siel­lä,

si­nun on nyt hyvä ol­la.

Le­pää rau­has­sa, ra­kas äi­ti!

MarkkuKamula
Vartuin ison perheen keskellä Pohjois-Pohjanmaalla ja olen päätynyt ison perheen isäksi Päijät-Hämeeseen. Koen kainuulaisen mentaliteetin omakseni – Nälkämaan laulu sykähdyttää aina. Vapaa-aikaani vietän mieluiten lueskellen tai mökillä ja kotipihalla puuhastellen. Kirves, lapio, talikko ja harava sopivat käsiini hyvin. Kalastusta ja metsästystä harrastan kevyesti. Toimeentuloni hankin toimitusjohtajana rakennusalalla. Voit halutessasi antaa palautetta teksteistäni osoitteeseen markku.kamula@gmail.com.
MarkkuKamula

Arvokkain asema? – Mietteitä valmistujaisten aikaan

1.6.2024 6.00
MarkkuKamula

Miten minun tulisi nyt toimia?

27.3.2024 7.00
MarkkuKamula

Purkuinfoa ja taivaan terveisiä

29.2.2024 6.00
MarkkuKamula

Tasaisen tavallinen lauantai – rakkaudella höystettynä

27.1.2024 6.00
MarkkuKamula

Hirmuisesti velkaa ja silti velaton

31.12.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä oli ennen kuin mitään oli?

24.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Marraskuusta ikuiseen suveen

4.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä aika on?

12.10.2023 7.30
MarkkuKamula

Aivan paras kanava

23.8.2023 7.00
MarkkuKamula

Lyhyt, mutta täydellinen elämä

26.7.2023 6.00
MarkkuKamula

Maitokärryt, muriseva kuutoskone ja mönkijä – muistoja suviseuratyövuoroista

28.6.2023 6.00
MarkkuKamula

"Söin, annoin pikkusiskolleni, ja hänkin söi"

30.5.2023 6.00
MarkkuKamula

Jumala siunatkoon Suomen kansaa

29.4.2023 6.00
MarkkuKamula

Mukavat ja vähemmän mukavat kotityöt

26.3.2023 7.00
MarkkuKamula

Inflaatio ei syö armoa

3.3.2023 6.00
MarkkuKamula

Raamatulliset kädet

27.1.2023 6.00
MarkkuKamula

Kaksi tyhjätaskuista nuorta lupasi rakastaa

23.12.2022 6.00
MarkkuKamula

Odottamisia

27.11.2022 6.00
MarkkuKamula

Sielunvihollinen – kesy satuhahmo?

26.10.2022 6.00
MarkkuKamula

Uskon, toivon ja rakkauden keskellä ohut tumma raita

25.9.2022 6.15
MarkkuKamula

Mieleen piirtyi kuva leirinuotiosta

23.8.2022 7.00
MarkkuKamula

"Taivaan iloa, taivaan riemua" – Mielikuvia taivaasta

17.7.2022 7.00
MarkkuKamula

Onnellisia ja kirpaisevia muistoja Suviseuroista

10.6.2022 7.00
MarkkuKamula

Yhteiset hetket jäivät unelmiksi

8.5.2022 6.00
MarkkuKamula

Muutama lintuaiheinen kysymys Luojalle

25.4.2022 6.00
MarkkuKamula

Siitä kutsusta en uskaltanut kieltäytyä

23.3.2022 6.00
MarkkuKamula

Sanojen voima

16.2.2022 6.00
MarkkuKamula

Tosipaikan edessä

23.1.2022 7.00
17.6.2024

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys