JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Elämänlanka ja karpalonkukka

23.10.2021 6.15

Juttua muokattu:

22.10. 12:21
2021102212215320211023061500

Jou­ni Le­so­nen

Syys­kuun aa­mu­na, heti päi­vän val­jet­tua, räm­min mä­räl­lä suol­la. To­te­sin ole­va­ni vä­hän ai­kai­ses­sa liik­keel­lä. Suon pin­ta oli hal­la­yön jäl­jil­tä koh­mei­nen. Olin et­si­mäs­sä kar­pa­loi­ta, tai en oi­ke­as­taan et­si­mäs­sä, vaan poi­mi­mas­sa. Tänä vuon­na nii­tä on ol­lut har­vi­nai­sen pal­jon. Vä­lil­lä tun­tui kuin oli­si saa­pu­nut vil­ja­pel­lon reu­naan ja aloit­ta­nut jär­jes­tel­mäl­li­sen ”vil­jan” ke­ruun.

Jo­kai­nen suol­la käy­nyt tie­tää, et­tä siel­lä liik­ku­mi­nen on run­saas­ta vil­jas­ta huo­li­mat­ta rank­kaa. Kui­van ke­sän seu­rauk­se­na kar­pa­lot kas­voi­vat tänä vuon­na erit­täin mä­ril­lä soil­la. Vä­hän vä­liä suo ihas­tui saap­pai­sii­ni, ei­kä oli­si ha­lun­nut luo­pua niis­tä. Ve­din saa­pas­ta ylös­päin. Suo oli­si ha­lun­nut sen en­tis­tä sy­vem­mäl­le. Voi­tin kaik­ki tais­te­lut saap­pais­ta­ni: pit­kän päi­vän päät­ty­es­sä pa­la­sin suol­ta saap­paat edel­leen tu­ke­vas­ti ja­lois­sa­ni.

Kar­pa­loi­den poi­min­ta on hi­das­ta; en osaa käyt­tää sii­nä poi­mu­ria. Yri­tin, mut­ta sain vain no­pe­as­ti san­gon täy­teen suon pin­taa, sam­mal­ta. Sil­le mi­nul­la ei ol­lut käyt­töä, jo­ten luo­vuin poi­mu­ris­ta ja nou­kin mar­jat kä­sin, lä­hes yk­si­tel­len. Hi­taas­ti poi­mies­sa on ai­kaa myös aja­tuk­sil­le.

Syk­syi­nen suo oli jo hil­jai­nen. Har­vak­sel­taan siel­lä nä­kyi joi­tain lin­tu­ja, hir­ven jäl­kiä ja met­sä­lin­tu­jen jä­tök­siä. Ne oli­vat käy­neet sa­moil­la apa­jil­la kans­sa­ni, mut­ta mui­ta mar­jan­poi­mi­joi­ta en näh­nyt.

Suol­la – ma­ta­lal­la ja sel­kä mut­kal­la – kyyk­ki­mi­nen on ras­kas­ta. Muu­ta­man tun­nin kyyk­ki­mi­sen seu­rauk­se­na sel­kä on kuin tu­les­sa. Kar­pa­loi­den poi­min­nas­ta tuli mie­leen piir­ros, jos­sa ku­va­taan Is­ra­e­lin kan­san mat­kaa erä­maas­sa. Siel­lä­kin, Sii­nain erä­maas­sa, kyy­kit­tiin ke­rä­ten man­naa as­ti­oi­hin. Ke­räy­sa­sen­to vaa­tii nöyr­ty­mis­tä. Man­naa sai ke­rä­tä vain yh­den päi­vän an­nok­sen, ja sii­hen yh­tä­läi­syy­det lop­pu­vat­kin: kar­pa­loi­ta voi ke­rä­tä usei­den vuo­sien tar­peik­si. Elin­tar­vik­kees­ta kum­man­kin ke­rää­mi­ses­sä on kui­ten­kin kyse.

Vä­lil­lä oli tar­peel­lis­ta pi­tää ly­hyi­tä tau­ko­ja ja et­siä kui­via ja kor­kei­ta mät­täi­tä, joil­la saat­toi is­tua tai ai­na­kin las­keu­tua pol­vil­leen ja viet­tää kah­vi­tau­koa. Sii­nä tau­ol­la is­tu­es­sa kat­se­lin kor­ke­aa tai­vas­ta ja ym­pä­ril­lä le­vit­täy­ty­vää suo­ta. Kat­se­lin san­koon poi­mit­tu­ja kar­pa­loi­ta. Aja­tuk­se­ni kiin­nit­tyi kar­pa­lon kan­taan.

To­te­sin mie­les­sä­ni, et­tä kar­pa­loil­la on ko­vin ohut elä­män­lan­ka. Ke­vääl­lä tuu­li­sen suon pin­nal­la kas­vaa ohu­en ohut, vih­re­ä­leh­ti­nen var­pu. Sy­dän­ke­säl­lä var­vun haa­rak­keis­sa kuk­kii. Ke­sän paah­ta­vien hel­tei­den, tuu­lien, rank­ka­sa­tei­den ja syk­syä koh­ti pi­me­ne­vien ja vii­le­ne­vien öi­den jäl­keen var­vuis­sa erot­tuu vaa­lei­ta mar­jo­ja, kar­pa­loi­den raa­ki­lei­ta. Myö­hään syk­syl­lä ne kyp­sy­vät heh­ku­van pu­nai­sik­si, osa tum­man­pu­nai­sik­si. Sil­loin ne ovat ke­ruu- ja syö­mä­kel­poi­sia.

Ke­sän ajan kar­pa­lo on saa­nut ra­vin­ton­sa ja elä­nyt tuon hy­vin ohu­en elä­män­lan­gan kaut­ta. Kuin­ka eri­pi­tui­nen se saat­taa­kaan ol­la: jois­sain var­vuis­sa pi­tem­pi, toi­sis­sa hy­vin ly­hyt. Kau­an sit­ten muu­an mies kat­se­li omaa elä­mään­sä näh­den sen lan­ka­na ku­to­jan kä­sis­sä. Kau­niis­ti hän to­te­aa: ”Kuin ku­to­jan suk­ku­la kii­tä­vät päi­vä­ni: ne päät­ty­vät, kun lan­ka lop­puu” (Job 7:6).

Run­saan kah­den vii­kon ajan kul­jin soil­la, ke­rä­sin mar­jo­ja ja kat­koin poi­mies­sa­ni sor­mil­la­ni nii­den elä­män­lan­ko­ja. Muis­te­lin luo­mis­ker­to­mus­ta. Siel­lä ker­ro­taan, kuin­ka luo­mis­jär­jes­tyk­seen kuu­lui luon­non an­ti­met lah­joi­na ih­mi­sil­le. ”Minä an­nan teil­le kaik­ki sie­men­tä te­ke­vät kas­vit, joi­ta maan pääl­lä on, ja kaik­ki puut, jois­sa on sie­men­tä kan­ta­vat he­del­mät. Ol­koot ne tei­dän ra­vin­to­nan­ne.” (1. Moos. 1:29.)

Luin äs­ket­täin jos­tain ar­vi­on, et­tä ku­lu­va­na vuon­na Suo­men soil­la kyp­syy kar­pa­loi­ta jopa 25 mil­joo­naa ki­loa. Se te­kee lä­hes vii­si ki­loa jo­kais­ta suo­ma­lais­ta koh­ti. Kul­jin ah­ke­ras­ti soil­la ja yli­tin tuon kes­ki­ar­von. Vii­mei­sel­lä reis­sul­la jäin har­mi­tel­len kat­se­le­maan, kuin­ka pal­jon suol­le jää mar­jo­ja tal­ven sy­liin. On­nek­si en ol­lut ai­nut kar­pa­loi­den pe­räs­sä kul­ki­ja; lu­ke­mat­to­mil­la mät­täil­lä ja nii­den vä­lis­sä näki jäl­jis­tä, et­tä poi­mii näi­tä muut­kin – met­sä­ka­na­lin­nut. Mar­jat on tar­koi­tet­tu ra­vin­nok­si myös tai­vaan lin­nuil­le: ”Vil­lie­läi­mil­le ja tai­vaan lin­nuil­le ja kai­kel­le, mikä maan pääl­lä elää ja liik­kuu, minä an­nan ra­vin­nok­si vih­re­ät kas­vit” (1. Moos. 1:30).

Mut­ta mil­lai­nen on kar­pa­lon kuk­ka? Suon mär­kyy­den vuok­si siel­tä pa­la­tes­sa jou­duin kä­ve­le­mään mut­ki­tel­len. Sik­si en ker­ro si­nul­le­kaan, ar­voi­sa lu­ki­ja, mil­lai­nen se kuk­ka on. Nyt on si­nun vuo­ro­si ”mut­ki­tel­la” ja et­siä ker­to­mus ku­kas­ta, vaik­ka­pa goog­let­ta­mal­la. Se mut­ka kan­nat­taa teh­dä. Se on kau­nis ker­to­mus aa­vo­jen ja tuu­lien, kor­ven­ta­vien hel­tei­den ja kyl­mien kesä- ja syy­söi­den ku­kas­ta, jos­ta ai­na­kin minä en­nen ku­lu­vaa syk­syä tie­sin ko­vin vä­hän.

JouniLesonen
Olen Savossa syntynyt, mutta tunnen nykyisin itseni kainuulaiseksi jylhien järvien ja korpien mieheksi. Olen ollut reilu 42 vuotta ambulanssissa töissä ensihoitajana. Meillä on luonto lähellä ja minä lähellä luontoa. On huiman upeaa nousta kesäisenä yönä samaan aikaan auringon kanssa ja mennä järvelle. Voisin kertoa suurista kaloista, joita olen Oulujärveltä saanut. Myös Raamatusta löytyy elämänmakuisia tekstejä, joita voin siteerata aivan arkisiinkin kertomuksiin.
JouniLesonen

Kolmekymmentäkuusi pylvästä takana

1.12.2023 6.00
JouniLesonen

"Tehkää kehtoja"

2.11.2023 6.00
JouniLesonen

"Salassa pidettävä"

10.10.2023 8.00
JouniLesonen

Hyvä todistus

2.9.2023 6.15
JouniLesonen

Sinulle saa huutaa

2.8.2023 14.15
JouniLesonen

Kiven aika

2.7.2023 6.00
JouniLesonen

Neljäs pyyntö

1.6.2023 6.00
JouniLesonen

Jalon kirjoittajan kynä

1.5.2023 6.00
JouniLesonen

Tässäkö se oli?

8.4.2023 6.00
JouniLesonen

"Jerusalem, jos sinut unohdan"

5.3.2023 6.00
JouniLesonen

Onko paha paikka?

6.2.2023 6.00
JouniLesonen

Mihin olet matkalla?

7.1.2023 7.00
JouniLesonen

Yhteinen kieli

1.12.2022 6.00
JouniLesonen

Koulutiellä

3.11.2022 13.19
JouniLesonen

Tie

5.10.2022 6.15
JouniLesonen

Kuuskymmentä hummaa nokalla

2.9.2022 6.00
JouniLesonen

Hehkuva kukka ja koukkusormi

1.8.2022 7.00
JouniLesonen

Kun minä olin nuori

9.7.2022 6.00
JouniLesonen

Joka uniinsa uskoo

12.6.2022 6.15
JouniLesonen

Säästetään aikaa

6.5.2022 6.00
JouniLesonen

Täydellistä

16.4.2022 6.00
JouniLesonen

”Tähän päättyi kesä”

11.3.2022 6.00
JouniLesonen

Matkan kauneus

10.2.2022 6.00
JouniLesonen

Pitkä on matka

2.1.2022 7.30
JouniLesonen

Pois juoksee aika

4.12.2021 6.00
JouniLesonen

Mitähän tällä tehdään?

29.9.2021 8.00
JouniLesonen

Älä vastaa outoon numeroon

24.8.2021 7.00
JouniLesonen

Viaton kiisken poikanen

3.8.2021 7.00
JouniLesonen

Elämää pitempi tarina

2.7.2021 7.05
JouniLesonen

Varjoja ja valoa auringon alla

3.6.2021 7.00
JouniLesonen

Särkyvää

3.5.2021 7.05
JouniLesonen

Ja tintti lauloi

1.4.2021 7.05
JouniLesonen

Voimaannuttavia muistoja

4.3.2021 7.05
JouniLesonen

Romanttinen korpivaellus

28.1.2021 7.00
JouniLesonen

Varpuluuta

2.1.2021 6.05
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys