JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Elämyksiä tarjolla

2.4.2022 7.00

Juttua muokattu:

4.4. 10:40
2022040410401720220402070000

Pau­li Määt­tä


Lap­set ky­syi­vät äi­dil­tä,

voi­ko mak­ka­ra­keit­to pa­laa poh­jaan.

Ei voi.

Isäl­le kaik­ki on mah­dol­lis­ta.


(PM Tau­ko­paik­ka 2009, s. 55)


Näis­tä läh­tö­koh­dis­ta huo­li­mat­ta olen muu­ta­man ker­ran saa­nut kut­sun keit­ti­ö­hom­miin su­vi­seu­roi­hin. Ei­kä ku­kaan ole tiet­tä­väs­ti saa­nut ruo­ka­myr­ky­tys­tä tai vat­sa­vään­tei­tä. Olen ko­ke­nut, et­tä työ­vuo­rol­la ol­laan tur­val­li­sis­sa kä­sis­sä. Kun vuo­roon on il­moit­tau­dut­tu, en­sin on kat­sot­tu kä­sien­pe­su­vi­deo muu­ta­maan ker­taan läpi. Koh­ta kuu­luu kut­su it­se hom­miin. Oh­jeet ovat sel­ke­ät. En­sin kuu­men­ne­taan vet­tä. Sit­ten kaa­de­taan ruo­ka-an­nok­set pa­taan. Seu­ra­taan, kuin­ka kei­tos val­mis­tuu. Ruo­an kyp­sy­es­sä on so­pi­va ai­ka kuu­los­tel­la, ketä mui­ta on sat­tu­nut sa­maan työ­vuo­roon. Vas­tuu­hen­ki­löt käy­vät tut­ki­mas­sa mil­loin on val­mis­ta ja pääs­tään siir­tä­mään ruo­ka ja­ke­lu­as­ti­oi­hin. Sit­ten tu­lee eh­kä työ­läin vai­he, kun pa­dat pi­tää puh­dis­taa seu­raa­vaa kei­tos­ta var­ten. Ker­ran sat­tui pie­ni lip­sah­dus: pai­noin ha­naa vää­räl­lä het­kel­lä. Tu­le­vien seu­ro­jen pää­e­män­tä oli tul­lut tu­tus­tu­maan toi­min­taan. Hän jou­tui yl­lät­tä­en ve­si­suih­kuun.

Hol­lo­lan su­vi­seu­rois­sa olin lii­ken­ne­toi­mi­kun­nan sih­tee­ri­nä. Se oli iki­muis­toi­nen mat­ka. En­sin suun­ni­tel­tiin mi­ten ja mil­lä ai­ka­tau­lul­la alue täy­te­tään. Kart­to­jen teko oli sil­loin kä­si­työ­tä. Kart­toi­hin mer­kit­tiin täyt­tö­suun­nat ja pai­kat sekä oh­jaa­jien si­joit­tu­mi­nen lä­hes tun­ti tun­nil­ta. Il­to­ja ku­lui kart­to­ja piir­rel­les­sä las­ten pyö­ries­sä vä­lil­lä ja­lois­sa, vä­lil­lä keik­ku­es­sa ol­ka­päil­lä. Lä­hes kah­den vuo­den mat­kal­la toi­mi­kun­nas­ta ja vas­tuu­hen­ki­löis­tä ke­hit­tyi tii­vis yh­tei­sö. Kun lii­ken­tee­noh­jaa­jat il­mes­tyi­vät, oli mah­ta­vaa seu­ra­ta, kuin­ka am­mat­ti­tai­toi­ses­ti vas­tuu­hen­ki­löt ot­ti­vat hom­mat hal­tuun. Vä­hän har­mit­ti seu­ro­jen päät­ty­es­sä, kun yh­teen hit­sau­tu­nut or­ga­ni­saa­tio pur­kau­tui. Täl­lä­hän po­ru­kal­la voi­si teh­dä vaik­ka mitä. Kor­ja­ta vaik­ka Kii­nan muu­ria.

It­se seu­rat oli jän­nit­tä­vä ta­pah­tu­ma. Teh­ty­jä suun­ni­tel­mia py­rit­tiin seu­raa­maan, mut­ta yl­lä­tyk­si­ä­kin tuli. Sain ol­la ta­pah­tu­mien yti­mes­sä. Mie­leen jäi myös, kun olin joh­ta­mas­sa seu­ra­ken­tän pois­tu­mis­lii­ken­net­tä pää­tös­seu­ro­jen jäl­keen. Vies­tit kul­ki­vat ja pu­he­li­met soi­vat, kun­nes joku veti jos­tain säh­kö­piu­han ir­ti. Tuli täy­del­li­nen hil­jai­suus. Var­maan­kin kaik­ki ovat jo pa­lan­neet Hol­lo­lan su­vi­seu­rois­ta. En ol­lut juu­ri nuk­ku­nut koko seu­ro­jen ai­ka­na. Niin­pä kun pa­lat­tiin ko­tiin Hy­vin­kääl­le, nu­kah­din sa­man tien olo­huo­neen lat­ti­al­le.

Lu­mi­jo­en su­vi­seu­ro­ja sain seu­ra­ta 17 vuot­ta. Olin pai­kal­la, kun su­vi­seu­ro­jen syn­ty­sa­nat lau­sut­tiin Mur­ron rau­ha­nyh­dis­tyk­sen las­ten­hoi­to­huo­nees­sa, sil­loi­ses­sa sa­kas­tis­sa. Oma roo­li­ni tai­si ol­la suu­rim­mil­laan ai­van alus­sa, kun sain ol­la kan­nus­ta­mas­sa han­ket­ta eteen­päin. Oli­han mi­nul­la ko­ke­mus­ta seu­ro­jen jär­jes­tä­mi­ses­tä. It­se seu­rois­sa olin jäl­leen lii­ken­ne­toi­mis­tos­sa. Nyt vas­tuu vain oli vä­hän pie­nem­pi. Huo­leh­din, et­tä kah­vi riit­tää ja työ­vuo­ron­sa teh­neet saa­vat ruo­ka­lip­pun­sa. Mut­ta sain kui­ten­kin ol­la mu­ka­na toi­mis­ton vä­lil­lä hek­ti­ses­sä tun­nel­mas­sa. Nuo­rem­mat su­ku­pol­vet oli­vat ot­ta­neet pää­vas­tuun.

Muu­ta­man ker­ran olen pääs­syt it­se hom­maan eli lii­ken­tee­noh­jauk­seen. Kuu­sa­mon su­vi­seu­rat oli­vat syn­nyin­seu­dul­la­ni heti Hol­lo­lan jäl­keen. Kuu­sa­mo­lai­set oli­vat sitä miel­tä, et­tä nyt saa­tiin to­del­la ko­ke­nut työn­te­ki­jä, jo­ten pan­naan hä­net pa­him­paan mah­dol­li­seen paik­kaan. Kyl­lä minä sit­ten juok­sin­kin ke­säy­ös­sä pit­kin Määt­tä­län­vaa­ran rin­tei­tä.

Val­ke­a­las­sa oli työ­vuo­ro per­jan­tai-il­ta­na aa­mu­yö­hön saak­ka. Yöl­lä al­koi sa­taa ja tuli mel­ko pi­me­ää. Tu­lo­vir­taa sel­vi­tel­les­sä kom­pas­tuin piik­ki­lan­kaan. Vä­lil­lä vaih­det­tiin paik­kaa mön­ki­jän pe­rä­kär­ryn kyy­dis­sä. Ren­kais­ta len­si ra­paa kär­rys­sä oli­joi­den pääl­le. Työ­vuo­ro lop­pui aa­mu­kol­mel­ta. Vai­mon kans­sa pää­tim­me läh­teä sa­man tien Hel­sin­kiin, kos­ka siel­lä oli tar­koi­tus osal­lis­tua väi­tös­ti­lai­suu­teen puo­lil­ta päi­vin. Mi­tään pe­su­paik­kaa ei yöl­lä löy­ty­nyt. Aa­mu­var­hai­sel­la Hel­sin­gis­sä et­sis­ke­lim­me tyt­tä­rem­me asun­toa. Il­mei­ses­ti ajo­ta­pa näyt­ti sen ver­ran ha­pa­roi­val­ta, et­tä po­lii­si py­säyt­ti mei­dät. Po­lii­si tar­kas­te­li het­ken ry­vet­ty­neen nä­köis­tä kul­jet­ta­jaa. ”Mis­tä sitä ol­laan tu­los­sa ja min­ne me­nos­sa? On­ko tul­lut nu­kut­tua vii­me yö­nä?” ”Ol­laan tu­los­sa su­vi­seu­rois­ta ja me­nos­sa väi­tös­ti­lai­suu­teen.” Hy­vin piti pok­ka po­lii­sil­la. Il­mei­ses­ti jos­kus oli kuul­tu kum­mal­li­sem­pi­a­kin se­li­tyk­siä. Hän käs­ki täs­tä läh­tien eh­dot­to­mas­ti nuk­kua yöt su­vi­seu­rois­sa. Sitä mää­räys­tä olen sen jäl­keen yrit­tä­nyt nou­dat­taa.

Uu­si ulot­tu­vuus syn­tyi, kun työ­teh­tä­vien in­noit­ta­ma­na yri­tin opis­kel­la ve­nä­jän kiel­tä. Ei muu­ta kuin töi­hin ul­ko­maa­lais­toi­mis­toon. Tä­män uran hui­pen­nus tai­si ol­la, kun ke­rä­sin su­vi­seu­roi­hin tul­leet ve­nä­läis­lap­set Volk­ka­ri­bus­siin ja läh­det­tiin tu­tus­tu­maan Pu­das­jär­ven kau­pun­gin kes­kus­taan. Au­tos­sa oli eh­kä lie­väs­ti yli­las­tia.

Kei­nu­tuo­lis­sa is­tu­en on mu­ka­va muis­tel­la näi­tä ja mui­ta ta­pah­tu­mia lap­sil­le, las­ten­lap­sil­le, mi­ni­öil­le ja vä­vyil­le – niin kau­an kuin he jak­sa­vat ja viit­si­vät kuun­nel­la. Työ­vuo­rot kes­tä­vät het­ken, mut­ta toi­mi­kun­tien jä­sen­ten ja vas­tuu­hen­ki­löi­den mat­ka kes­tää pari vuot­ta. Se voi vaa­tia myös koko per­heel­tä pal­jon. Olen ym­mär­tä­nyt, et­tä tä­hän­kin asi­aan on pa­neu­dut­tu. Sii­tä olen ol­lut iloi­nen, et­tä lap­set ei­vät il­mei­ses­ti ole saa­neet trau­mo­ja näis­tä hom­mis­ta. He­kin ovat pääs­seet mo­nin ta­voin osal­lis­tu­maan seu­ro­jen jär­jes­tä­mi­seen.

Tu­le­va­na ke­sä­nä jos Ju­ma­la suo pää­sem­me taas Su­vi­seu­roi­hin, opis­to­seu­roi­hin ja ke­sä­seu­roi­hin. Vas­tuu­teh­tä­vät on jo var­maan ja­et­tu, mut­ta seu­ro­jen val­mis­te­luun ja työ­vuo­roi­hin on vie­lä mah­dol­li­suus pääs­tä. Uu­det elä­myk­set ovat jo mei­tä odot­ta­mas­sa.

PauliMäättä
Olen tuore eläkeläinen Kempeleestä. Puoliso löytyi Helsingistä. Lapsia saimme 11. Kesäisin työllistävät puutarhat kotona ja mökillä Savossa. Luonnettani kuvannee erään kurssin loppuarvostelu: aivan liian lempeä ja lauhkea, papillinen ote. Marjastamaan pitäisi ehtiä. Lukemista olen aina harrastanut. Joskus putkahtaa kirjoitelmia eri foorumeille. Nikkarointi kiinnostaa. Erityisesti jos keksii vanhalle esineelle uusia käyttömuotoja. paulimaatta2(at)gmail.com.
PauliMäättä

Ei kait siinä

14.12.2023 6.00
PauliMäättä

Erilaisina yhdessä

9.11.2023 6.00
PauliMäättä

Arkea ja erityisiä päiviä

8.10.2023 8.00
PauliMäättä

Vesi, tuo ihmeellinen aine

5.9.2023 7.00
PauliMäättä

Telttaretki Lofooteille. Miten sitten kävi?

4.8.2023 6.30
PauliMäättä

600 000 kilometriä muutamassa päivässä

9.7.2023 6.00
PauliMäättä

Se on sitten kesä

6.6.2023 6.00
PauliMäättä

Kun retkitohtori hiihtojoukkueesta putosi

11.5.2023 6.00
PauliMäättä

Elämäni kirjat

11.4.2023 6.00
PauliMäättä

Sodan varjot

9.3.2023 8.00
PauliMäättä

Taitekohtia

9.2.2023 9.25
PauliMäättä

Vieläkö tämän voisi korjata?

5.1.2023 9.55
PauliMäättä

Joulun lahjat

5.12.2022 6.00
PauliMäättä

Vakka ja kansi

13.11.2022 6.00
PauliMäättä

Oppia ikä kaikki

3.10.2022 12.35
PauliMäättä

Paikkakunnan parhaaksi

4.9.2022 6.00
PauliMäättä

Suviseurat teknisenä suorituksena

7.8.2022 6.10
PauliMäättä

Karhumetsällä ja muita elämyksiä

30.6.2022 6.00
PauliMäättä

Luontosuhteita

19.6.2022 6.00
PauliMäättä

Verkossa

4.5.2022 6.00
PauliMäättä

Tässä hetkessä

4.3.2022 6.00
PauliMäättä

Miehen malli

6.2.2022 6.00
PauliMäättä

Perinteitä vaalien

5.1.2022 6.00
PauliMäättä

Kuulunko Karjalan heimoon?

6.12.2021 6.00
PauliMäättä

Muoti-ilmiöitä

14.11.2021 6.00
PauliMäättä

Tukihenkilöitä

11.10.2021 8.35
PauliMäättä

Rippikuva jäi ottamatta

3.9.2021 9.05
PauliMäättä

Hillakuume

8.8.2021 7.05
PauliMäättä

Peltoseuroissa

12.7.2021 7.05
PauliMäättä

Vuodenkiertoa

9.6.2021 7.05
PauliMäättä

Toinen todellisuus

9.5.2021 7.05
PauliMäättä

Väliinputoaja

6.4.2021 7.05
PauliMäättä

Pappuli, tuu leikkii!

27.2.2021 7.05
PauliMäättä

Kun yksi elämänvaihe päättyy

22.1.2021 7.30
18.6.2024

Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. Jes. 57:15

Viikon kysymys