JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Hau­taus­maan rau­haa

Nykyiset blogit
18.7.2021 7.00

Juttua muokattu:

13.7. 14:20
2021071314201420210718070000

Olen viet­tä­nyt tänä ke­sä­nä pal­jon ai­kaa Toi­ja­lan hau­taus­maal­la, kos­ka äi­ti ei ole enää pys­ty­nyt hoi­ta­maan hau­to­ja. Kyl­lä jo use­am­man vuo­den ajan olen is­tu­tel­lut kuk­ka­sia hau­doil­le, näi­den Toi­ja­lan hau­to­jen li­säk­si mum­mon ja ukin hau­dal­le Lem­pää­lään sekä sis­ko­ni hau­dal­le Ur­ja­laan. Kuk­kien kas­te­lun olen sen si­jaan en­nen jät­tä­nyt äi­dil­le lä­hi­hau­to­jen osal­ta, ja usein­han ke­sät ovat sen ver­ran sa­tei­sia, et­tei kas­te­lus­ta isoa vai­vaa ole ol­lut hä­nel­le­kään.

Tä­män ke­sän hel­le­jak­so on ai­heut­ta­nut hau­taus­maal­la lii­ken­net­tä enem­män kuin ai­koi­hin, it­se olen käy­nyt joka toi­nen il­ta kas­te­lu­puu­his­sa, ja sa­mal­la olen jos­kus is­tus­kel­lut pen­keil­lä ja kat­sel­lut hau­taus­maan kau­neut­ta. Hel­le­jak­so on pa­laut­ta­nut mie­lee­ni myös sen ajan, kun olin kah­te­na ke­vää­nä ja ke­sä­nä töis­sä hau­taus­maal­la. Toi­nen kesä niis­tä oli hel­le­ke­sä, jol­loin iso osa työ­a­jas­ta meni kas­te­lu­kan­nu­ja kan­ta­es­sa, ja öi­sin piti roi­kot­taa kä­siä sän­gyn lai­dan yli, kun ne puu­tui­vat. Sil­loin ei ol­lut let­ku­ja kas­te­luun vaan ai­noa kei­no oli kan­taa kan­nu­ja tun­ti­kau­pal­la, kun ku­kat oli­vat nuo­kuk­sis­sa kuu­muu­des­sa. Sil­ti pi­din työs­tä hau­taus­maal­la. Uu­sien hau­to­jen kun­toon lait­to oli mu­ka­vin­ta puu­haa. Työ­ka­ve­rit kut­sui­vat mi­nua hau­ta­tai­tei­li­jak­si, kos­ka sain hau­dat kuu­lem­ma näyt­tä­mään niin tai­teel­li­sil­ta ja siis­teil­tä. Eh­kä he ha­lu­si­vat vain tsem­pa­ta uut­ta työn­te­ki­jää.

En ole en­nen aja­tel­lut, et­tä niin mo­net ih­mi­set käy­vät lä­hes päi­vit­täin hau­taus­maal­la. Nyt kun it­se käy usein, nä­kee sa­mo­ja ih­mi­siä lä­hi­hau­doil­la. Toi­set tu­le­vat kii­reel­lä ja hoi­ta­vat ku­kat, toi­sil­la on ai­kaa kä­ve­les­kel­lä pit­kin poi­kin tai is­tus­kel­la pen­kil­lä. Ajat­te­len, et­tä jo­kai­sen kul­ki­jan pi­tää saa­da ol­la omas­sa rau­has­saan, ja väl­tän tun­te­mat­to­mien koh­taa­mi­sia, kos­ka en voi tie­tää mil­lä mie­lel­lä ku­kin lä­hei­sen­sä hau­dal­la käy. Oli­si no­loa hy­myil­lä iloi­ses­ti vas­taan­tu­li­jal­le, jos hän on su­rul­li­nen. Eri asia on tie­tys­ti koh­da­ta tut­tu­ja, sil­loin ju­tel­laan kuin mis­sä vaan muu­al­la.

Kun on asu­nut yli 50 vuot­ta sa­mal­la paik­ka­kun­nal­la, on hau­taus­maal­la mel­ko pal­jon tut­tu­ja hau­dat­tu­na. On tut­tu­ja su­ku­ja ja yk­sit­täi­siä ih­mi­siä, on muu­ta­ma oma opet­ta­ja, ei on­nek­si vie­lä op­pi­lai­ta­ni. Vä­lil­lä olen neu­vo­nut jon­kun hau­dan et­si­jäl­le oi­ke­an pai­kan.

Mi­nul­le hau­taus­maal­la olo on rau­hoit­ta­vaa. Isän ja isä­puo­len hau­doil­la käy­des­sä on hyvä ol­la, kos­ka tie­dän et­tä he odot­ta­vat ylös­nou­se­muk­sen aa­mua, jol­loin pää­se­vät pe­ril­le tai­vaan ko­tiin. Muu­ta­mia mui­ta­kin us­ko­vai­sia on hau­dat­tu Toi­ja­lan hau­taus­maal­le, mut­ta ai­ka vä­häi­nen se mää­rä on. En osaa ol­la su­rul­li­nen sitä hau­taus­maal­la kier­rel­les­sä, ei­kä var­maan ole tar­peen­kaan ol­la.

Eh­kä tä­män ke­sän hau­taus­maa­käyn­nit ovat myös val­mis­ta­mas­sa mi­nua sii­hen, et­tä eh­kä pi­an­kin myös äi­ti­ni ruu­mis on mul­lan al­la ja hau­dan hoi­to saa uu­den mer­ki­tyk­sen, kun hau­dal­la voi käy­dä myös muis­te­le­mas­sa kai­kis­ta lä­hei­sin­tä ih­mis­tä. Olen sil­ti var­ma, et­tä sil­loin­kin eh­kä het­kel­li­nen suru muut­tuu ilok­si sii­tä, et­tä vä­sy­nyt mat­ka­lai­nen on saa­nut las­kea mat­ka­sau­van­sa.

LiisaLilvanen-Pelkonen
Asun Akaassa puolisoni ja eläinteni kanssa omakotitalossa keskellä metsää.Työkseni opetan musiikkiopistossa kanteleensoittoa ja musiikin perusteita, ja siitä todella pidän. Sivutyökseni kuljeskelen ihmisten pihoja kaunistamassa ja suunnittelemassa. Harrastan luontoa eli lasken lintuja ja perhosia ja valokuvaan ja kasvatan kaikenlaista. Minulla on aina ollut myös lemmikkieläimiä. Innostun kaikesta ja haluan oppia uutta. Minulle voi kirjoittaa osoitteeseen liisa.lilvanen@gmail.com
26.7.2021

Sinä tah­dot si­sim­pää­ni to­tuu­den – il­moi­ta siis mi­nul­le vii­sau­te­si! Ps. 51:8

Viikon kysymys

Ilmoitukset

Ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si

Vuo­den 2021 ajan­koh­tais­kir­ja kä­sit­te­lee ai­hei­ta ku­ten us­kon­non­va­paut­ta ja kris­ti­tyn vas­tuu­ta sekä pan­de­mi­an ai­heut­ta­mia muu­tok­sia ar­jes­sam­me ja yh­teis­kun­nas­sa. Sa­mal­la se ker­too luot­ta­muk­ses­ta muut­tu­mat­to­miin Ju­ma­lan sa­nan lu­pauk­siin ja hä­nen hy­vän tah­ton­sa to­teu­tu­mi­seen.

Lai­na

Per­hee­näi­din sel­viy­ty­mis­ta­ri­na avaa nä­ky­män suo­ma­lai­sen yh­teis­kun­nan ke­hit­ty­mi­seen jäl­leen­ra­ken­nuk­sen ajal­ta 1960-lu­vun hy­vin­voin­tiin. Sa­mal­la se on pu­heen­vuo­ro kris­til­lis­ten ar­vo­jen puo­les­ta.

Käsi en­ke­lin kä­des­sä

Rai­kas ja ajan­koh­tai­nen nuor­ten­kir­ja kä­sit­te­lee so­me­riip­pu­vuut­ta, ys­tä­vien mer­ki­tys­tä ja us­ko­ne­lä­män hoi­ta­mis­ta.

Ihas­tut­ta­va eläin­maa­il­ma

Tie­sit­kö, et­tä su­den­ko­ren­not ovat eläin­maa­il­man tai­ta­vim­pia len­tä­jiä ja saa­lis­ta­jia tai et­tä lap­set kuu­le­vat hei­nä­sir­kan soi­ton pa­rem­min kuin ai­kui­set?

Lap­si olen pie­ni

Tämä levy vie si­nut löy­tö­ret­kel­le las­ten Sii­o­nin lau­lu­jen pa­riin pien­ten soo­lo­lau­la­jien ja vä­hän isom­pien kuo­ro­lau­la­jien mu­ka­na. Kuun­te­le, kuin­ka kos­ket­ta­vas­ti, raik­kaas­ti ja mie­leen­pai­nu­vas­ti nuo­ri väki lau­laa näi­tä kris­til­li­syy­del­le ar­vok­kai­ta lau­lu­ja.