JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

In­hi­mil­li­siä tun­tei­ta, kau­nii­ta sa­no­ja ja kos­ket­ta­vaa mu­siik­kia

3.4.2021 7.00

Juttua muokattu:

26.3. 15:48
2021032615481120210403070000

Helmi Yrjänä

Helmi Yrjänä

Me tyh­jää hau­taa hil­jaa kat­se­lem­me,

se ou­to on ja mie­let häm­men­tää.

(Nii­lo Rau­ha­la 2008)

Kun ajat­te­len pää­si­äis­tä, tu­lee mie­lee­ni lap­suu­den ko­din keit­tiö. Keit­ti­ön pyö­re­äl­lä pöy­däl­lä on rai­ruo­hoa kas­va­mas­sa, au­rin­ko pais­taa ja taus­tal­la kuu­luu Pie­ta­ri-ora­to­rio. Ora­to­rio on kuu­lu­nut pää­si­äi­sen odot­ta­mi­see­ni sen en­sie­si­tyk­ses­tä läh­tien.

Pie­ta­ri-ora­to­rio on suur­ten tun­tei­den, kau­nii­den sa­no­jen ja upe­an mu­sii­kin teos. Ant­ti Heik­ki­län sä­vel­tä­mät or­kes­te­ri­sä­es­tyk­set luo­vat ku­via yh­des­sä Nii­lo Rau­ha­lan sa­noi­tuk­sen kans­sa. Kun epäi­lyk­sis­tä, pe­los­ta ja us­kon kiel­tä­mi­ses­tä pääs­tään pää­si­äi­sen rä­jäh­tä­viin rie­mun sä­ve­liin, on tun­ne us­ko­ma­ton. Pää­si­äi­sen voit­to konk­re­ti­soi­tuu ilos­ta pulp­pui­le­van mu­sii­kin kaut­ta.

Kuun­te­len täs­sä kir­joit­ta­es­sa­ni ora­to­ri­o­ta, en­kä voi mi­tään sil­le, et­tä iho­kar­va­ni nou­se­vat vä­lil­lä pys­tyyn. Vie­lä­kin, usei­den kym­me­nien kuun­te­lu­ker­to­jen jäl­keen ja vain tie­to­ko­ne­kai­ut­ti­mis­ta kuun­nel­tu­na, se vai­kut­taa.

Mu­sii­kin har­ras­ta­ja­na mo­net raa­ma­tun­koh­dat ovat tul­leet eri­tyi­ses­ti lä­hel­le eri­lai­sis­sa lau­lu­te­ok­sis­sa. Pie­ta­ri-ora­to­ri­on teks­tit pe­rus­tu­vat kaik­kiin nel­jään evan­ke­liu­miin, jo­ten nii­tä kuu­lee ai­ka usein. Tä­män vuok­si lu­kuis­ten seu­ra­pu­hei­den ai­ka­na ora­to­ri­on eri koh­dat ovat al­ka­neet soi­maan pääs­sä. Aja­tel­kaa nyt, kuin­ka tur­val­li­nen pään­si­säi­nen ra­di­o­ka­na­va, Pie­ta­ri-ora­to­rio!

Voi Pie­ta­ri. Pie­ta­ri ku­va­taan ora­to­ri­os­sa no­pe­a­na toi­mi­ja­na ja pu­hu­ja­na. Ih­mi­se­nä hän te­kee ja sa­noo asi­oi­ta, joi­ta ei eh­kä eh­di aja­tel­la täy­sin lop­puun as­ti. Yk­si ora­to­ri­on vah­vo­jen tun­tei­den aa­ri­ois­ta on al­la ole­va Pie­ta­rin aa­ria. Pie­ta­ri us­koi Jee­suk­sen kut­suun as­tua ve­nees­tä ja kä­vel­lä vet­tä pit­kin, mut­ta us­ko ei riit­tä­nyt lop­puun as­ti.

Oi au­ta, Her­ra, minä va­jo­an,

en us­kal­la,

jään al­le aal­lo­kon!

Oi, pe­las­ta!

Jo näen kuo­le­man,

ja hau­ta täs­sä on!

(Nii­lo Rau­ha­la 2008)

Aa­ri­an or­kes­te­ri­sä­es­tys on tum­ma, mah­ta­va ja täyn­nä myrs­ky­ä­vää aal­lok­koa. Mu­siik­ki vyö­ryy Pie­ta­rin pe­lon mu­ka­na.

Kun Pie­ta­ri kiel­tää Jee­suk­sen yli­pa­pin ta­lon pi­hal­la, voi hä­nen tus­kan­sa ko­kea kuun­te­li­ja­na. Kuo­ro esit­tää Pie­ta­ril­le kiel­tä­mi­sen jäl­keen ky­sy­myk­siä, joi­hin tämä vas­taa epä­toi­voi­se­na, ker­too pe­län­neen­sä ja epäil­leen­sä. Ky­sy­mys­ten jäl­keen mez­zo­sop­raa­no lau­laa lem­pe­äs­ti aa­ri­as­saan omaa ru­kous­taan ja ai­na­kin mi­nun tun­to­ja­ni.

Mi­nä­kin vie­rel­lä Pie­ta­rin it­ken it­se­ni täh­den,

ru­koi­len, et­ten Jee­sus­ta kiel­täi­si maa­il­man näh­den.

(Nii­lo Rau­ha­la 2008)

Aa­ri­an sa­nat tu­le­vat niin lä­hel­le, et­tä sor­met käy­vät usein ris­tiin omas­ta puo­les­ta ja it­ku on lä­hel­lä. Mu­siik­ki kui­ten­kin läm­mit­tää, hoi­taa hel­läs­ti epäi­le­vää ja pel­kää­vää miel­tä.

Kos­ka ora­to­rio on ja­et­tu kah­teen osaan, ta­pah­tu­miin en­nen pää­si­äis­tä ja pää­si­äi­sen jäl­keen, mi­nul­la on ol­lut pe­rin­tee­nä kuun­nel­la tois­ta osaa vas­ta pää­si­äis­päi­vä­nä. Teos on kui­ten­kin niin hie­no ko­ko­nai­suus, et­tei ai­na ole jak­sa­nut odot­taa pää­si­äi­seen as­ti. En­sim­mäi­nen osa on sel­väs­ti tum­mem­pi tun­nel­mil­taan, kun taas toi­nen osa on täyn­nä pää­si­äi­sen ih­meen rie­mua ja au­rin­gon kirk­kaut­ta.

Toi­sen osan puo­les­sa vä­lis­sä Jee­sus il­mes­tyy ope­tus­lap­sil­leen Ti­be­ri­aan­jär­ven ran­nal­la. Koh­ta al­kaa une­no­mai­sen kau­niil­la kuo­ro-osal­la, joka ku­vai­lee, kuin­ka aa­mu päi­lyy jär­vel­lä ja lam­mas­lau­ma lai­dun­taa vuo­ren rin­teel­lä. Su­vi­seu­ra-aa­muis­ta muis­tut­ta­va lau­lu ”Kau­nis aa­mu­au­rin­kom­me” (SL 46) vie ta­pah­tu­maan sees­tei­ses­ti. Kun ope­tus­lap­set ovat pa­laa­mas­sa tyh­jin kä­sin koko yön kes­tä­neel­tä ka­las­tus­reis­sul­ta, Jee­sus sei­soo ran­nal­la. Ope­tus­lap­set ei­vät kui­ten­kaan tun­ne hän­tä.

Jee­sus neu­voo ope­tus­lap­sia heit­tä­mään ver­kot ve­neen oi­ke­al­le puo­lel­le, jol­loin ka­laa tu­lee niin pal­jon, et­tei­vät he jak­sa ve­tää verk­ko­ja ve­nee­seen. Sil­loin Jo­han­nes tun­tee Jee­suk­sen ja sa­noo: ”Se on Her­ra.” Tämä koh­ta sekä hie­man myö­hem­min tu­le­va ba­ri­to­nin aa­ria ovat ol­leet pit­kään suo­sik­ki­koh­ti­a­ni ora­to­ri­os­sa. Aa­ria al­kaa näil­lä sa­noil­la: ”hän kes­kel­lem­me il­mes­tyy, hän kuin aa­mun au­rin­ko”. Jo­han­nek­sen kol­me sa­naa ja aa­ria ovat lau­let­tui­na niin täyn­nä lem­peyt­tä, et­tä tun­tuu, kuin voi­si kä­per­tyä su­loi­seen, ra­kas­ta­vaan sy­liin. Tai aa­ria ikään kuin kie­toi­si mi­nun ym­pä­ril­le­ni läm­pi­män au­rin­ko­pei­ton. Sii­nä on tur­val­lis­ta ol­la.

Pie­ta­ri-ora­to­rio tuo Jee­suk­sen kär­si­myk­sen ja kuo­le­man sekä lo­pul­ta ylös­nou­se­muk­sen voi­ton si­vus­ta­kat­so­jan, Pie­ta­rin nä­kö­kul­mas­ta. Nä­kö­kul­ma on in­hi­mil­li­nen, sa­mais­tut­ta­va. Vaik­ka Pie­ta­ri kiel­tää­kin Jee­suk­sen, hän saa pa­ran­nuk­sen ar­mon. Teos tuo sa­noil­laan ja sä­ve­lil­lään loh­tua ja toi­voa omaan elä­mään.

Vain us­ko kat­soo yli kuo­le­man

ja nä­kee ylös­nous­seen Voit­ta­jan.

(Nii­lo Rau­ha­la 2008)

Sa­noi­tuk­sen läh­de: Nii­lo Rau­ha­la 2008: Pie­ta­ri-ora­to­rio ”Ih­mis­ten ka­las­ta­ja”

HelmiYrjänä
Olen lukemista, kirjoittamista ja opettamista yliopistossa opiskeleva runotyttö. Aikani kuluu musiikin ja valokuvaamisen parissa sekä seikkailemisen haaveilussa, mutta muistan kuitenkin hoitaa myös ihanat huonekasvini. Kun kirjoitan, kirjoitan ihmisille ja toivon saavani heidät ajattelemaan. Jos toiveeni toteutui ja jokin tekstini sai ajatuksesi heräämään, kuulisin niitä mielelläni: helmiyrjana (at) gmail.com.
14.4.2021

Me ju­lis­tam­me teil­le ilo­sa­no­man: Min­kä Ju­ma­la lu­pa­si mei­dän isil­lem­me, sen hän on täyt­tä­nyt meil­le, hei­dän lap­sil­leen. Hän on he­rät­tä­nyt Jee­suk­sen kuol­leis­ta. Ap. t. 13:32–33

Viikon kysymys