JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Jalon kirjoittajan kynä

1.5.2023 6.00

Juttua muokattu:

26.4. 09:41
2023042609411620230501060000

Jou­ni Le­so­nen

Alus­sa on ai­na tyh­jä ark­ki. Aja­tus, mitä sii­hen ai­on täl­lä ker­taa kir­joit­taa, on eh­kä jo muo­tou­tu­nut ”kor­vien vä­lis­sä”, mut­ta sil­ti se on ai­na yh­tä vai­ke­aa. Edes­sä­ni on siis tyh­jän pa­pe­rin synd­roo­ma.

Oi­ke­as­taan sil­mis­sä­ni ei ole edes var­si­nais­ta ark­kia, vaan tie­to­ko­neel­la val­koi­se­na hoh­ta­va ruu­tu. Sii­hen siis pi­täi­si vär­kä­tä jo­noon tut­tu­ja merk­ke­jä, kir­jai­mia sa­noik­si, jois­ta muo­dos­tuu ta­ri­na.

Kir­joit­ta­mi­sen al­ku on mi­nul­le se vai­kein ja tah­mai­sin vai­he. Kun pää­see alul­le, kyl­lä sii­tä ai­na jo­tain syn­tyy.

Mut­ta help­po­a­han se kir­joit­ta­mi­nen kai ny­kyi­sin on, tois­ta oli kau­an sit­ten. Sil­loin, kun kir­joi­tet­tiin nuo­len­pää­merk­ke­jä sa­vi­tau­lui­hin, tai vä­hän myö­hem­min, kun kek­sit­tiin pa­py­rus ja vie­lä myö­hem­min per­ga­ment­ti ja pal­jon myö­hem­min pa­pe­ri.

Kir­joi­tus­tai­to on van­haa. Jo noin 3000 vuot­ta eKr. opit­tiin kir­joit­ta­maan vies­te­jä peh­mei­siin sa­vi­tau­lui­hin merk­ke­jä pai­ne­le­mal­la. Merk­ke­jä oli noin 30, eli suun­nil­leen sama mää­rä kuin meil­lä käy­tös­säm­me ole­via kir­jai­mia. Tämä kir­joi­tus­ta­pa kes­ti­kin yl­lät­tä­vän pit­kään, ajan­las­kum­me al­kuun saak­ka.

Sa­vi­tau­lu­jen rin­nal­le tuli pa­py­rus­kais­la. Pa­py­rus ke­rät­tiin Nii­lin suis­tos­ta, li­o­tet­tiin, kui­vat­tiin ja la­dot­tiin ris­tiin pys­ty- ja vaa­ka­ta­soon ar­keik­si, jot­ka oli­vat vä­hän meil­le tut­tua A4-ark­kia isom­pia. Pa­py­ruk­ses­ta jäi elä­mään nimi; ny­kyi­nen pa­pe­ri juon­taa ni­men­sä sii­tä, tu­han­sien vuo­sien ta­kaa.

Ke­hi­tys kul­ki kul­ku­aan. Jo lä­hes 200 vuot­ta eKr. al­koi per­ga­ment­ti si­vuut­taa pa­py­ruk­sen. Per­ga­ment­ti oli kes­tä­väm­pää ja voit­ti käyt­tö­kel­poi­suu­del­laan pa­py­ruk­sen. Per­ga­ment­tia teh­tiin va­si­koi­den, lam­pai­den ja vuo­hien na­hois­ta. Sen val­mis­ta­mi­nen oli kui­ten­kin työ­läs­tä ja ai­kaa vie­vää. Per­ga­ment­ti on saa­nut ni­men­sä Per­ga­mo­nis­ta, pai­kas­ta, jos­sa sitä ke­hi­tet­tiin eri­tyi­sen mer­kit­tä­väs­ti. Per­ga­mon on tut­tu paik­ka myös Raa­ma­tun kir­joi­tuk­sis­ta. Per­ga­mo­nin seu­ra­kun­nan en­ke­lil­le kir­joi­tet­tiin kir­je (Joh. ilm. 2:12). Lie­nee­kö se kir­joi­tet­tu­na per­ga­men­til­le?

Kai­kel­la on oma ai­kan­sa, niin oli myös per­ga­men­til­la. 1000-lu­vul­la opit­tiin pa­pe­ri­mas­san val­mis­tus. Sen val­mis­tus­tai­to le­vi­si Eu­roop­paan, ja per­ga­men­tin käyt­tö hii­pui. 1500-lu­vul­la kek­sit­tiin kir­ja­pai­no. Sa­mal­la vuo­si­sa­dal­la pai­net­tiin kir­joik­si myös Raa­mat­tu.

Raa­ma­tun kir­joi­tus­ten his­to­ria on mie­len­kiin­toi­nen. Osa kir­joi­tuk­sis­ta on kir­joit­ta­jien it­sen­sä te­ke­miä. Mo­net käyt­ti­vät apu­naan kir­ju­rei­ta, joil­le he sa­ne­li­vat, mitä tu­lee kir­joit­taa. Van­has­sa Bib­li­as­sa on pal­jon mai­nin­to­ja kir­joit­ta­jis­ta.

Pro­feet­to­jen teh­tä­vä­nä oli pu­hu­mi­sen li­säk­si myös kir­joit­taa tai kir­joi­tut­taa sa­no­mi­si­aan muis­tiin tu­le­via su­ku­pol­via var­ten. He us­koi­vat, et­tä Ju­ma­la pu­hui hei­dän kaut­taan. ”Sei­son var­ti­o­pai­kal­la­ni, ase­tun tä­hys­tä­mään saa­dak­se­ni tie­tää, mitä Her­ra pu­huu mi­nul­le, mitä hän vas­taa va­li­tuk­sii­ni. Her­ra vas­ta­si mi­nul­le: – – Kir­joi­ta näky niin sel­väs­ti tau­lui­hin, et­tä sen voi vai­vat­ta lu­kea.” (Hab. 2:1–2.)

Mis­tä pa­pe­ri ny­kyi­sin tu­lee? Sain 1970-lu­vul­la noin vuo­den ajan ol­la mu­ka­na töis­sä pa­pe­ri­ko­neel­la. Pa­pe­rin tie hu­mi­se­vas­ta met­säs­tä A4-ar­kik­si tai leh­dek­si on pit­kä ja mo­ni­vai­hei­nen pro­ses­si. Siel­lä vii­mei­ses­sä val­mis­tus­vai­hees­sa se kui­ten­kin muut­tuu mas­sas­ta pa­pe­rik­si no­pe­as­ti.

Sa­to­jen met­rien pi­tui­sis­sa hal­leis­sa jy­li­se­vät ko­neet työn­tä­vät kuu­maa pa­pe­ria yli 40 ki­lo­met­rin tun­ti­vauh­tia 4–6 met­rin le­vyi­se­nä "la­ka­na­na" suu­ril­le rul­lil­le, jos­ta se lei­ka­taan ti­laa­jan ha­lu­a­miin mit­toi­hin. Jos­sain joku myö­hem­min pilk­koo pa­pe­ria myös A4-ar­keik­si mo­nen­lai­siin käyt­tö­tar­koi­tuk­siin. Siel­tä suu­ris­ta sa­leis­ta on pe­räi­sin se­kin pa­pe­ri, jota pai­no­ta­lot käyt­tä­vät myös SRK:n toi­mit­ta­mas­sa ja kus­tan­ta­mas­sa eri­no­mai­sen mie­len­kiin­toi­ses­sa lu­et­ta­vas­sa.

Mut­ta mis­tä tä­män blo­gin ot­sik­ko on pe­räi­sin? Se­kin löy­tyy Raa­ma­tus­ta. Van­ha Bib­lia ker­too kir­joit­ta­jas­ta, joka tun­tee sy­dä­mes­sään eli aja­tuk­sis­saan ”kau­niin lau­lun", jon­ka ha­lu­ai­si pu­kea sa­noik­si, siis kir­joit­taa ylös, ja­lon kir­joit­ta­jan ky­näl­lä. Uu­si kään­nös (1992) kir­joit­taa sa­man asi­an: ”Sy­dä­me­ni on tul­vil­laan kau­nii­ta sa­no­ja. – – Ol­koon kie­le­ni kuin tai­ta­van kir­ju­rin kynä.” (Ps. 45:1.)

Aja­tuk­sia ei kui­ten­kaan ole ai­na help­poa pu­kea kau­niik­si sa­noik­si. Kir­joi­tet­tu­na ne ”ja­lot aja­tuk­set” näyt­tä­vät hel­pos­ti niin ko­vin ar­ki­sil­ta. Mut­ta on meil­lä kui­ten­kin jo­tain hel­pom­paa ja pa­rem­min kuin vuo­si­tu­han­sia sit­ten: nuo­len­pää­merk­kien, sa­vi­tau­lu­jen, pa­py­ruk­sen ja per­ga­men­tin si­jaan saam­me aloit­taa kir­joit­ta­mi­sen tie­to­ko­neen näyt­töä tui­jo­tel­len.

Kir­joit­ta­mi­sen his­to­ri­aa ei kui­ten­kaan voi ohit­taa mai­nit­se­mat­ta sul­ka­ky­niä, lyi­jy­ky­niä, mus­te­ky­niä ja kui­va­mus­te­ky­niä. Mo­net maa­il­man­his­to­ri­an suu­ret te­ok­set on kir­joi­tet­tu il­man kir­joi­tus­ko­nei­ta, var­sin vaa­ti­mat­to­min vä­li­nein.

Mut­ta vie­lä en­nen tie­to­ko­ne­ruu­tu­ja tu­li­vat vuo­si­kym­me­nik­si Ad­le­rit, Oli­ve­tit, Re­ming­to­nit ja mo­net muut vä­ri­nau­hoil­la va­rus­te­tut kir­joi­tus­ko­neet. Tie­dät­hän, sel­lai­set, jot­ka rä­ti­si­vät kuin ko­ne­tu­li­a­seet no­pe­an kir­joit­ta­jan käy­tös­sä.

Pal­jon on tul­lut muu­tok­sia vuo­si­tu­han­sien saa­tos­sa. On jo­tain muut­tu­ma­ton­ta­kin. Edel­leen kir­joit­ta­ja is­tah­taa ”tau­lun­sa” eteen mie­les­sään aja­tus, mi­ten muo­toil­la en­sim­mäi­nen lau­se. Mi­ten sai­sin teks­tis­tä sel­lai­sen, et­tä se sy­tyt­tää lu­ki­jas­sa niin sy­vän mie­len­kiin­non, et­tä hän jak­saa lu­kea kir­joi­tuk­sen sen vii­mei­seen sa­naan saak­ka?

”Mut­ta täs­sä on ker­to­muk­se­ni lop­pu”, sa­noi Alek­sis Kivi Seit­se­män vel­jes­tä -ro­maa­nin­sa lo­pus­sa. Mu­kai­len tä­hän lop­puun vä­hän Ki­veä: Mi­tä­pä ker­toi­sin enää kir­joi­tus­vä­li­neis­tä ja kir­joit­ta­jis­ta, hei­dän elä­män­sä päi­vis­tä ja nii­den vai­heis­ta tääl­lä? Ne kul­ki­vat rau­hal­li­ses­ti puo­li­päi­vän kor­keu­del­le ylös ja kal­lis­tui­vat rau­hal­li­ses­ti alas il­lan le­poon mo­nen tu­han­nen kul­tai­sen au­rin­gon kier­to­es­sa.

(Teks­tin tie­dol­li­sen osuu­den läh­tee­nä on käy­tet­ty Wi­ki­pe­di­aa.)

JouniLesonen
Olen Savossa syntynyt, mutta tunnen nykyisin itseni kainuulaiseksi jylhien järvien ja korpien mieheksi. Olen ollut reilu 42 vuotta ambulanssissa töissä ensihoitajana. Meillä on luonto lähellä ja minä lähellä luontoa. On huiman upeaa nousta kesäisenä yönä samaan aikaan auringon kanssa ja mennä järvelle. Voisin kertoa suurista kaloista, joita olen Oulujärveltä saanut. Myös Raamatusta löytyy elämänmakuisia tekstejä, joita voin siteerata aivan arkisiinkin kertomuksiin.
JouniLesonen

Kolmekymmentäkuusi pylvästä takana

1.12.2023 6.00
JouniLesonen

"Tehkää kehtoja"

2.11.2023 6.00
JouniLesonen

"Salassa pidettävä"

10.10.2023 8.00
JouniLesonen

Hyvä todistus

2.9.2023 6.15
JouniLesonen

Sinulle saa huutaa

2.8.2023 14.15
JouniLesonen

Kiven aika

2.7.2023 6.00
JouniLesonen

Neljäs pyyntö

1.6.2023 6.00
JouniLesonen

Tässäkö se oli?

8.4.2023 6.00
JouniLesonen

"Jerusalem, jos sinut unohdan"

5.3.2023 6.00
JouniLesonen

Onko paha paikka?

6.2.2023 6.00
JouniLesonen

Mihin olet matkalla?

7.1.2023 7.00
JouniLesonen

Yhteinen kieli

1.12.2022 6.00
JouniLesonen

Koulutiellä

3.11.2022 13.19
JouniLesonen

Tie

5.10.2022 6.15
JouniLesonen

Kuuskymmentä hummaa nokalla

2.9.2022 6.00
JouniLesonen

Hehkuva kukka ja koukkusormi

1.8.2022 7.00
JouniLesonen

Kun minä olin nuori

9.7.2022 6.00
JouniLesonen

Joka uniinsa uskoo

12.6.2022 6.15
JouniLesonen

Säästetään aikaa

6.5.2022 6.00
JouniLesonen

Täydellistä

16.4.2022 6.00
JouniLesonen

”Tähän päättyi kesä”

11.3.2022 6.00
JouniLesonen

Matkan kauneus

10.2.2022 6.00
JouniLesonen

Pitkä on matka

2.1.2022 7.30
JouniLesonen

Pois juoksee aika

4.12.2021 6.00
JouniLesonen

Elämänlanka ja karpalonkukka

23.10.2021 6.15
JouniLesonen

Mitähän tällä tehdään?

29.9.2021 8.00
JouniLesonen

Älä vastaa outoon numeroon

24.8.2021 7.00
JouniLesonen

Viaton kiisken poikanen

3.8.2021 7.00
JouniLesonen

Elämää pitempi tarina

2.7.2021 7.05
JouniLesonen

Varjoja ja valoa auringon alla

3.6.2021 7.00
JouniLesonen

Särkyvää

3.5.2021 7.05
JouniLesonen

Ja tintti lauloi

1.4.2021 7.05
JouniLesonen

Voimaannuttavia muistoja

4.3.2021 7.05
JouniLesonen

Romanttinen korpivaellus

28.1.2021 7.00
JouniLesonen

Varpuluuta

2.1.2021 6.05
23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys