JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Jumalalle kaikki on mahdollista

22.7.2025 6.00

Juttua muokattu:

18.7. 14:43
2025071814431220250722060000

Vuo­si­kym­me­niä sit­ten asuim­me pie­nel­lä paik­ka­kun­nal­la. Per­hees­säm­me oli seit­se­män al­le kym­men­vuo­ti­as­ta las­ta. Ha­lu­sim­me las­ten­hoi­ta­jan per­hee­seem­me ja teim­me kun­taan ano­muk­sen, voi­sim­me­ko sitä kaut­ta saa­da hoi­ta­jan. So­si­aa­li­joh­ta­jan mie­les­tä meil­le ei val­lit­se­vien kri­tee­rien pe­rus­teel­la voi­tai­si myön­tää hoi­ta­jaa ja hä­nen esi­tyk­sen­sä oli kiel­tei­nen. Asia kä­si­tel­tiin myös lau­ta­kun­nas­sa ja oman pie­nen ky­läm­me lau­ta­kun­nan jä­se­net esit­ti­vät poik­ke­a­vaa pää­tös­tä. Näin saim­me las­ten­hoi­ta­jan ko­tiim­me.

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten saim­me ih­meel­li­sen pu­he­lun ys­tä­väl­täm­me. Hän ker­toi ter­vei­siä ky­sei­sel­tä las­ten­hoi­ta­jal­ta. Hä­nen per­heen­sä oli muut­ta­nut yli kol­me­kym­men­tä vuot­ta sit­ten eri paik­ka­kun­nal­le maa­ta­lou­sy­rit­tä­jäk­si. Las­ten­hoi­ta­jan puo­li­so oli pu­hel­lut vai­mol­leen, et­tä hän ha­lu­ai­si men­nä jo­hon­kin us­kon­nol­li­seen ti­lai­suu­teen. Hän oli esit­tä­nyt eräs­tä us­kon­nol­lis­ta ti­lai­suut­ta. Vai­mo oli vas­tan­nut, et­tä ei sin­ne, mie­luum­min men­nään rau­ha­nyh­dis­tyk­sen ti­lai­suu­teen. Hän oli lap­se­na ja nuo­re­na kas­va­nut ky­läl­lä, jos­sa oli us­ko­vai­sia, ja hä­nel­lä oli ol­lut us­ko­vai­sia kou­lu­ka­ve­rei­ta.

Sinä vuon­na hei­dän ko­ti­paik­ka­kun­tan­sa lä­hel­lä oli su­vi­seu­rat ja he päät­ti­vät läh­teä sin­ne. Su­vi­seu­ra­ken­täl­lä he is­tui­vat pai­kas­sa, jos­sa ei ol­lut mui­ta ih­mi­siä lä­hel­lä. Yh­täk­kiä hei­dän vie­rel­lään oli van­ha mies, jon­ka kul­ku oli hi­das­ta. He ei­vät ol­len­kaan ol­leet huo­man­neet tuon mie­hen tu­loa. Kes­kus­te­lun ai­ka­na mies ker­toi heil­le, et­tä hei­dän asuin­paik­ka­kun­nal­laan on rau­ha­nyh­dis­tyk­sen talo. He ker­toi­vat, et­tä ei­vät tien­neet sen ole­mas­sa­o­los­ta mi­tään. Mies va­kuut­ti, et­tä on siel­lä, ja ke­hot­ti me­ne­mään sin­ne seu­roi­hin.

Ul­ko­puo­li­sen seu­roi­hin me­ne­mi­sen kyn­nys on kor­kea. Men­nes­sään seu­roi­hin rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­le, he poh­ti­vat, mi­ten hei­dät otet­tai­siin vas­taan. Is­tuu­dut­tu­aan kah­vi­pöy­tään hei­dän luok­seen tuli seu­ra­vie­ras, joka is­tui hei­dän seu­rak­seen ja jut­te­li ys­tä­väl­li­ses­ti. Näin al­koi hei­dän seu­rois­sa käyn­ti.

Myö­hem­min he ta­pa­si­vat seu­rois­sa hei­dän en­ti­sel­lä asuin­ky­läl­lään asu­nei­ta tut­tu­ja. Erään ker­ran ju­tel­les­saan erään tut­ta­van kans­sa hei­dän luok­seen tuli nai­nen, joka mut­kat­to­mal­la tyy­lil­lään ky­syi, ei­vät­kö he­kin ha­lu­ai­si us­koa syn­nit an­teek­si. Ju­ma­la oli val­mis­ta­nut sy­dä­met ot­ta­maan vas­taan syn­nin­pääs­tön evan­ke­liu­min.

Olim­me ke­sä­seu­rois­sa lä­hel­lä tuon las­ten­hoi­ta­jan per­heen asuin­paik­ka­kun­taa. Ta­pa­sim­me van­ho­ja tut­tu­ja ja ker­roim­me, et­tä oli­si mu­ka­va ta­va­ta en­ti­nen las­ten­hoi­ta­jam­me ja hä­nen mie­hen­sä. Ys­tä­vät ker­toi­vat, et­tä kyl­lä he var­mas­ti tu­le­vat tän­ne seu­roi­hin. Mi­nul­la oli pal­ve­lus­vuo­ro nois­sa seu­rois­sa ja vuo­ro­ni jäl­keen joku mies tuli sa­kas­tiin ja ky­syi mi­nua. Sii­nä he oli­vat, sa­kas­tin ta­ka­na. Kut­suin vai­mo­ni­kin pai­kal­le. Ta­paa­mi­nen oli sy­dän­tä läm­mit­tä­vä, ja pää­tim­me läh­teä yh­des­sä kah­vil­le.

Is­tuim­me kah­vi­pöy­däs­sä ja he ker­toi­vat ih­meel­li­ses­tä joh­da­tuk­ses­ta, mi­ten he löy­si­vät Ju­ma­lan val­ta­kun­nan. Mies ker­toi, et­tä siel­lä su­vi­seu­rois­sa hei­dän luok­seen tuli ”en­ke­li”. Ta­pah­tu­ma oli niin häm­mäs­tyt­tä­vä. Hän myös to­te­si, et­tä heil­lä on nyt pal­jon rak­kai­ta ys­tä­viä ja kuin­ka ”Ju­ma­lal­le kaik­ki on mah­dol­lis­ta”.

Las­ten­hoi­ta­ja­na ol­lut ys­tä­väm­me ker­toi, et­tä olim­me an­ta­neet hä­nel­le työn lop­pu­es­sa tau­lun, joka on hä­nel­lä vie­lä­kin tal­les­sa. Hän lä­het­ti tau­lus­ta meil­le ku­van. Sii­nä on teks­ti:

Hymy on lois­tet­ta

iloi­sen mie­len.

Hymy on pais­tet­ta

sy­dä­men pie­nen.

Sil­lä voi ku­kit­taa

elä­män tei­tä.

Sil­lä voi kui­va­ta

kyy­ne­lei­tä.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi