JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ko­ti­pe­sän nel­jä vuo­si­kym­men­tä

9.3.2020 6.15

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420200309061500

En­sim­mäi­sen vuo­si­kym­me­nen alus­sa hen­not pe­sän­ra­ken­ta­jat, jot­ka it­se­kin oli­vat vie­lä nuo­ruu­den tun­nel­mis­sa, ra­ken­si­vat omaa ko­ti­pe­sään­sä. Syn­tyi­vät en­sim­mäi­set lap­set; tuli huo­leh­ti­mis­ta ja li­sää iloa.

Näh­tiin vau­van en­sim­mäi­nen hymy, en­sim­mäi­nen ham­mas ja en­si­as­ke­leet. Tu­li­vat tu­tuik­si neu­vo­la ja kä­ti­löt, vau­van it­kut ja yö­val­vo­mi­set, ko­lii­kit ja kor­va­tu­leh­duk­set. Van­him­mil­la lap­sil­la al­koi kou­lu­tie, opin­pol­ku jat­ku­va.

Koh­ta tar­vit­tiin isom­pi koti, jos­sa kat­to oli kor­ke­al­la ja sei­nät tu­ke­via. Sei­näl­le lai­tet­tiin tau­lu, jos­sa luki: Tyy­ty­väi­syys on ko­din on­ni.

Täl­lai­sia muis­to­ja mi­nul­la on avi­o­liit­tom­me en­sim­mäi­sel­tä vuo­si­kym­me­nel­tä, jol­loin nuo­ren per­heem­me elä­mä va­kiin­tui. Se oli mo­nel­la ta­val­la uu­den op­pi­mi­sen ai­kaa.

Toi­nen vuo­si­kym­men toi vauh­tia ja vaa­ral­li­si­a­kin ti­lan­tei­ta. Kuu­sen­lat­vat, puu­ma­jat ja naa­pu­rin ovi­kel­lot tu­li­vat tu­tuik­si. Jää­kiek­ko, pe­sä­pal­lo, mar­ja­mat­kat ja jos­kus lo­ma­mat­kat­kin; niis­sä riit­tää edel­leen muis­te­le­mis­ta.

Ko­to­na ta­pah­tui: oli läh­ti­jää ja tu­li­jaa kuin rau­ta­tie­a­se­mal­la. Oli vau­va, uh­mai­käi­siä, mur­ro­si­käi­siä ja nuo­ria kul­ki­joi­ta. Oli nau­rua, it­kua, sy­li­tet­tä­viä, mur­jot­ta­via, vä­sy­nei­tä, näl­käi­siä, lu­ke­via, juok­se­via. Rak­kaut­ta ja iloa.

Al­koi rip­pi­kou­lu­vai­he, opis­to, am­mat­ti­kou­lu, lu­kio. Ruuh­kien vuo­si­kym­men.

Kol­man­nen vuo­si­kym­me­nen ai­kaa sä­vyt­ti muu­tos. Lap­set al­koi­vat muut­taa pois ko­toa, saim­me sul­ha­sia ja mor­si­a­mia vie­rai­lul­le. Oli jän­ni­tys­tä, ar­kuut­ta, kui­ten­kin eni­ten iloa uu­des­ta su­vun jä­se­nes­tä. Ter­ve­tu­loa Kum­pu­lan su­kuun.

Myös ko­ti­pe­sä siir­tyi uu­del­le paik­ka­kun­nal­le. Löy­tyi uu­si ko­ti­sii­o­ni ja uu­sia ys­tä­viä. Koim­me myös hei­jas­tus­ta elä­män ka­to­a­vai­suu­des­ta ja me­ne­tyk­sen pel­koa. Nuo­rim­mai­nen lap­sem­me syn­tyi, ja saim­me en­sim­mäi­sen lap­sen­lap­sen. Al­koi mum­mo- ja pap­pa-ai­ka, mo­nien odo­tus­ten täyt­ty­mys.

Nel­jäs vuo­si­kym­men täyt­tyi suun­nit­te­lus­ta ja so­peu­tu­mi­ses­ta. Ko­ti­pe­sän pie­nim­mät­kin ra­ken­si­vat jo omaa pe­sää. Juh­lia oli läpi vuo­den. Oli rip­pi­juh­lia, kih­la­jai­sia, häi­tä, kas­te­ti­lai­suuk­sia, syn­ty­mä­päi­viä, kou­lun päät­tä­jäis­juh­lia, val­mis­tu­jai­sia, kol­mi­kymp­pi­siä.

Vaik­ka ko­ti­pe­sän väki vä­he­ni, suku kas­voi. Oli pal­jon kii­tok­sen ai­het­ta, pal­jon iloa ja on­nea, pal­jon rak­kaut­ta. Edel­leen kä­det pu­ris­tui­vat kii­tok­seen ja ru­kouk­seen.

Oli tul­tu uu­teen elä­män­vai­hee­seen, joka he­rät­ti ky­sy­myk­sen: nyt­kö ne elä­män kii­rei­set vuo­det ovat ta­ka­na­päin?

Vii­des yh­tei­nen vuo­si­kym­men on nyt aluil­laan. Ko­ti­pe­säs­sä on kak­si asu­kas­ta, jot­ka ei­vät ole enää nuo­ruu­den tun­nel­mis­sa. Men­neet rik­kaat vuo­si­kym­me­net ovat muis­tois­sa, ja tu­le­vai­suu­teen ha­puil­laan. Joko en­si ke­sä­nä käy­täi­siin kai­kis­sa suu­ris­sa seu­rois­sa, eh­kä Taa­lain­maal­la­kin? Mitä teh­dään en­si tal­ve­na?¬¬

On tur­val­lis­ta suun­ni­tel­la ja aja­tel­la, et­tä asi­at me­ne­vät, niin kuin nii­den on tar­koi­tet­tu me­ne­vän­kin. Ko­ti­pe­sän sei­näl­lä ole­va tau­lu muis­tut­taa: ”Elä­mä­si par­haat päi­vät ovat täs­sä ja nyt, elä ne täy­sil­lä, niin muis­tat ne ai­na.”

Ju­ma­la

sinä tie­sit

ajan ja pai­kan syn­tyä.

Sinä oh­jaat elä­mää

las­ten lei­keis­sä

nuo­ruu­den pyör­teis­sä

ai­kui­suu­des­sa.

Ju­ma­la

sinä osoi­tit

teh­tä­vät, työt ja toi­met.

Sinä an­noit puo­li­son

lap­set ja ko­din.

Kaik­ki on Si­nun lah­jaa­si.

Ju­ma­la

sinä siu­naat

val­ta­kun­nas­ta­si.

Sinä hoi­dat ar­mol­la­si

ja vah­vis­tat sa­nal­la­si.

VesaKumpula
Olen seitsemästä veljeksestä keskimmäinen. Vaimoni ja lapseni pitävät minua milloin minäkin. Joskus hauskana, välillä vakavana, yleensä mietiskelevänä ja pohdiskelevana. Tykkään pienistä asioista ja suurista kokonaisuuksista. Harrastan arvoituksellisuutta ja yllätyksellisyyttä. Lähes koko työurani olen toiminut yrittäjänä. Nyt olen eläkkeellä ja harrastan yritystoimintaa. Minut voi yllättää laittamalla kommenttia sähköpostiini vesa.kumpula@avartum.fi
3.6.2020

Jee­sus sa­noo: "To­ti­ses­ti, to­ti­ses­ti: sil­lä, joka us­koo, on ikui­nen elä­mä." Joh. 6:47

Viikon kysymys