JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kolmen m:n vuodenvaihde

21.1.2023 6.00

Juttua muokattu:

21.1. 09:44
2023012109441820230121060000

Hel­mi Yr­jä­nä

Vuo­si vaih­tui ja elä­män­ti­lan­tee­ni sen mu­ka­na. Vii­me vuo­den aloi­tin haa­vei­le­va­na opis­ke­li­ja­na, mut­ta vuo­den vaih­tees­sa val­mis­tuin mais­te­rik­si. Tar­kem­min ot­ta­en fi­lo­so­fi­an mais­te­rik­si, vaik­ken fi­lo­so­fi­aa opis­kel­lut­kaan pa­ria opin­to­pis­tet­tä enem­pää. Sain sa­mal­la äi­din­kie­len ja kir­jal­li­suu­den opet­ta­jan pä­te­vyy­den, eli olen nyt opis­kel­lut lap­suu­te­ni haa­ve­am­mat­tiin – opet­ta­jak­si. Val­mis­tu­mi­sen ta­kia edes­sä oli töi­den ha­kua ja muut­to.

Hain muu­ta­mas­ta pai­kas­ta töi­tä, ja mi­nut kut­sut­tiin kah­teen työ­haas­tat­te­luun. En­sim­mäi­sen jäl­keen olin täy­sin var­ma, et­ten edes ha­lua sitä hom­maa. On­nek­se­ni en myös­kään saa­nut sitä. Toi­nen työ vai­kut­ti etu­kä­teen sekä teh­tä­vän et­tä si­jain­nin osal­ta pa­rem­mal­ta. Olin hy­vin on­nel­li­nen, kun rei­lus­ti yli kuu­kau­den odot­ta­mi­sen jäl­keen sain kut­sun haas­tat­te­luun. Haas­tat­te­lus­ta jäi hyvä maku, ja vain pari tun­tia sen jäl­keen mi­nut toi­vo­tet­tiin ter­ve­tul­leek­si töi­hin ke­vääk­si. Aloi­tin nyt jou­lun jäl­keen yh­des­sä mui­den kou­lu­lais­ten kans­sa oman opet­ta­jau­ra­ni re­surs­si­o­pet­ta­ja­na. En ole vie­lä täy­sin kar­tal­la sii­tä, mitä työn­ku­va­ni si­säl­tää, mut­ta jos­pa se sel­vi­äi­si vä­hi­tel­len.

En­nen töi­den al­kua mi­nun piti muut­taa uu­del­le paik­ka­kun­nal­le. Ku­vit­te­lin, et­tä mi­nul­la oli­si jou­lu­kuus­sa rei­lus­ti ai­kaa pa­ka­ta en­nen jou­lua. Ai­kaa kyl­lä oli, mut­ten to­del­la­kaan tie­dä, mi­hin sen käy­tin. Niin pal­jon pa­kat­ta­vaa ja sii­vot­ta­vaa ni­mit­täin jäi vie­lä vuo­den vii­mei­se­nä per­jan­tai­na ol­leel­le muut­to­päi­väl­le. Päi­vä oli suh­teel­li­sen ka­ma­la sen rank­kuu­den ta­kia, mut­ta kaik­ki meni oi­ke­as­ti hy­vin. Iha­nat lä­hei­set ja ys­tä­vät oli­vat kor­vaa­ma­ton apu. Pi­a­no ja lä­hes kaik­ki pa­ri­sen­kym­men­tä huo­ne­kas­vi­a­kin sel­vi­si­vät uu­teen asun­toon. Vain yk­si pal­mu­veh­ka­pis­to­kas ot­ti osu­maa niin pal­jon, et­tä hei­tin sen pois. Voi kyl­lä ol­la, et­tä en­nen ke­vään va­loa pari muu­ta­kin kas­via saat­taa luo­vut­taa. Sen ver­ran sur­keil­ta ne näyt­tä­vät.

Ker­roin vii­me syk­sy­nä al­ka­nee­ni seu­rus­tel­la. Jou­lun al­la kul­ta­se­ni kosi mi­nua, ja seu­raa­va­na päi­vä­nä kä­vim­me ti­laa­mas­sa sor­muk­set sul­ha­se­ni ko­ti­paik­ka­kun­nal­la. Ku­vit­te­lim­me, et­tä sor­mus­ten saa­mi­seen me­ni­si use­am­pi päi­vä. Olim­me läh­dös­sä kel­lo­se­päl­tä suo­raan Ou­luun, jo­ten olim­me hy­vin yl­lät­ty­nei­tä ja jok­seen­kin pet­ty­nei­tä, kun kuu­lim­me, et­tä sor­muk­set oli­si saa­nut jo myö­hem­min sa­ma­na päi­vä­nä. Seu­raa­van ker­ran olim­me so­pi­neet nä­ke­väm­me vas­ta jou­lu­päi­vä­nä, jo­ten mel­kein vii­kon eh­dim­me ol­la kih­lois­sa ke­nen­kään muun tie­tä­mät­tä. So­vim­me ni­mit­täin ker­to­vam­me kih­lauk­ses­ta vas­ta, kun saam­me sor­muk­set.

Niin suu­ren sa­lai­suu­den it­sel­lä pi­tä­mi­nen oli han­ka­laa. Vii­kon ai­ka­na oli mon­ta ker­taa, jol­loin oli­sin ha­lun­nut ker­toa asi­as­ta jol­le­kin lä­hei­sel­le. Voit­te us­koa, et­tä tun­tui hel­pot­ta­val­ta ja it­ket­tä­vän on­nel­li­sel­ta, kun pit­kän odo­tuk­sen jäl­keen saim­me jou­lu­päi­vän il­ta­na lait­taa sor­muk­set sor­miin. Kun me­nim­me lap­suu­den ko­tii­ni si­säl­le, il­moi­tin kai­kil­le: ”Nyt se mi­nun sul­ha­se­ni tuli.” Täl­lä ta­val­la saim­me jän­ni­tyk­sen heti al­ta pois.

Häm­men­tä­vää, et­tä suun­nit­te­lem­me nyt häi­täm­me. Mi­ten voi­kin ol­la mah­dol­lis­ta, et­tä minä, joka tun­nen it­se­ni usein­kin vie­lä ai­van pik­ku­ty­tök­si, olen me­nos­sa nai­mi­siin? Täy­sin Ju­ma­lan joh­da­tus­ta ja ih­meel­li­siä lah­jo­ja koko vuo­den­vaih­de ja sen tuo­mat muu­tok­set. Kaik­ki suu­ria kii­tok­sen ai­hei­ta.

Jos vie­lä jäit miet­ti­mään, mitä ne ot­si­kon kol­me m:ää oli­vat, täs­sä ker­taus: mais­te­rik­si val­mis­tu­mi­nen, muut­to ja mor­si­a­men ar­vo­ni­mi.

HelmiYrjänä
Olen vastavalmistunut resurssiopettajana työskentelevä äikänope. Aikani kuluu musiikin ja valokuvaamisen parissa sekä seikkailemisen haaveilussa, mutta muistan kuitenkin hoitaa myös ihanat huonekasvini. Kun kirjoitan, kirjoitan ihmisille ja toivon saavani heidät ajattelemaan. Jos toiveeni toteutui ja jokin tekstini sai ajatuksesi heräämään, kuulisin niitä mielelläni: helmiyrjana (at) gmail.com.
6.2.2023

Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen. Ps. 13:6

Viikon kysymys