JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Krii­sien kesä

Nykyiset blogit
8.9.2020 7.30

Juttua muokattu:

7.9. 16:52
2020090716522720200908073000

Ku­lu­va vuo­si jää var­mas­ti mei­dän kaik­kien muis­toi­hin mo­nel­la­kin ta­paa poik­keuk­sel­li­se­na. Poik­keuk­sel­li­nen se on ol­lut myös mei­dän per­heel­lem­me. Var­sin­kin ku­lu­nut kesä jää mie­leen ai­ka­na, jol­loin elä­mä kier­tyi krii­sin ym­pä­ril­le. Krii­sin, jota edel­leen käym­me läpi. Olem­me ol­leet sel­viy­ty­mi­sen op­pi­kou­lus­sa.

Ku­ten edel­li­sen teks­ti­ni lu­ke­neet tie­tä­vät, pie­no­kai­sem­me sai elä­mään­sä erit­täin vai­ke­an alun. Tou­ko­kuus­sa ta­pah­tu­mat vyö­ryi­vät vauh­dil­la. Lap­sem­me tais­te­li hen­ges­tään usei­ta viik­ko­ja. Ke­sä­kuu ku­lui Hel­sin­gis­sä. Hei­nä­kuus­sa pää­sim­me hil­jal­leen ko­tiu­tu­maan. Kii­tol­li­suus sii­tä, et­tä asum­me pie­nen mat­kan pääs­sä sai­raa­las­ta, on kui­ten­kin ol­lut kir­jai­mel­li­ses­ti lä­hes jo­ka­päi­väis­tä.

Nyt tyt­töm­me voi olo­suh­tei­siin näh­den hy­vin. Olem­me saa­neet ol­la pal­jon ko­to­na yh­des­sä. Hän on iloi­nen ja ihas­tut­ta­va oma per­soo­nan­sa. Eri­tyis­lap­si, mut­ta sit­ten­kin niin ta­val­li­nen, iha­na vau­va. Pie­no­kai­sel­la on vah­va, oma paik­kan­sa per­hees­säm­me.

Ilo­nai­heis­ta huo­li­mat­ta meil­lä on myös jat­ku­va, suu­ri huo­li tu­le­vas­ta. Al­ku­syk­syn olem­me elä­neet sy­tos­taat­ti­hoi­to­jen ai­kaa. Hoi­dois­ta huo­li­mat­ta al­ku­pe­räi­ses­tä ope­raa­ti­os­ta jäl­jel­le jää­nyt kas­vain on suu­ren­tu­nut voi­mak­kaas­ti. Odot­te­lem­me leik­kau­so­pe­raa­ti­o­ta Hel­sin­kiin. Ope­raa­ti­o­ta, joka tu­lee ole­maan jäl­leen erit­täin vai­kea. Em­me voi teh­dä mi­tään muu­ta kuin odot­taa ja ru­koil­la, et­tä kaik­ki me­ni­si hy­vin.

Ai­kai­sem­min olen use­as­ti poh­ti­nut sitä, mi­ten re­a­goi­sin suu­ren krii­sin kes­kel­lä. Olen var­ma, et­tä jos joku oli­si etu­kä­teen tul­lut ker­to­maan, mil­lai­seen pyö­ri­tyk­seen tänä vuon­na jou­tui­sim­me, oli­sin nos­ta­nut kä­det il­maan heti: ei tule kaup­po­ja. Etu­kä­teen aja­tel­tu­na mul­lis­tus, jon­ka per­heem­me elä­mä on ko­ke­nut, oli­si ol­lut mah­do­ton kä­si­tel­lä. Nyt ym­mär­rän, et­tä elä­mä ei tar­joi­le vaih­to­eh­to­ja. On vain sel­vit­tä­vä.

Sel­vi­ä­mi­sen kan­nal­ta on ol­lut hyvä, et­tä meil­lä on mui­ta­kin lap­sia. Ei ole voi­nut jää­dä tu­leen ma­kaa­maan. On ol­lut mie­tit­tä­vä, mi­ten or­ga­ni­soim­me käy­tän­nön asi­at, hen­ki­sen jak­sa­mi­sen ja per­heen hy­vin­voin­nin. Elä­mä on py­sy­tel­lyt kan­ti­mil­laan ar­jen an­si­os­ta.

Ta­pah­tu­mien pyör­teis­sä olen toki ko­ke­nut kaik­ki mah­dol­li­set tun­teet. Mo­nes­ti olen myös yl­lät­ty­nyt tun­tei­den heit­te­lys­tä. Ta­pah­tu­ma­ket­jun al­ku­päi­vi­nä­kin saa­toin vä­lil­lä tun­tea it­se­ni lä­hes nor­maa­lik­si. Yh­te­nä het­ke­nä it­kin hil­lit­tö­mäs­ti ja seu­raa­va­na kat­soin ne­tis­tä jää­kiek­koa. Lie­nee niin, et­tä sel­vi­ä­mi­nen oli­si mah­do­ton­ta, jos loh­dut­to­mat tun­teet sai­si­vat rie­po­tel­la sie­lua lii­an kau­an yh­tä­jak­soi­ses­ti.

Haas­ta­van ti­lan­teen pit­kit­ty­es­sä mie­li al­koi tur­tua. Uu­ti­sia, jois­ta yk­si­kin oli­si nor­maa­li­ti­lan­tees­sa val­ta­va, on tul­lut pal­jon. Nyt on käy­nyt niin, et­tä tun­ne­re­ak­ti­ot ovat lien­ty­neet. Jat­ku­va epä­var­muus tu­le­vas­ta on saa­nut ai­kaan sen, et­tä hy­viin­kin uu­ti­siin suh­tau­tuu va­rauk­sel­la. Huo­not uu­ti­set ah­dis­ta­vat, mut­ta ah­dis­tuk­sen ai­hei­ta oli­si jo niin pal­jon, et­tä ei ole mah­dol­lis­ta poh­tia kaik­kien mer­ki­tys­tä. Lo­pul­ta mie­li ta­ker­tuu ai­na toi­voon, joka ei kos­kaan kuo­le.

Moni on ai­van ai­heel­li­ses­ti­kin ky­sy­nyt meil­tä, mi­ten olem­me jak­sa­neet. Tuo ky­sy­mys läm­mit­tää ai­na miel­tä. Se ei ole­ta mi­tään, vaan ker­too vä­lit­tä­mi­ses­tä. Vas­tauk­sek­si olen ker­toil­lut mitä mil­loin­kin. Jos­kus on kuu­lu­nut hy­vää, jos­kus kaik­ki on tun­tu­nut ras­kaal­ta. Ta­pah­tu­mien ker­taa­mi­nen yhä uu­del­leen ja uu­del­leen on ol­lut hy­vää te­ra­pi­aa. Pu­hu­mi­nen on ajat­te­le­mis­ta. Ajat­te­lu jä­sen­tää ja jär­jes­te­lee asi­oi­ta.

Tä­hyi­lem­me aja­tuk­sis­sam­me koh­ti vuo­den lop­pua. Eh­kä sil­loin ti­lan­ne on jo sel­key­ty­nyt hie­man. Me em­me tie­dä. Voim­me vain tyy­tyä sii­hen, et­tä Ju­ma­la kyl­lä tie­tää. Tuo­hon loh­dul­li­seen aja­tuk­seen yri­täm­me jak­saa luot­taa, vaik­ka se ei ai­na käy­kään hel­pos­ti. Nyt yri­täm­me naut­tia jo­kai­ses­ta päi­väs­tä, kun tyt­töm­me on vie­lä ko­to­na.

SauliTervaniemi
Aviomies, neljän lapsen isä, opiskelija, tuleva hissanmaikka. On siinä rikkautta ja titteliä yhdelle miehelle. Tulen Oulunsalosta, Varjakasta. Ikää on 26 vuotta. Olen kiinnostunut melkein kaikesta, mutta intohimoihini kuuluvat ainakin historia ja urheilu. Rakastan pohtimista, analysointia, lukemista ja kirjoittamista. Onnekseni minulla on perheeni, joten ehdin tekemään myös jotain järkevää. Minulle saa vapaasti laittaa sähköpostia osoitteeseen sauli.tervaniemi@outlook.com
19.9.2020

Muis­ta­kaa tämä: joka niu­kas­ti kyl­vää, se niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se run­saas­ti niit­tää. 2. Kor. 9:6

Viikon kysymys