JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Kummittelua

12.2.2022 7.00

Juttua muokattu:

10.2. 13:41
2022021013410620220212070000

Sal­la Pät­si

Jou­lu­kuus­sa saim­me mie­he­ni kans­sa ol­la en­sim­mäi­sen yh­tei­sen kum­mi­lap­sem­me häis­sä, ja kuu­kaut­ta myö­hem­min, tam­mi­kuus­sa, saim­me yh­den­nen­tois­ta yh­tei­sen kum­mi­lap­sem­me.

Olen päh­käil­lyt kum­miut­ta. It­sel­le­ni se on ol­lut ai­na mie­lui­nen, kun­ni­a­teh­tä­vä. Kum­miu­den to­teut­ta­mi­nen käy­tän­nös­sä on ol­lut mo­ni­nais­ta, joh­tu­en eri­näi­sis­tä asi­ois­ta. Huo­maan et­tä muun mu­as­sa ikä, elä­män­ti­lan­ne, asu­mi­se­täi­syys ja ihan pe­rus hen­ki­lö­ke­mia vai­kut­ta­vat kum­mi­suh­tee­seen.

It­sel­lä­ni lä­him­mät kum­mit asui­vat al­kuun sa­mas­sa ra­ken­nuk­ses­sa kun mei­dän per­he. Asuim­me opis­tol­la. Myö­hem­pi­nä vuo­si­na­kin ta­lom­me oli­vat lä­hem­pä­nä toi­si­aan kuin mei­dän ny­kyi­nen ta­lom­me ja pi­ha­sau­na!

Se kum­mi­suh­de oli sem­mois­ta ar­ki­päi­väs­sä elä­mis­tä: synt­tä­reil­lä ja vie­lä kih­la­jai­sis­sa­kin oli help­po käy­dä ja tuli käy­tyä, kut­su­mat­ta­kin. Kum­mi­tä­ti om­pe­li mi­nul­le ha­meen sa­mal­la kun omil­le ty­töil­leen­kin, ja sain si­ni­sen, val­ko­pit­si­sen ha­meen, ihan vaan tou­ko­kuun kun­ni­ak­si.

Toi­set, kau­em­pa­na asu­vat kum­mit oli­vat lä­hin­nä hei­tä, joil­ta oli kiva saa­da lah­ja ja joi­den luo oli eri­tyis­tä pääs­tä yök­si – jos­kus yk­sin, jos­kus si­sa­rus­ten tai serk­ku­jen kans­sa. Kaik­ki kum­mi­ni ovat myös su­ku­lai­si­a­ni, ja jos­kus se har­mit­ti, kun oli­si ol­lut mu­ka­va ol­la ”ihan omia ih­mi­siä”. Tä­dit, se­dät ja enot kun oli­vat sitä myös si­sa­ruk­sil­le­ni.

Olen ko­ke­nut elä­män eri vai­heis­sa lä­hen­ty­nee­ni eri kum­mien kans­sa. Jo­kai­sen kans­sa on joi­tain yh­ty­mä­koh­tia. Tyt­tö­jen ju­tut, esi­koi­sen syn­ty­mät sa­moi­hin ai­koi­hin, asuin­pai­kan lä­hei­syys. Ja elä­män­ti­lan­tei­den muu­tut­tua roo­lit voi­vat vaih­tua niin­kin, et­tä minä saan ol­la se an­ta­ja, aut­ta­ja­kin.

Ajat­te­len, et­tä van­hem­pa­ni ovat va­lin­neet juu­ri nuo ih­mi­set mi­nul­le kas­vu­ka­ve­reik­si. Ja vie­lä ol­les­sa­ni lä­hes vii­si­kymp­pi­nen kaik­ki kuu­si kum­mi­a­ni ovat elos­sa!

Loh­du­tan it­se­ä­ni­kin juu­ri sil­lä, et­tä jos joku kum­mi­lap­sis­ta on jää­nyt etäi­sem­mäk­si, ai­na voi tul­la ai­ko­ja, jot­ka lä­hen­tä­vät. Ja joka ta­pauk­ses­sa jo­kai­sen kans­sa suh­de on oman­lai­sen­sa. Yh­den kans­sa sain ja­kaa ka­rit­soi­den syn­ty­män ih­meen, toi­sen kans­sa mie­he­ni aje­li ym­pä­ri ete­läis­tä Lap­pia opet­ta­en kum­mi­ty­töl­le au­tol­la aja­mi­sen ja­lon tai­don, ja sii­nä si­vus­sa tuli ju­tel­tua pal­jon muu­ta­kin.

It­se­ä­ni on loh­dut­ta­nut myös erään kas­te­pa­pin sa­nat, et­tä asui­pa kum­mi lä­hel­lä tai kau­ka­na, hän voi ai­na ru­koil­la kum­mi­lap­sen­sa puo­les­ta. Se on tär­keä teh­tä­vä, myös kris­til­lis­tä kas­va­tus­ta aja­tel­len. Nyt uu­sim­man kum­mi­lap­sen kas­te­pu­hees­ta ta­ju­sin sen, et­tä kris­til­li­sen kas­va­tuk­sen vel­vol­li­suus kes­tää, niin van­hem­mil­la kuin kum­meil­la­kin, kas­tees­ta rip­pi­kou­luun. Se oli hel­pot­ta­va­kin kuul­la ja ta­ju­ta, mut­ta myös vel­voit­ta­va.

Rip­pi­kou­luun men­nes­sä mi­nun­kin kum­mi­na tu­li­si osa­ta an­taa tu­ke­ni lap­sen van­hem­mil­le ni­me­no­maan kris­til­li­ses­sä kas­va­tuk­ses­sa! Mie­tin, mitä kaik­kea se voi­kaan ol­la. Etä­nä­kin voin ru­kouk­sen ohel­la vaik­ka ti­la­ta Las­ten pol­ku -leh­den, kir­joi­tel­la kir­jei­tä tai lait­taa teks­ti­vies­tiä. Lä­hem­pä­nä asu­vaa voin huo­ma­ta edes ter­veh­dyk­sen ver­ran, seu­ra­hu­li­nas­sa tai mis­sä koh­taam­me­kaan.

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
SallaPätsi

Lohiranta vaikenee blogien osalta

30.12.2022 7.00
SallaPätsi

Ei tullut uutista

3.12.2022 6.00
SallaPätsi

Pörröisessä tukassa auringonpaisteen ilo

1.11.2022 6.00
SallaPätsi

Kesän kokemuksissa muistojen tulva

9.9.2022 10.05
SallaPätsi

Talkoilu verissä

6.6.2022 6.00
SallaPätsi

Elämä on tässä hetkessä

20.5.2022 6.00
SallaPätsi

Opettajana opiston kurssilla

11.4.2022 6.00
SallaPätsi

Vedetön vuodenalku

15.1.2022 6.00
SallaPätsi

Joulumietteitä

30.12.2021 12.00
SallaPätsi

Lasten oikeuksia

18.11.2021 6.00
SallaPätsi

Kassi-ihminen

16.11.2021 6.00
SallaPätsi

Hopeahäämatka

17.10.2021 6.00
SallaPätsi

Seuramatkahaaveita ja leiritahtoa

11.9.2021 7.00
SallaPätsi

Lohtu löytyy läheltä

1.8.2021 7.05
SallaPätsi

Karitsaterapiaa tähtitaivaan alla

13.5.2021 7.00
SallaPätsi

Tasa-arvopohdintoja lipputangon juurella

10.4.2021 7.00
SallaPätsi

Yhden hengen ryhmätyö

14.3.2021 7.05
SallaPätsi

Uusia ja vanhoja toiveita

3.2.2021 6.15
SallaPätsi

Odotusten joulukuu

30.12.2020 14.30
SallaPätsi

Monenlaisia enkeleitä

5.12.2020 7.05
SallaPätsi

Aikaa ei saa kiinni juoksemalla – vaan pysähtymällä

1.11.2020 6.05
SallaPätsi

Onnellisena elämänmittaisessa ihmissuhteessa

30.9.2020 10.05
SallaPätsi

Menneen kesän makustelua

24.8.2020 6.15
SallaPätsi

Jutellaan uskosta, välitetään

28.7.2020 6.30
SallaPätsi

Pala tuttua kattoa

24.6.2020 6.00
SallaPätsi

Ymmärtäväisiä sanoja

1.6.2020 6.00
SallaPätsi

Töitä nahkaverstaalla etäopiskelun tahdissa

27.4.2020 6.10
SallaPätsi

Kuin keväinen päivä

30.3.2020 6.20
SallaPätsi

Kirje ystävälle

22.2.2020 6.25
SallaPätsi

Maailman lyhin ja mieluisin työmatka

20.1.2020 6.55
29.1.2023

Opetuslapset näkivät Jeesuksen kävelevän järven aalloilla ja lähestyvän venettä. He pelästyivät. Mutta Jeesus sanoi: ”Minä tässä olen, älkää pelätkö.” Joh. 6:19–20

Viikon kysymys