JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Lähetysmatkamuistoja Ruotsista

Nykyiset blogit
18.4.2024 8.50

Juttua muokattu:

16.4. 12:46
2024041612465520240418085000

Pert­ti Kaut­to

Olen jäl­leen tul­lut tut­tuun seu­ra­paik­kaan Ruot­sis­sa. Odo­tan seu­ro­jen al­ka­mis­ta ja pie­ni jän­ni­tys­kin on, mi­ten saan taas toi­sel­la ko­ti­mai­sel­la pu­heen luis­ta­maan. Seu­rai­sän­tä kuu­lut­taa seu­rat al­ka­vak­si en­sin ruot­sik­si, sit­ten suo­mek­si. Lau­lun lop­pu­puo­lel­la läh­den tul­kin kans­sa sa­lin eteen pöy­dän taak­se. Ris­tin kä­te­ni ja pyy­dän: "Au­ta, Isä, täl­lä­kin ker­taa." Tulk­ki ky­syy Raa­ma­tun teks­ti­koh­dan. Sit­ten aloi­tam­me ja hil­jen­nym­me al­ku­ru­kouk­seen: ”Kära Him­mels­ke Fa­der...”

Seu­ra­sa­li on lä­hes täyn­nä. Lap­sia is­tuu ai­van etum­mai­sis­sa ri­veis­sä. Huo­maan, et­tä kuu­li­jat seu­raa­vat hy­vin tar­kas­ti mi­nua. Eh­kä he hiu­kan jän­nit­tä­vät, mi­ten ruot­sin kie­le­ni su­juu. Näen mo­nia tut­tu­ja kas­vo­ja va­ki­o­pai­koil­laan. Pää­sen pu­heen lop­pu­puo­lel­le ja tar­jo­an evan­ke­liu­mia. Kä­siä nou­see, siu­naan. Sit­ten lii­ku­tun, kun mo­net pie­net kä­det nou­se­vat edes­sä­ni pyy­tä­mään siu­naus­ta. Siu­naan kyy­ne­leet sil­mis­sä: ”I Jesu namn och blod är al­la syn­der­na för­låt­na.” Tätä niin har­voin enää ta­paan ko­ti­sii­o­nis­sa­ni.

Tulk­ki on py­sy­nyt eri­no­mai­ses­ti kyy­dis­sä. Se ei ole help­po teh­tä­vä. Ju­ma­la aut­toi täl­lä­kin ker­ral­la.

Kun läh­den lä­he­tys­mat­kal­le, val­mis­tau­dun teks­te­jä lu­ke­mal­la ruot­sin­kie­li­ses­tä Raa­ma­tus­ta ja var­mis­te­len, et­tä ta­va­rat ovat pa­kat­tu­na, len­to­li­put tu­los­tet­tu­na pa­pe­ri­se­na ja niin edel­leen. Mie­leen tu­lee myös eri seu­ra­pai­kois­sa en­nen ta­paa­mi­a­ni ih­mi­siä: Mitä heil­le kuu­luu? Ta­va­taan­ko­han vie­lä?

Niin sa­no­tun pit­kän lä­he­tys­mat­kan (9 päi­vää) aloi­tus­paik­ka on ol­lut useim­mi­ten Tuk­hol­ma. Ar­lan­dan kent­tä on laa­ja, ja siel­lä voi hel­pos­ti jou­tua ek­syk­siin. On käy­nyt niin­kin, et­tä en ole heti ta­van­nut nou­ta­jaa. Sik­si yh­teys­hen­ki­lön pu­he­lin­nu­me­ro on tär­keä. Ker­ran kun tu­lin yk­sin, en tun­te­nut nou­ta­jaa­ni. Hän oli kat­so­nut tu­lo­ai­ka­ni vää­rin, ja sii­nä vä­hän ih­met­te­lin, et­tä mi­ten­käs nyt. Seu­ra­sin hal­lis­sa ih­mi­siä ja kiin­ni­tin huo­mi­o­ni van­hem­paan nai­sih­mi­seen, joka ikään kuin et­si jo­tain. Me­nin hä­nen lä­hel­leen ja sa­noin suo­mek­si jo­ten­kin, et­tä et­sit­kö pu­hu­jaa. No, hän se ha­ki­ja­ni oli. Kan­nat­taa va­rau­tua kär­si­väl­li­syy­del­lä. Tuk­hol­ma on iso kau­pun­ki ja Ruot­si iso maa.

Ker­ran odot­te­lin vel­jen kans­sa Ar­lan­das­sa. Tar­koi­tus oli jat­kaa ju­nal­la mat­kaa. Ase­ma­lai­tu­ri on siel­lä al­haal­la, ku­ten ny­kyi­sin Van­taal­la­kin. Ih­met­te­lim­me ai­kam­me ja sit­ten me­nin ky­sy­mään, et­tä mi­ten sin­ne ase­ma­lai­tu­ril­le pää­see, kun sii­nä on port­ti. Mi­ten sen saa au­ki? Nuo­ri vir­kai­li­ja­tyt­tö sa­noi mi­nul­le: ”Tit­ta på mina ögon.” No mi­nä­hän kat­soin. Mut­ta en heti älyn­nyt, et­tä ei niil­lä ol­lut­kaan mi­tään ii­rik­sen tai kas­von tun­nis­tus­ta. Tyt­tö hui­ja­si mi­nua, svensk hu­mör. Mut­ta sel­vit­tiin sii­tä­kin.

Tuk­hol­mas­sa pi­de­tään seu­rat usein Fins­ka Kyr­ka­nis­sa sii­nä Ku­nin­kaan­lin­naa vas­ta­pää­tä. Siel­lä kan­nat­taa pu­hu­jan ol­la nöy­rä, kun nou­see saar­nas­tuo­liin, et­tei lyö pää­tään ovi­au­kon ylä­ka­ma­naan. Mat­ka jat­kuu ta­val­li­ses­ti Bo­rå­siin Ete­lä-Ruot­siin. Sii­nä saa is­tua tar­peek­seen niin bus­sis­sa kuin ju­nas­sa, kum­mal­la nyt mat­kus­taa­kin. Omat eväät on syy­tä va­ra­ta mu­kaan. Py­säh­dyk­sien ai­ka­na ei eh­di mi­hin­kään, ja kun bus­si läh­tee aa­mu­var­hai­sel­la, ei­vät ki­os­kit tai muut sel­lai­set ole vie­lä au­ki. Ker­ran is­tuim­me vel­jen kans­sa kui­vin suin koko pit­kän mat­kan.

Ca­ro­li för­sam­lings­hem on tul­lut tu­tuk­si pie­nen us­ko­vien jou­kon seu­ra­paik­ka­na. Ai­em­min seu­rat pi­det­tiin Ruot­sin suo­ma­lais­ten Olo­ti­la-ni­mi­ses­sä koh­taa­mis­pai­kas­sa sii­nä lä­hel­lä. Us­kon si­sa­ret ja vel­jet ot­ta­vat ai­na läm­pi­mäs­ti vas­taan. Siel­lä on edel­leen Ju­ma­lan pie­ni pel­to­pa­la. Ker­ran Bo­rå­sin ma­joit­ta­jam­me vei­vät mei­dät Tra­ne­mo­hon. Siel­lä asui omas­sa asun­nos­saan noin 90-vuo­ti­as pir­teä van­hus. Pi­dim­me seu­rat, ja ma­joit­ta­jam­me tar­jo­si seu­ra­kah­vit.

Mat­ka jat­kuu Bo­rå­sis­ta joko Mo­ta­laan tai Es­kils­tu­naan. Mo­ta­las­sa ha­lu­sin käy­dä rak­kaan ja mei­tä mat­ka­mie­hiä pal­jon pal­vel­leen Pau­li-vel­jen hau­dal­la. Hän on pääs­syt pe­ril­le. Es­kils­tu­nas­sa olem­me ma­joit­tu­neet usein Hjal­mars­so­neil­la kau­niis­sa, it­se teh­dys­sä hir­si­ta­los­sa.

Seu­ro­jen ja yö­py­mi­sen jäl­keen mat­ka­taan Taa­lain­maal­le. Ker­ran aja­es­sam­me, oli­si­ko ol­lut Jön­kö­pin­gin vai­heil­la, Tais­to-veli sa­noi, et­tä käy­dään ter­veh­ti­mäs­sä van­haa us­kon­si­sar­ta van­hain­ko­dis­sa. Löy­sim­me hä­net ja pi­dim­me seu­rat hä­nen huo­nees­saan. Ei mei­tä ol­lut kuin kol­me ja Va­pah­ta­jam­me nel­jän­te­nä. Mi­nua on pu­hu­tel­lut täl­lai­nen sy­dä­men rak­kau­des­ta läh­te­vä huo­len­pi­to.

Taa­lain­maal­la on­kin enem­män us­ko­vai­sia, ja pal­jon lap­sia ja nuo­ria. Mo­net muis­tot ovat ri­kas­tut­ta­neet elä­mää­ni Taa­lain­maal­la. Jos oi­kein hy­vin on käy­nyt, on pääs­syt loh­ta sa­vus­ta­maan ja sau­no­maan Ma­tin mö­kil­le Tans­se­nil­le. Myös kes­kus­te­lut vel­jien kans­sa ovat an­ta­neet pal­jon.

Usein olen mat­kus­ta­nut Ruot­sis­sa seu­ra­paik­ka­vä­lit jon­kun Ruot­sin pu­hu­ja­vel­jen au­tos­sa. Sii­nä kun ol­laan usei­ta tun­te­ja yh­des­sä, on pääs­syt tun­te­maan vel­jeä na­pin al­ta­kin ja toi­sin päin myös. Sa­mas­sa us­kos­sa ja hen­ges­sä teem­me mat­kaa. Yk­si mat­ka­vel­jis­tä­ni on jo siir­ty­nyt us­kos­ta nä­ke­mi­seen.

Ruot­sin lä­he­tys­mat­kat ovat ha­jal­laan asu­vien Ju­ma­lan las­ten ruok­ki­mis­ta elä­väl­lä Ju­ma­lan sa­nal­la. Me em­me tie­dä Ju­ma­lan aja­tuk­sia. Hän et­sii vie­lä sitä yh­tä­kin ka­don­nut­ta lam­mas­ta val­ta­kun­taan­sa.

Lähetystyössä
SRK tekee lähetystyötä kotimaassa ja ulkomailla. Työ sisältää lähetysmatkoja, paikallisen toiminnan tukemista sekä humanitaarista avustustoimintaa lähetystyön kohdemaissa. Tässä blogissa muun muassa puhujat, tulkit ja seuravieraat kertovat kokemuksiaan lähetystyöstä.Voit antaa palautetta tai kertoa toiveita tähän blogiin liittyen osoitteeseen lahetystyo@srk.fi. Kuva: Kalevi Niemikorpi
25.5.2024

Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti: sillä, joka uskoo, on ikuinen elämä.” Joh. 6:47

Viikon kysymys