JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Lahja

Nykyiset blogit
3.12.2023 6.00

Juttua muokattu:

29.11. 12:07
2023112912070720231203060000

Han­na-Ma­ria Jur­mu

On ai­ka ta­val­la it­ses­tään sel­vää, et­tä ih­mi­nen an­taa toi­sel­le ih­mi­sel­le lah­jo­ja. Mut­ta mik­si an­nam­me lah­jo­ja? An­nam­me­ko nii­tä teh­däk­sem­me lah­jan saa­jan vai it­sem­me on­nel­li­sek­si? Vai an­nam­me­ko lah­jo­ja ta­van vuok­si, kos­ka muut­kin an­ta­vat?

Eläm­me ta­va­ra­pal­jou­den maa­il­mas­sa. Jos me ai­kui­set em­me ym­mär­rä opet­taa uu­sia su­ku­pol­via – ja en­sin it­se­äm­me – ole­maan ra­kas­ta­mat­ta roi­naa, huk­ka mei­dät pe­rii. Voi­sin oi­kein to­del­la py­säh­tyä miet­ti­mään, mikä te­kee mi­nut ja lä­hei­se­ni on­nel­li­sek­si. Oli­si hyvä poh­tia pe­rus­teel­li­ses­ti, mitä on koh­tuus.

Jou­lu­lah­jo­ja an­ta­es­sa on tär­ke­ää, et­tä jo­kai­nen lah­jan saa­ja tun­ti­si, et­tä hän on tul­lut koh­del­luk­si ta­sa­ver­tai­ses­ti lah­jan saa­ja­na, ei­kä ke­nen­kään tar­vit­si­si aja­tel­la, et­tä lah­ja on palk­kio hy­vyy­des­tä tai hy­väs­tä käy­tök­ses­tä. Jou­lu­pu­kin si­sään­tu­lo­ky­sy­mys ”on­ko tääl­lä kilt­te­jä lap­sia?” voi­si jää­dä un­ho­laan. Jos­pa jou­lu­puk­ki si­sään as­tu­es­saan huu­dah­tai­si­kin: ”On­pa tääl­lä mah­ta­via lap­sia!” On­nek­si tä­män ajan kas­va­tus­me­to­dei­hin ei kuu­lu enää ik­ku­nas­ta kurk­ki­vil­la ton­tuil­la pe­lot­te­lu.

Muis­tan, kuin­ka jos­kus jou­lu­na olen kuun­nel­lut ra­di­os­ta kir­jai­li­ja Kal­le Pää­ta­lon muis­te­lui­ta hä­nen lap­suu­den­jou­luis­taan. Ha­lu­ai­sin ker­toa si­nul­le, mikä nois­sa muis­tel­mis­sa viil­si sy­dän­tä­ni. Löy­sin vie­lä haas­tat­te­lun Aree­nas­ta.

Kal­le Pää­ta­lon var­hais­lap­suu­des­sa ei juu­ri­kaan vie­tet­ty jou­lua. Ei ol­lut kuus­ta, ei jou­lu­lah­jo­ja ei­kä jou­lu­lau­lu­ja. Pa­ras jou­lu­muis­to oli se, kun isä oli pa­lan­nut pit­käl­tä sa­vot­ta­reis­sul­ta ko­tiin ja tuok­sui sau­nan jäl­keen sau­nal­ta. Tun­ne oli tur­val­li­nen, kun isä is­tui kuu­kau­sien jäl­keen ko­ti­pir­tis­sä puh­taa­seen fla­nel­li­pai­taan pu­keu­tu­nee­na. Pää­ta­lo muis­te­lee ja ker­too, kuin­ka tuo­na het­ke­nä ”pie­nen po­jan rin­taan va­lui lä­hes it­ket­tä­vä hy­vän olon tun­ne”.

Pää­ta­lo muis­taa edel­leen ”rin­taa hi­ve­le­vän juh­la­mie­len”, kun hän pie­ne­nä kou­lu­lai­se­na lau­loi mui­den las­ten kans­sa En­ke­li tai­vaan -virt­tä vas­ta pe­rus­te­tun kou­lun jou­lu­juh­las­sa. Muis­tis­sa oli myös yl­pey­den tun­ne ylä­luo­kas­sa väl­keh­ti­väs­tä jou­lu­kuu­ses­ta ja pie­ni hä­pe­än tun­ne sii­tä, kun herk­kä äi­ti kui­va­si sil­mi­ään use­am­man ker­ran juh­lan ai­ka­na. Sil­ti nämä kaik­ki vah­vat tun­teet ja muis­tot tun­tui­vat haa­leil­ta sii­hen ver­rat­tu­na, mil­tä oli tun­tu­nut ai­kai­sem­pi­na jou­lui­na isän ko­tiin­tu­lo sa­vo­tas­ta.

Sit­ten Pää­ta­lo muis­te­lee, kuin­ka jou­lu­juh­las­sa jou­lu-uk­ko kan­toi ko­rin si­sään ja ton­tuik­si pu­keu­tu­neet op­pi­laat al­koi­vat ja­kaa lah­jo­ja. Las­ten ni­miä huu­del­tiin, joi­den­kin ni­miä vä­hän vä­liä. Pie­ni Kal­le odot­ti kiih­ke­äs­ti, et­tä hä­nen­kin ni­men­sä sa­not­tai­siin, mut­ta näin ei ta­pah­tu­nut. Hän ei saa­nut lah­jaa. Hän ei saa­nut edes it­se piir­ret­tyä kort­tia. Hä­nes­tä tun­tui, et­tä kaik­ki muut esit­te­li­vät lah­jo­jaan toi­sil­leen. Hän tun­si kau­he­aa ka­teut­ta jopa pien­tä tyt­töä koh­taan, joka kir­kas­sil­mäi­se­nä ihas­te­li nu­ken­kor­vi­ket­ta, joka oli teh­ty ki­ris­tä­mäl­lä kan­gas­pa­la pe­ru­nan ym­pä­ril­le. Pie­ni Kal­le-poi­ka pi­dät­te­li kyy­ne­lei­tä. Lo­pul­ta juh­la päät­tyi ja Kal­le ryn­tä­si ulos luo­kas­ta. Hän juok­si koko mat­kan ko­tiin.

Myö­hem­min ai­kui­si­äl­lä, kun Kal­le Pää­ta­lo on ko­ke­nut yl­tä­kyl­läi­syy­den jou­lu­ja, ne ei­vät ole tuo­neet hä­nel­le täyt­tä juh­la­miel­tä. Hä­nen mie­leen­sä ovat nous­seet ne lap­suu­den myö­häi­sem­mät jou­lut, jol­loin isä oli ol­lut sai­raa­na ja se en­sim­mäis­ten kou­lu­vuo­sien jou­lu, jol­loin hä­nen elä­män­sä en­sim­mäi­nen jou­lu-uk­ko läh­ti pois luo­kas­ta mu­ka­naan tyh­jä kori ei­kä hän ol­lut saa­nut lah­jaa. Pää­ta­lo muis­te­lee: ”Kaik­ki­na jou­lui­na jou­dun elä­mään mie­li­ku­vis­sa­ni, kuin­ka sil­loi­nen pie­ni poi­ka hyök­kä­si kou­lun luo­kas­ta ulos, ei­kä yk­sin ulos, vaan jat­koi juok­su­aan Jo­ki­jär­ven ja sitä hal­kai­se­van Jaa­van­tien viit­to­jen ku­jan poik­ki jär­ven ete­lä­ran­nal­le. Ko­tiin.”

Toi­vot­ta­vas­ti lap­sem­me ovat ar­mol­li­sia mei­tä koh­taan, ja pyr­ki­vät hel­li­mään sy­dä­mis­sään jou­lu­jen hy­viä muis­to­ja. Äi­tei­nä ja isi­nä tar­vit­sem­me niin pal­jon an­teek­si­an­toa, et­tä sitä ei voi ku­vail­la.

Kun­pa hy­vät muis­tot voit­tai­si­vat huo­not, kan­tai­si­vat kaik­kia eteen­päin ja aut­tai­si­vat uu­sia pol­via uu­sien, omien jou­lu­jen ra­ken­ta­mi­ses­sa. Toi­vot­ta­vas­ti myös jou­lun sa­no­ma oli­si tär­kein­tä mei­dän kaik­kien jou­luis­sa niin, et­tä tämä yl­tä­kyl­läi­syy­den ai­ka ei so­kai­si­si mei­tä. Toi­vot­ta­vas­ti oli­sim­me myös pyy­teet­tö­miä lah­jan an­ta­jia niin, et­tä jou­lu­ke­räyk­set su­lat­tai­si­vat kaik­kien sy­dä­met ei­kä ke­nen­kään tar­vit­si­si juos­ta it­kien ulos pi­me­ään vail­la lah­jaa.

Päivämiehen Vierasblogi
Päivämiehen verkkolehden vierasblogissa julkaistaan yksittäisiä tekstejä kirjoittajilta, joilla ei ole omaa blogia lehdessämme. Lukijat voivat tarjota tekstejään julkaistavaksi vierasblogiin.
25.2.2024

Jeesus sanoi Simonille: ”Tämä nainen sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Luuk. 7:47

Viikon kysymys