JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Las­ten ys­tä­vä, kii­tos las­ten ys­tä­vis­tä

28.8.2020 6.00

Juttua muokattu:

28.8. 07:35
2020082807353320200828060000

Ko­tiim­me ko­koon­tui kau­nii­na elo­kuun vii­kon­lop­pu­na suu­ri jouk­ko las­tem­me ys­tä­viä. Tä­män pa­rin­kym­me­nen hen­gen yh­tei­se­nä ni­mit­tä­jä­nä on Jy­väs­ky­läs­sä elä­mi­nen jos­sa­kin elä­män vai­hees­sa. Osa oli juu­ri saa­nut opin­ton­sa pää­tök­seen ja oli jät­tä­mäs­sä kau­pun­gin. Osa oli jo muut­ta­nut pois kau­pun­gis­ta, mut­ta läm­min side en­ti­siin ys­tä­viin oli säi­ly­nyt. Osa jat­kaa opin­to­jaan tai on työ­e­lä­mäs­sä Jy­väs­ky­läs­sä. Oli sink­ku­ja, seu­rus­te­le­via ja pik­ku­per­hei­tä. Mu­ka­na oli­vat myös kol­men per­heen pie­no­kai­set Al­var, Maya ja Pau­li. Yh­tei­seen iloon eh­ti­vät het­ken osal­lis­tua myös naa­pu­rin rak­kaat ys­tä­vät.

Elo­kuun läm­pi­mät päi­vät ovat ai­nut­laa­tui­sia. Kesä oli tul­lut ta­kai­sin. Vaik­ka il­lat oli­vat jo hä­mär­ty­väi­siä, oli niis­sä jäl­jel­lä vie­lä päi­vien läm­pö.

Mei­dän ty­töt oli­vat vii­kol­la is­tu­neet pit­kään keit­ti­ön pöy­dän ää­res­sä laa­ti­mas­sa ruo­kai­lu­suun­ni­tel­maa vii­kon­lo­pul­le ai­van pie­niä yk­si­tyis­koh­tia myö­ten. Sit­ten he ajoi­vat kau­pun­kiin ja toi­vat au­ton täy­del­tä ruo­ka-ai­nek­sia. Ko­to­na oli kiva, odot­ta­va tun­nel­ma.

En­sim­mäi­set vie­raat saa­pui­vat tors­tai­na. Moni liit­ti tä­män vii­kon­lo­pun Suo­men tai Nor­jan La­pin lo­maan. Osa tuli var­ta vas­ten eri puo­lil­ta Suo­mea. Ys­tä­vyy­den mer­ki­tys­tä, ar­vos­ta­mis­ta ja vaa­li­mis­ta ei voi ase­tel­la sa­noik­si. Sen voi­vat vain ys­tä­vät kes­ke­nään ko­kea, ja me muut ais­tia ja näh­dä vie­rel­tä.

Osa vie­rais­ta on osal­lis­tu­nut use­am­man ker­ran mei­dän tyt­tö­jen jär­jes­tä­miin ju­han­nus- tai uu­den­vuo­den­ko­koon­tu­mi­siin. He­kin, jot­ka tu­li­vat mu­kaan en­sim­mäis­tä ker­taa, oli­vat heti kuin ko­to­naan. Nämä tä­män päi­vän ak­tii­vi­set nuo­ret ovat tot­tu­neet ko­koon­tu­maan mil­loin mis­sä­kin, ja he osaa­vat toi­mia heti en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti ja reip­paas­ti uu­sis­sa ti­lan­teis­sa ja olo­suh­teis­sa. Kaik­ki tie­dos­ta­vat sen, et­tä myös ruu­an­lait­to ja tis­kaus ovat osa yh­teis­tä te­ke­mis­tä. Jot­ta kaik­ki toi­mi­si kui­ten­kin jous­ta­vas­ti ja rei­lus­ti, ty­töt oli­vat laa­ti­neet ryh­mät, jot­ka huo­leh­ti­vat vuo­rol­laan ruo­kien val­mis­tuk­sis­ta ja ti­lan­teis­ta ruo­kai­lu­jen jäl­keen.

Voi sitä ener­gi­syyt­tä, ter­veyt­tä ja elin­voi­maa mikä näis­tä nuo­ris­ta huo­kui! He kä­vi­vät pe­laa­mas­sa jal­ka­pal­loa, pe­sä­pal­loa, taas jal­ka­pal­loa, he ui­vat ja pomp­pi­vat lai­tu­ril­ta, pe­la­si­vat kei­nu­pal­loa ja me­kas­ti­vat kuin lap­set kon­sa­naan. He läm­mit­ti­vät pi­ha­sau­naa ja taas me­ni­vät ui­maan. He heit­ti­vät tik­kaa, is­tui­vat ryh­mis­sä ja jut­te­li­vat tai vain oli­vat. He pilk­koi­vat sa­laat­ti­ai­nek­sia, aset­te­li­vat kai­ken kau­niis­ti, kat­toi­vat pöy­dän lu­ke­mat­to­mia ker­to­ja, kan­toi­vat ruo­kia pöy­tään olo­huo­nee­seen ja vä­lil­lä ulos. Koh­ta he kor­ja­si­vat ruu­an pois ja huo­leh­ti­vat ison tis­kin, kun­nes seu­raa­van ate­ri­an lait­to al­koi jo lä­hes­tyä. He tu­li­vat eh­kä hie­man lii­an ly­hyi­den yö­u­nien jäl­keen aa­mu­virk­ku­jen val­mis­ta­mal­le aa­mu­pa­lal­le ja is­tui­vat pit­kään yh­des­sä. He viih­tyi­vät tois­ten­sa seu­ras­sa. Heil­lä oli hyvä ol­la.

Sit­ten he lau­loi­vat ja soit­ti­vat. He jär­jes­ti­vät per­jan­tain mu­siik­ki-il­lan. Mi­ten he osaa­vat­kaan kaik­kea? Jos so­vi­tus oli lii­an kor­kea, se trans­po­noi­tiin. Jos sä­es­tys oli lii­an tyl­sä, se imp­ro­vi­soi­tiin. He pe­rus­ti­vat yks kaks or­kes­te­rin ja heil­le tär­keä maa­kun­ta­lau­lu rai­ka­si: – – tääl­lä on ys­tä­vä voit­ta­ma­ton.” Yk­si au­tol­li­nen oli jal­ka­pal­lo­ken­täl­le men­nes­sä pe­rus­ta­nut ”Vir­tain nais­kuo­ron”. Se­kin esiin­tyi mu­siik­ki-il­las­sa. He­le­äs­ti ja kirk­kaas­ti.

Oh­jel­mail­las­sa oli haus­kaa ja herk­kää oh­jel­maa. Ai­van kuin yh­tei­sen vii­kon­lo­pun ki­tey­tyk­se­nä soi du­et­to­na ”– – kun an­noit sä ruu­mi­hin ter­ve­hen ja syö­men mi sy­käh­te­li, – – kun an­noit sä myös pari ys­tä­vää ja ne hy­vää, en pyy­dä ma enem­pää”. Ai­van kuin ru­kouk­se­na soi il­las­sa vie­lä: ”Oi laps, et­hän mil­loin­kaan ot­taa sä vois sun kät­tä­si en­ke­lin kä­des­tä pois.”

Mi­nun kii­tos­ru­kouk­se­ni on: ”Ra­kas Jee­sus, hyvä Pai­men, kul­je las­ten kans­sa tä­nään. Ole hei­dän ys­tä­vän­sä, niin kuin olit sil­loin, kun he oli­vat ai­van pie­niä. Kii­tos, et­tä olet an­ta­nut heil­le ys­tä­vyy­den lah­jan. Las­ten ys­tä­vä, kii­tos las­ten ys­tä­vis­tä.”

Hanna-MariaJurmu
Olen 57-vuotias tervolalainen Hamma. Arvostan kotiseutuani, tätä vehmasta Kemijoen vartta ja kaunista Meri-Lappia. Asun nykyisin kahdestaan mieheni kanssa. Lapsemme ovat aikuisia, ja he asuvat eri puolilla Suomea. Ajatukseni kulkevat heidän luonaan. Olen 4-vuotiaan Kaarin ja 2-vuotiaan Sulon isoäiti. Musiikki tuo syvyyttä ja rikkautta elämääni. Se on sydämeni harrastus. Sydämeeni on hiipinyt myös Posio. Sähköpostiosoitteeni on hannamariajurmu@gmail.com
19.9.2020

Muis­ta­kaa tämä: joka niu­kas­ti kyl­vää, se niu­kas­ti niit­tää, ja joka run­saas­ti kyl­vää, se run­saas­ti niit­tää. 2. Kor. 9:6

Viikon kysymys