JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Jou­lu hel­lii mei­tä

6.1.2020 6.05

Sain vii­me syk­sy­nä yh­tey­de­no­ton Päi­vä­mie­hen toi­mi­tuk­ses­ta. Mi­nua pyy­det­tiin blo­gis­tik­si Päi­vä­mie­hen verk­ko­leh­teen. Lu­pau­duin. Si­tou­duin vuo­dek­si yh­teis­työ­hön. Olen­kin vii­me ai­koi­na miet­ti­nyt blo­gi­teks­tie­ni ai­hei­ta. Ins­pi­roi­dun hel­pos­ti, mut­ta to­teu­tan hi­taas­ti. Täs­sä sitä ol­laan! Teks­tin­jät­tö­päi­vään on va­jaa viik­ko.

Mie­les­sä­ni on jou­lu, jota juu­ri on vie­tet­ty. ”Jee­sus, lap­si ar­mai­nen, sä täy­tit tah­don tai­vai­sen”, lau­le­taan van­has­sa sak­sa­lai­ses­sa jou­lu­lau­lus­sa. ”Mä pyy­dän tai­vaan va­loa ja rau­haa pääl­le maan”, kir­joit­taa To­pe­lius. Jou­lu on ih­meel­lis­tä ai­kaa.

Jou­lu­mu­siik­ki mer­kit­see it­sel­le­ni pal­jon. Rak­kaat sä­ve­let tuo­vat tie­tyn olo­ti­lan ja tun­teen. Olen myös ko­ke­nut, et­tä oman per­heen kes­ken pys­tym­me ais­ti­maan jo­tain tois­tem­me tun­ne­ti­lois­ta, kun joku sel­lai­nen mu­siik­ki soi, joka on si­to­nut per­heem­me yh­teen vuo­des­ta toi­seen.

Vii­me syk­sy­nä eräs ti­lan­ne he­rät­ti muis­te­le­maan ra­kas­ta jou­lu­ää­ni­tet­tä. Kuo­puk­sem­me lin­kit­ti vies­tiin­sä uu­ti­sen lau­la­ja­tar Jes­sye Nor­ma­nin kuo­le­mas­ta. Tä­män le­gen­daa­ri­sen ame­rik­ka­lais­nai­sen jou­lu­le­vy on yk­si tär­keim­mis­tä per­heem­me jou­lu­mu­sii­keis­ta. Se on tuo­nut jou­lun ko­tiim­me ai­koi­naan vi­nyy­li­le­vyn ja sit­tem­min cd:n muo­dos­sa. Eri­tyi­sen tär­keä se on ol­lut po­jal­lem­me, joka ker­toi lau­la­jan kuo­le­mas­ta. Mi­ten voi­kaan yk­si ää­ni­te kät­keä niin pal­jon fii­lis­tä, tun­nel­maa ja voi­maa si­sään­sä!

Nor­ma­nin kuo­le­ma he­rät­ti ou­don voi­mak­kaan re­ak­ti­on per­hees­säm­me. Hä­nen pois­me­no­aan piti ai­van sel­väs­ti poh­tia.

Lau­la­jat­ta­res­ta oli muis­to­kir­joi­tus sa­no­ma­leh­des­sä. Krii­tik­ko Lee­na Pal­la­ri kir­joit­ti: ”Nor­man ei lau­la­nut, hän muut­tui lau­luk­si.”

Olen miet­ti­nyt, mikä voi­si ol­la mi­nun lem­pi­jou­lu­lau­lu­ni. On vai­kea nos­taa yh­tä lau­lua ylit­se mui­den. Eh­kä 15 iha­nin­ta -lis­tan pys­tyi­sin laa­ti­maan. Yk­si lau­lu on kui­ten­kin al­ka­nut nous­ta mie­les­sä­ni kos­ket­ta­vim­mak­si. Se on Tuik­ki­kaa, oi jou­lun täh­tö­set. Mitä oi­ke­as­taan äi­ti­nä voi­sin­kaan muu­ta toi­voa kuin las­te­ni sil­mien tui­ket­ta. Ta­ri­na lau­lun sa­no­jen ta­ka­na on ko­vin mie­len­kiin­toi­nen. En­tä­pä it­se sä­vel­lys? Jos pi­täi­si va­li­ta lau­lu, joka on hy­vin su­ru­mie­li­nen, sä­vel­la­jil­taan oi­kein su­per­mol­li, se oli­si tämä Han­ni­kai­sen hai­kea me­lo­dia. Kaik­ki on mie­les­tä­ni lau­lus­sa koh­dal­laan.

Jou­lu voi ol­la myös ris­ti­rii­tais­ta ai­kaa. Vas­ta­koh­dat ovat suu­ria, kun ”me käym­me jou­lun viet­to­hon niin mai­sin miet­te­hin”, mut­ta kui­ten­kin ”py­hä­tun­nel­man muis­tan vain”. Ajat­te­len, et­tä jou­lu on myös ar­vo­maa­il­man tar­kas­ta­mi­sen ai­kaa. Sil­loin on hyvä py­säh­tyä miet­ti­mään, mik­si ”äi­din hom­mat on niin kii­rei­set” ja ”laps' han­keen huk­kuu, un­hoit­tuu”.

Jou­lu­le­vyt on mo­nes­sa ko­dis­sa jo siir­ret­ty syr­jään. Nii­den kuun­te­le­mi­nen ei enää TUN­NU sa­mal­ta kuin ad­ven­tin ja jou­lun ai­ka­na. Jou­lu kui­ten­kin jat­kuu lop­pi­ai­seen saak­ka – tai niin pit­kään kuin it­se ku­kin ha­lu­aa sen jat­ku­van.

Näi­nä päi­vi­nä voi­si kuun­nel­la vaik­ka­pa jou­lu­ai­heis­ta soi­tin­mu­siik­kia. Mi­ten iha­na on­kaan Ber­li­o­zin teos Kris­tuk­sen lap­suus! Sii­tä voi­si poi­mia kuun­nel­ta­vak­si osan Pako Egyp­tiin. Tai eh­kä va­lit­si­sin kui­ten­kin Saint-Sa­en­sin jou­luo­ra­to­ri­on. Sen kei­nu­vat al­ku­sä­ve­let ovat lii­kut­ta­van kau­niit. Nii­tä kuun­nel­les­sa voi­si hy­vin aja­tel­la, et­tä pian tu­lee uu­si jou­lu.

On vai­kea heit­tää jää­hy­väi­set men­neel­le jou­lul­le. Sii­nä se taas vi­lah­ti, mie­tin. Mie­les­sä­ni pyö­rii suu­ria ja vä­ke­viä pää­tök­siä sii­tä, mi­ten en­si vuon­na val­mis­tau­dun jou­luun. Ha­lu­ai­sin op­pia pal­jon si­nul­ta, joka vie­tit tyy­nen ja hil­jai­sen jou­lun – sel­lai­sen jou­lun, jon­ka sy­liin kä­per­ryit.

Pu­hun it­sel­le­ni, et­tä kun­pa kai­kes­sa ar­jen huis­kees­sa ja hös­sö­tyk­ses­sä muis­tai­sin oleel­li­sim­man. Muis­tai­sin­pa joka päi­vä kiit­tää jou­lun lap­ses­ta ja us­kon lah­jas­ta. Kun­pa sy­dä­mes­sä­ni oli­si ai­na sei­mi Jee­sus-lap­sel­le. Sil­loin saa elää iki­jou­lua jo tääl­lä maan pääl­lä.

Hanna-MariaJurmu
Olen 57-vuotias tervolalainen Hamma. Arvostan kotiseutuani, tätä vehmasta Kemijoen vartta ja kaunista Meri-Lappia. Asun nykyisin kahdestaan mieheni kanssa. Lapsemme ovat aikuisia, ja he asuvat eri puolilla Suomea. Ajatukseni kulkevat heidän luonaan. Olen 4-vuotiaan Kaarin ja 2-vuotiaan Sulon isoäiti. Musiikki tuo syvyyttä ja rikkautta elämääni. Se on sydämeni harrastus. Sydämeeni on hiipinyt myös Posio. Sähköpostiosoitteeni on hannamariajurmu@gmail.com
22.2.2020

Ku­kin kat­so­koon, mi­ten ra­ken­taa. Pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea. 1 Kor. 3:10-11

Viikon kysymys