JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mitä olette, taivas ja avaruus?

23.2.2020 6.10

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420200223061000

Muis­tat­ko, kuin­ka jos­kus lap­se­na ma­ka­sit lu­mes­sa ja kat­se­lit täh­ti­tai­vas­ta? Tun­nis­tit yh­den tai eh­kä use­am­man­kin täh­ti­ku­vi­on. Muis­tat­ko kum­mal­li­sen olon? Sel­lai­sen, et­tä ava­ruus tun­tui suu­rel­ta, vie­raal­ta, ih­meel­li­sel­tä ja kieh­to­val­ta. Eh­kä se tun­tui myös pe­lot­ta­val­ta.

Ta­voi­tan tuon olon edel­leen. Muis­tan, kuin­ka tuli var­ma tun­ne, et­tä täh­det tuik­ki­vat oi­ke­as­ti, kun nii­tä tui­jot­ti pit­kään. Mie­tin, mitä tuo kaik­ki on. Mikä on ava­ruus, ja mi­hin as­ti se ulot­tuu? Mikä on mi­nun paik­ka­ni suh­tees­sa sii­hen?

Nyt ajat­te­len, et­tä on­nek­si mi­nun ei tar­vit­se ym­mär­tää, mitä on ava­ruus, kuin­ka kau­ka­na au­rin­ko on, kuin­ka kuu­ma se on ja mitä tar­koit­taa mus­ta auk­ko. Voin ai­kui­se­na­kin heit­täy­tyä han­gel­le ja vain ihail­la täh­ti­tai­vas­ta. Voin lu­mou­tua re­von­tul­ten ila­koin­nis­ta ja yh­täk­ki­sis­tä, yl­lät­tä­vis­tä täh­den­len­nois­ta. Kes­kus­te­lut ja poh­din­nat maa­il­man­kaik­keu­den ar­voi­tuk­sis­ta jä­tän tie­tei­li­jöil­le.

Mi­nul­le mer­kit­see pal­jon se, mitä Raa­ma­tun en­sim­mäi­sil­lä ri­veil­lä kir­joi­te­taan maa­il­man luo­mi­ses­ta. Maa­il­man luo­mi­nen al­koi sii­tä, et­tä Ju­ma­la loi tai­vaan ja maan. Kol­man­te­na päi­vä­nä Hän loi ”suu­rem­man va­lon hal­lit­se­maan päi­vää ja pie­nem­män va­lon hal­lit­se­maan yö­tä, sekä täh­det”. Myö­hem­min Ju­ma­la aset­ti luo­man­sa ih­mi­sen hal­lit­se­maan ja suo­je­le­maan kaik­kea luo­maan­sa.

Tuo luo­mis­ker­to­mus ku­vaa mie­les­tä­ni sitä, et­tä ih­mi­sen jär­ki ei voi oh­ja­ta us­ko­mis­ta. Luo­mi­nen on kuin vii­toi­tus sil­le, mitä us­ko on. Us­ko on us­ko­mis­ta, ei tie­toa.

Ih­mi­nen on saa­nut val­ta­vas­ti vii­saut­ta, jota se on käyt­tä­nyt mitä kum­mal­li­sim­pien asi­oi­den ke­hit­tä­mi­seen. Ih­mi­nen on op­pi­nut jo vuo­si­kym­me­niä sit­ten kul­jet­ta­maan it­sen­sä ava­ruu­teen. Mut­ta mitä kaik­kea täs­tä vii­sau­des­ta on­kaan seu­ran­nut? Yh­te­nä pie­ne­nä esi­merk­ki­nä se­kin, et­tä maan kier­to­ra­dal­la on ny­kyi­sin ava­ruus­ro­mua, joka ai­heut­taa tör­mäys­vaa­ran sa­tel­lii­teil­le. Oi, mi­ten ih­mi­nen on pie­ni, kun se ei pys­ty pi­tä­mään hal­li­tus­sa hal­lin­nas­sa ava­ruut­ta, jon­ka val­ti­as ha­lu­aa ol­la!

Jos ha­lu­an het­kek­si lap­suu­te­ni täh­ti­tai­vaan al­le sii­hen ou­toon olo­ti­laan, jos­ta saan häi­väh­dyk­siä ta­jun­taa­ni kirk­kai­na pak­ka­söi­nä, lai­tan soi­maan Ar­vo Pär­tin te­ok­sen Da pa­cem Do­mi­ne. Re­von­tul­ten mys­ti­seen maa­il­maan mi­nut vei­si Ola Gjei­lon teos The Nort­hern Lights. On hui­maa, et­tä mu­siik­kia kuun­nel­les­sa voin näh­dä mie­les­sä­ni täh­ti­tai­vaan! Täl­lai­si­na het­ki­nä koen ole­va­ni kes­kel­lä Ju­ma­lan luo­maa ja lah­joit­ta­maa kau­neut­ta.

Voi­si­ko aja­tel­la, et­tä maa­il­man­kaik­keus on kuva ian­kaik­ki­ses­ta elä­mäs­tä? Me em­me ym­mär­rä ian­kaik­ki­suu­des­ta pal­jon mi­tään, vaik­ka kuin­ka ha­lu­ai­sim­me ym­mär­tää. Kai­ken­lai­sen ra­jal­li­suu­den, al­ku­jen ja lop­pu­jen sekä päät­ty­vien jak­so­jen ko­ki­joi­na em­me voi kä­sit­tää ää­ret­tö­myyt­tä tai sitä, et­tä ian­kaik­ki­suus on päät­ty­mä­tön.

Hanna-MariaJurmu
Olen vuonna 1962 syntynyt tervolalainen Hamma. Arvostan kotiseutuani, tätä vehmasta Kemijoen vartta ja kaunista Meri-Lappia. Asun nykyisin kahdestaan mieheni kanssa. Lapsemme ovat aikuisia, ja he asuvat eri puolilla Suomea. Ajatukseni kulkevat heidän luonaan. Olen Kaarin sekä Sulon ja Alvan isoäiti. Musiikki tuo syvyyttä ja rikkautta elämääni. Se on sydämeni harrastus. Sydämeeni on hiipinyt myös Posio. Sähköpostiosoitteeni on hannamariajurmu@gmail.com
Hanna-MariaJurmu

Taivaassa ei enää kukaan tiuski

26.7.2022 10.15
Hanna-MariaJurmu

Ideointia ja harkittua hyötykäyttöä

23.6.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Pala maisemaa

26.5.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Perintö

21.4.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

”Koko maailma jakaa kyyneleenne”

20.3.2022 7.00
Hanna-MariaJurmu

Suuri helmikuu

17.2.2022 6.00
Hanna-MariaJurmu

Kirjalahjoja

29.1.2022 8.30
Hanna-MariaJurmu

Pieniä joulukuisia muistiinmerkintöjä

30.12.2021 6.00
Hanna-MariaJurmu

Puu

26.11.2021 6.00
Hanna-MariaJurmu

Laulu, jossa on kaikki

1.11.2021 6.00
Hanna-MariaJurmu

Sävellytyttää

23.9.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Joko menit pois, minun kesäni?

30.8.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Kaksi tarinaa, yksi tarina

28.7.2021 8.00
Hanna-MariaJurmu

Koulunkäyntiä ja opiskelua

28.6.2021 7.05
Hanna-MariaJurmu

Arkea ja pyhää

30.5.2021 7.05
Hanna-MariaJurmu

Huhtikuussa ilon kautta

1.5.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Murheen miekka

30.3.2021 7.15
Hanna-MariaJurmu

Peruskysymysten äärellä

19.2.2021 7.00
Hanna-MariaJurmu

Liian suuria sammakoita ja ihanan kauniita rinnesoita

1.2.2021 6.15
Hanna-MariaJurmu

Vuodet vaihtuvat

6.1.2021 7.20
Hanna-MariaJurmu

Puhdetöitä

29.11.2020 6.15
Hanna-MariaJurmu

Päiväkirjamerkintöjä

30.10.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Marjastussähläystä

4.10.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Lasten ystävä, kiitos lasten ystävistä

28.8.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Psalmien kesä

1.8.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Miksi puut elävät kauemmin kuin ihmiset?

28.6.2020 6.45
Hanna-MariaJurmu

Alttoelämää

30.5.2020 6.55
Hanna-MariaJurmu

Pieniä onnellisia hetkiä

29.4.2020 6.05
Hanna-MariaJurmu

Öljylehdon nyyhkytykset

10.4.2020 6.00
Hanna-MariaJurmu

Joulu hellii meitä

6.1.2020 6.05
13.8.2022

Jeesus sanoi: ”Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon.” Matt. 7:21

Viikon kysymys