JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Maitokärryt, muriseva kuutoskone ja mönkijä – muistoja suviseuratyövuoroista

28.6.2023 6.00

Juttua muokattu:

26.6. 13:19
2023062613195620230628060000

Suviseurojen kuvapalvelu

Suviseurojen kuvapalvelu

Mark­ku Ka­mu­la

Ou­lun­sa­lon su­vi­seu­rat vuon­na 1982 oli­vat kol­man­net, joi­hin pää­sin pai­kal­le. Ai­em­min olin käy­nyt Ka­jaa­nis­sa päi­vä­sel­tään ja Ke­min­maas­sa olin jo use­am­man yön, sin­ne pää­sin van­him­man sis­ko­ni mie­hen kyy­dil­lä. Per­hoon en pääs­syt, mut­ta Ou­lun­sa­lon seu­roi­hin oli ihan pak­ko pääs­tä. Mat­kaa­kin oli vain vai­vai­set sata ki­lo­met­riä.

Ou­lun­sa­lon seu­ro­ja var­ten sain iso­vel­jel­tä­ni lai­nak­si pie­nen kah­den nu­kut­ta­van tel­tan. Se oli ma­ta­la, put­ki­mai­nen ja har­ja­kat­toi­nen telt­ta. Niin ma­ta­la se oli, et­tä sii­nä sopi pik­ku­poi­ka­kin liik­ku­maan vain kon­tal­laan. Telt­ta­ka­ve­rik­se­ni sain pari vuot­ta it­se­ä­ni nuo­rem­man hy­vän ka­ve­ri­ni Sa­pen. Meil­lä oli oi­kein mu­ka­vaa en­sim­mäi­sen päi­vän ajan. Päi­vä meni tie­ten­kin niin kuin poi­ka­sil­la me­nee pai­kas­ta toi­seen juos­tes­sa: su­ku­lai­sen ma­ja­paik­ko­ja et­sies­sä, moot­to­ri­pyö­riä ihail­les­sa ja vuo­ron pe­rään jää­te­löä, lim­saa ja kark­kia naut­ties­sa.

En­sim­mäi­sen päi­vän il­ta­yös­tä läh­dim­me ma­ja­paik­kaan, sii­hen orans­siin luo­la­mai­seen telt­taan, joka oli AIV-muo­vin al­le sa­teen va­ral­ta pei­tel­ty. Päi­vän kuu­muus oli hel­lit­tä­nyt, mut­ta mat­ka­to­ve­ri­ni oli rau­ha­ton. Hän­tä sel­väs­ti ar­ve­lut­ti, et­tä on­ko hän nyt kui­ten­kaan niin luo­tet­ta­vas­sa seu­ras­sa, et­tä mah­dol­lis­ten on­gel­mien tul­len voi­sin hän­tä aut­taa ja tar­vit­ta­es­sa puo­lus­taa yöl­li­siä vi­hol­li­sia vas­taan.

Oboy -kaa­ka­o­jau­het­ta muo­vi­sel­la ker­ta­käyt­tö­lu­si­kal­la il­ta­pa­lak­seen suu­hun­sa kau­ho­en Sape al­koi ar­ve­le­maan, et­tä hän tai­taa muut­taa vä­hän tur­val­li­sem­paan paik­kaan. Ai­koi men­nä ta­vast­ken­käs­ten mi­nua van­hem­pien ja pal­jon vah­vem­pien nuo­ru­kais­ten tel­tal­le. Niin hän pai­noi kaa­ka­o­pur­kin kan­nen kiin­ni, pak­ka­si lauk­kun­sa, ot­ti vuo­teen­sa ja kont­ta­si ulos. Olin yk­sin kes­kel­lä suur­ta su­vi­seu­ra­kau­pun­kia. Tuos­sa iäs­sä unet­to­muus ei ol­lut vie­lä tul­lut vai­vak­se­ni, jo­ten pai­noin pää­ni tyy­nyl­le, luin il­ta­ru­kouk­sen – tai­sin pyy­tää sii­nä eri­tyis­tä suo­je­lus­ta yk­si­näi­sel­le le­po­si­jal­le­ni – ja nu­kuin hy­vän yön.

Seu­raa­va päi­vä val­ke­ni taas au­rin­koi­se­na ja iha­na­na, kaik­ki edel­li­syön hä­dän ai­heet oli pois pyy­hit­ty. Sa­pe­kin oli kuin uu­si mies. Jos­sain vai­hees­sa seu­raam­me liit­tyi hä­nen ka­ve­rin­sa An­te­ro Ro­va­nie­mel­tä. En muis­ta, ke­nen idea se oli, oli­si­ko ol­lut An­te­ron? Ni­mit­täin, et­tä läh­de­tään te­ke­mään työ­vuo­ro­ja, niin saa­daan jää­te­lö­lip­pu­ja pal­kak­si. Läh­dim­me heti juos­ten työ­hö­not­to­pis­teel­le. Käy­tök­sem­me oli rei­pas­ta, ja luo­tet­ta­via poi­kia kun olim­me, saim­me heti töi­tä. Ja min­kä­lai­sia töi­tä! Se oli mel­kein unel­ma­hom­ma! Saim­me ni­mit­täin työn­net­tä­väk­sem­me kak­si kä­si­kär­ryä – sel­lai­sil­la meil­lä ko­to­na oli kul­je­tet­tu mai­to­pä­ni­köi­tä na­ve­tal­ta tien var­teen mai­to­la­val­le. Mai­to­kär­ryi­nä minä ne tun­sin.

Nyt ei kui­ten­kaan ol­lut teh­tä­vä­nä työn­tää mai­to­pä­ni­köi­tä, vaan ke­rä­tä ruo­ka­pöy­tien pääs­tä tar­jot­ti­mia ja kul­jet­taa nii­tä pes­tä­väk­si. Oli­han hie­noa hom­maa! Ur­hei­lul­li­nen ja sa­mal­la kil­pai­lul­li­nen puo­lem­me pää­si hy­vin oi­keuk­siin­sa, kun otim­me ker­ta toi­sen­sa jäl­keen yhä isom­pia kuor­mia. Kuor­man kor­keus lä­hes­tyi var­mas­ti lo­pul­ta jo met­riä, sil­tä se ai­na­kin tun­tui. Voi­mam­me ää­rim­mil­leen pon­nis­ta­en ja kuor­man lui­su­mis­ta va­ro­en työn­sim­me las­tit pe­su­laan ja sit­ten juok­su­jal­kaa ki­sa­ten tyh­jien kär­ry­jen kans­sa ta­kai­sin pöy­tien pää­hän, uut­ta kuor­maa ha­ke­maan. Tätä teim­me il­ta­päi­väs­tä myö­hään il­taan saak­ka. Saim­me pal­jon ke­hu­ja reip­pau­des­tam­me ja so­pi­muk­sen mu­kai­sen pal­kan ruo­ka­lip­pui­na. Tun­sin suur­ta iloa ja eh­kä vä­hän yl­peyt­tä­kin. Sain ol­la mu­ka­na il­mi­sel­väs­ti tär­ke­äs­sä teh­tä­väs­sä ja sel­vi­sin hie­nos­ti! Veik­kaan, et­tä Sape ja An­te­ro ko­ki­vat sa­moin.

Tuon työ­vuo­ron jäl­keen olen saa­nut ol­la mo­nis­sa Su­vi­seu­ro­jen työ­teh­tä­vis­sä, ja ai­na tuo sama ilo on läi­käh­del­lyt si­sim­mäs­sä, kun on saa­nut pal­vel­la seu­ra­kan­saa. Mu­ka­via ovat ol­leet ne ko­ke­muk­set, kun olen ko­leh­ti­haa­vin kans­sa kier­tä­nyt asun­to­vau­nul­ta ja tel­tal­ta toi­sel­le, ja ra­haa on ker­ty­nyt iloi­sil­ta an­ta­jil­ta haa­vi täy­teen. Mu­ka­vaa oli Haa­pa­ve­den seu­rois­sa, kun sain ajaa isol­la pa­ket­ti­au­tol­la ruo­kaa keit­ti­öl­tä lit­ra­myyn­ti­pis­teil­le. Au­tos­sa oli mu­ri­se­va kuu­tos­ko­ne ja vään­töä mu­ka­vas­ti. Mu­ka­va oli se­kin Pe­tä­jä­ve­den seu­ro­jen ki­os­kin työ­vuo­ro, joka vaih­tui rek­ka­kuor­man pur­ka­mi­seen tru­kil­la ja ta­va­ran kul­jet­ta­mi­seen va­ras­to­a­lu­eel­ta ki­os­kil­le. Pu­hu­mat­ta­kaan Ää­ne­kos­ken seu­ro­jen ves­so­jen tyh­jen­nyk­ses­tä! Se vas­ta oli lois­to­hom­maa! To­pin kans­sa ajoim­me mön­ki­jäl­lä – tai minä sain ajaa, kun Topi on aja­nut ko­nei­ta koko ikän­sä – ja hi­na­sim­me imu­tank­kia mu­ka­na. Sil­lä kä­vim­me hörp­pi­mäs­sä Ba­ja­ma­jo­ja tyh­jäk­si. Oli­han imu­te­hot koh­dil­laan sii­nä veh­kees­sä! Ja il­ta­yö­hön ve­ny­neen aher­ruk­sen kruu­na­si työ­suh­de-etu­na läm­min suih­ku!

Isom­mis­ta en­nak­ko­suun­nit­te­lua vaa­ti­neis­ta vas­tuu­teh­tä­vis­tä mi­nul­la ei ole ko­ke­mus­ta, to­sin Jä­mi­jär­ven seu­rois­sa mi­nun vas­tuul­la­ni oli pur­kaa kes­kus­ken­tän lai­dal­la ole­va kent­tä­mak­su­jen myyn­ti­ko­ju. Kä­vin mon­ta ker­taa seu­ro­jen ai­ka­na kat­so­mas­sa ko­jua ja suun­nit­te­lin tar­koin, mi­ten pur­ku­työn hoi­dan. Kun lop­pu­sa­nat oli lau­sut­tu ja vii­mei­sen vir­ren sä­ve­let hii­pu­neet, is­kin ko­juun kiin­ni mu­kaan va­raa­mal­la­ni sork­ka­rau­dal­la ja va­sa­ral­la. Eh­kä vii­si­tois­ta mi­nuut­tia myö­hem­min koju oli siis­ti­nä ko­va­le­vy- ja lau­ta­nip­pu­na maan­pin­nal­la.

Ko­ke­muk­se­ni Su­vi­seu­ro­jen työ­vuo­rois­ta tai­ta­vat ol­la kaik­ki hy­viä. Teh­tä­vät ovat ol­leet mie­lek­käi­tä ja työ­ka­ve­rit mu­ka­via. Kes­kus­te­lut työ­ka­ve­rei­den kans­sa ovat ol­leet usein iloi­sen huu­mo­rin sä­vyt­tä­miä ja ai­na ra­ken­ta­via ja roh­kai­se­via. Voi ol­la, et­tä muis­tot ovat ku­lu­neen ajan kul­taa­mia, mut­ta en ai­na­kaan muis­ta yh­tään tym­pe­ää työ­vuo­roa.

Tä­män ke­sän Su­vi­seu­rois­sa omat työ­vuo­ro­ni ovat sitä, et­tä seu­raan ja kuun­te­len, mi­ten Kau­ha­van ja Pu­das­jär­ven seu­ra­jär­jes­tä­jät ovat tä­hän as­ti toi­mi­neet ja mi­ten he re­a­goi­vat seu­ro­jen ai­ka­na tu­le­viin ti­lan­tei­siin. Nyt mei­dän on hyvä ai­ka ope­tel­la, on­han oma vuo­rom­me kut­sua kaik­ki Su­vi­seu­roi­hin jo vuo­den pääs­tä!

Pyy­de­tään näis­sä­kin Su­vi­seu­rois­sa Tai­vaan Isäl­tä sa­nan näl­kää kuu­li­joil­le, sa­no­ja sa­nan­pal­ve­li­joil­le, tal­koo­miel­tä seu­ra­kan­sal­le ja siu­naus­ta vas­tuu­vuo­ros­sa ole­vien te­ke­mäl­le työl­le!

MarkkuKamula
Vartuin ison perheen keskellä Pohjois-Pohjanmaalla ja olen päätynyt ison perheen isäksi Päijät-Hämeeseen. Koen kainuulaisen mentaliteetin omakseni – Nälkämaan laulu sykähdyttää aina. Vapaa-aikaani vietän mieluiten lueskellen tai mökillä ja kotipihalla puuhastellen. Kirves, lapio, talikko ja harava sopivat käsiini hyvin. Kalastusta ja metsästystä harrastan kevyesti. Toimeentuloni hankin toimitusjohtajana rakennusalalla. Voit halutessasi antaa palautetta teksteistäni osoitteeseen markku.kamula@gmail.com.
2.3.2024

Hyvä ja oikeamielinen on Herra, hän neuvoo syntisille tien. Ps. 25:8

Viikon kysymys