JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Marraskuu – pimeyttä ja valoa käsi kädessä

Nykyiset blogit
26.11.2023 6.00

Juttua muokattu:

21.11. 11:42
2023112111420520231126060000

Tar­ja Kor­ri

Syys­kuu­kau­sis­ta vii­mei­nen on mar­ras­kuu. Sil­loin syk­sy ja tal­vi vään­tä­vät kät­tä, kum­pi pää­see voi­tol­le. Tänä syk­sy­nä pak­kas­ta oli jo var­hain ja lun­ta tuli ker­ral­la pal­jon, mut­ta muu­ta­man päi­vän ku­lut­tua se suli ve­si­sa­teen myö­tä pois. Ete­läi­sen ja poh­joi­sen Suo­men säät saat­ta­vat poi­ke­ta pal­jon­kin toi­sis­taan. Kun ete­läs­sä sa­taa vet­tä, poh­joi­ses­sa voi ol­la kova pak­ka­nen ja kor­ke­at lu­mi­han­get.

Ko­ti­mai­sen kie­len kes­kuk­sen mu­kaan mar­ras tar­koit­taa kuol­lut­ta tai kuo­le­mai­sil­laan ole­vaa. Luon­nos­sa sen huo­maa sel­ke­äs­ti, kun leh­det muut­tu­vat rus­keik­si ja tip­pu­vat maa­han. Myös osa eläi­mis­tä vai­puu tal­vi­hor­rok­seen tai -uneen.

Kun avaan mo­ni­vuo­ti­sen ka­len­te­ri­ni mar­ras­kuun koh­dal­ta, sii­hen on mer­kat­tu­na vii­si­tois­ta syn­ty­mä­päi­vä­mer­kin­tää: omia lap­sia, las­ten­lap­sia, kum­mi­lap­sia sekä su­ku­lai­sia ja ys­tä­viä. Ap­pe­ni koh­dal­la tu­lee vii­des ker­ta, jol­loin hän ei ole enää viet­tä­mäs­sä syn­ty­mä­päi­vään­sä. Har­voin­pa näi­tä syn­ty­mä­päi­viä muu­ten­kaan juh­li­taan. Omat lap­set ovat jo iso­ja, sa­moin kum­mi­lap­set. Ys­tä­vien ja su­ku­lais­ten 50- ja 60-vuo­tis­juh­lat ovat täl­lä het­kel­lä var­mim­pia ti­lai­suuk­sia, joi­hin saat­taa saa­da kut­sun.

Ka­len­te­ris­sa­ni on myös mui­ta mer­kin­tö­jä. Mo­lem­mat van­hem­pa­ni ovat kuol­leet mar­ras­kuus­sa, kym­me­nen vuo­den vä­lein toi­sis­taan.

Py­häin­päi­vä­nä kir­kois­sa sy­ty­te­tään kynt­ti­lät edel­li­sen py­häin­päi­vän jäl­keen kuol­leil­le seu­ra­kun­ta­lai­sil­le. Omas­sa seu­ra­kun­nas­sa­ni hei­tä oli tänä vuon­na 114 sekä kuu­si tän­ne hau­dat­tua jon­kin toi­sen seu­ra­kun­nan jä­sen­tä. Mää­rä tun­tuu pal­jol­ta, kun nä­kee ker­ral­la niin mon­ta kynt­ti­lää pa­la­mas­sa. Vuo­den ai­ka­na tääl­lä on kuol­lut joka viik­ko vä­hin­tään kak­si ih­mis­tä.

Use­at ih­mi­set käy­vät py­häin­päi­vä­nä vie­mäs­sä kynt­ti­löi­tä hau­doil­le, ja sa­to­jen kynt­ti­löi­den va­lai­se­ma hau­taus­maa on­kin pi­me­äl­lä vai­kut­ta­va näky. Pel­käs­tään kirk­kom­me san­ka­ri­hau­taus­maal­la on 212 hau­taa, joi­den lyh­tyi­hin olin it­se­kin sy­tyt­tä­mäs­sä kynt­ti­löi­tä py­häin­päi­vä­nä.

Tä­män vuo­den isän­päi­vä meni meil­lä eri­lai­sis­sa mer­keis­sä kuin ta­val­li­ses­ti, kos­ka olim­me reis­sus­sa. Kak­kua tai lah­jaa ei ol­lut mu­ka­na, ja lau­la­ji­a­kin vain vä­hän. Ko­tiin­läh­tö oli ai­kai­sin aa­mul­la, ja päi­vä meni mat­kus­ta­mi­seen. Aa­mu­pa­lak­si söim­me sitä, mitä jää­kaa­pis­sa oli vie­lä jäl­jel­lä. Saim­me ko­ti­mat­kal­la kui­ten­kin hy­vän ruu­an po­jan per­heen luo­na, ja il­lal­la tuli vie­lä vie­rai­ta ko­tiin. Vuo­sia sit­ten lau­la­jia ja lah­jan­tuo­jia oli usei­ta. Lap­set oli­vat teh­neet kou­lus­sa tai ker­hos­sa kor­tin tai lah­jan ja toi­vat nii­tä iloi­si­na isäl­le.

Mar­ras­kuun lo­pus­sa on kirk­ko­vuo­den pää­tös, tuo­mi­o­sun­nun­tai. Sen päi­vän raa­ma­tun­teks­tit ker­to­vat vii­mei­ses­tä tuo­mi­os­ta. Yk­si teks­teis­tä on Ilm. 20:11–21:1, jos­sa ker­ro­taan mi­ten kaik­ki kuol­leet, suu­ret ja pie­net, ovat sei­so­mas­sa val­tais­tui­men edes­sä. Meri, Kuo­le­ma ja Tuo­ne­la an­ta­vat ne kuol­leet, jot­ka niis­sä ovat, ja kaik­ki tuo­mi­taan te­ko­jen­sa mu­kaan.

Kun kir­joi­tan tätä teks­tiä, pais­taa au­rin­ko. Py­häin­päi­vän kai­pauk­sen ja tuo­mi­o­sun­nun­tain va­ka­van ai­heen ää­rel­tä me­nem­me koh­ti va­loa. Jos­kus en­sim­mäi­nen ad­vent­ti­sun­nun­tai voi sat­tua jo mar­ras­kuun puo­lel­le. Sil­loin al­kaa uu­si kirk­ko­vuo­si ja jou­lu­nai­ka. Va­pah­ta­jan syn­ty­mä­juh­lan ai­kaan on päi­vä­kin jo vä­hän pi­den­ty­nyt.

TarjaKorri
Kotimme Nivalassa on minulle tärkeä paikka. Siellä on ollut elämäntehtäväni perheen parissa ja siellä teen yritykseemme liittyviä töitä. Vapaa-aika kuluu paljolti käsitöiden parissa. Ystävät ovat minulle tärkeitä. Heidän kanssaan kyläilyt ja keskustelut ovat elämäni suola. Kirjoituksistani voi antaa palautetta: korritarja@gmail.com.
25.2.2024

Jeesus sanoi Simonille: ”Tämä nainen sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Luuk. 7:47

Viikon kysymys