JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Mitä aika on?

12.10.2023 7.30

Juttua muokattu:

11.10. 09:37
2023101109374920231012073000

Mark­ku Ka­mu­la

Mil­lä ais­til­la sinä koet ajan ku­lu­mi­sen? Haju-, maku-, kuu­lo-, näkö- ja tun­to­ais­ti ovat tut­tu­ja, mut­ta ajan ku­lun ta­ju­a­mi­seen ei tai­da ol­la re­sep­to­rei­ta.

Olen ko­et­ta­nut pääs­tä sel­vyy­teen, mitä ai­ka on. Kel­los­ta ja ka­len­te­ris­ta kat­so­en sel­vi­ää, et­tä se on se­kun­te­ja, mi­nuut­te­ja, tun­te­ja ja päi­viä. Au­rin­gon nou­su­ja ja las­ku­ja seu­ra­tes­sa sel­vi­ää päi­vän ja yön vaih­tu­mi­nen ai­na uu­teen. Pit­kä­jän­tei­sem­pi huo­maa tai­vas­ta kat­sel­len myös kuu­kau­den kier­ron. Egyp­tin yli­myk­sil­lä on ol­lut jou­to­ai­kaa jo 3 500 vuot­ta sit­ten, kos­ka he hok­sa­si­vat ot­taa käyt­töön au­rin­ko­kel­lon. Fen­nos­kan­di­as­sa on ol­lut kii­rei­sem­pää. Tääl­lä on elet­ty sil­loin vie­lä ki­vi­kaut­ta, ei­kä kel­lo­jen ke­hit­te­lyyn ole ol­lut ai­kaa, se on men­nyt ruo­kaa ja suo­jaa hank­kies­sa.

Vaat­teet ku­lu­vat käy­tös­sä, sa­moin au­ton ren­kaat ja pyy­he­ku­mi. Ku­lu­te­tut vaat­teet me­ne­vät lump­pu­teh­taal­le, au­ton ren­kaat kier­rä­tyk­seen ja pyy­he­ku­min nöyh­tä pyyh­käis­tään pöy­dän al­le tai ros­ka­ko­riin. Mut­ta mi­hin siir­tyy ku­lu­tet­tu ai­ka? No his­to­ri­aan­han se siir­tyy, mut­ta ai­neet­to­ma­na sitä ei voi­da ot­taa siel­tä eri mal­li­seen pa­ket­tiin ta­pu­tel­ta­vak­si ja jäl­leen ku­lu­tet­ta­vak­si. Men­nee­seen ai­kaan ei voi pa­la­ta.

Jos­kus ai­ka ei tun­nu ku­lu­van mil­lään. Lap­suu­des­ta muis­tan etäi­ses­ti ke­säi­siä sun­nun­tai­päi­viä, kun oli niin paah­ta­va hel­le, et­tä il­man vä­rei­lyn saat­toi näh­dä ja lin­nut oli­vat vai­ti ei­kä puun leh­ti­kään vä­räh­tä­nyt. Kä­ve­lin pi­ha­maal­la vail­la pää­mää­rää, kat­se­lin pel­lol­le, jol­la leh­mät oli­vat ha­keu­tu­neet met­sän var­joon le­pää­mään, isä ja äi­ti oli­vat nuk­ku­mas­sa py­hä­päi­vän uni­aan ei­kä si­sa­ruk­sis­ta­kaan ol­lut mi­tään ha­vain­toa. Ai­ka oli py­säh­ty­nyt. Kun­nes il­luu­sio sär­kyi; äi­ti nou­si keit­tä­mään kah­via, isä lait­toi ra­di­on pääl­le ja leh­mä toi­sen­sa jäl­keen nou­si nyh­tä­mään nur­mea ja siir­ty­mään pik­ku­hil­jaa koh­ti na­vet­taa.

Jo­kin asia voi si­toa mie­len­kiin­non niin lu­jas­ti, et­tä ajan ku­lu­mis­ta ei huo­maa. Kir­jai­li­ja Pent­ti Haan­pää on ker­to­nut ta­pah­tu­mia lap­suu­te­ni ko­ti­ky­läl­tä Py­hän­nän Oja­lan­ky­läs­tä Ii­sak­ki Vä­hä­pu­hei­sen suul­la. No­vel­lis­sa ”Pe­sä­pal­lo” Ii­sak­ki ker­too, kuin­ka ky­läl­le tuli ker­ran ur­hei­luoh­jaa­ja, joka in­nos­ti ky­lä­läi­set pe­laa­maan pe­sä­pal­loa. Sil­lä ai­kaa kun mie­het löi­vät nah­kais­ta pal­loa ja muut seu­ra­si­vat tou­hua, ”hei­nä­a­jan pou­ta kaar­tui Jo­ki­pe­rän yl­lä puh­taa­na kuin ku­pa­ri”. Pal­loa lyö­tiin koko kesä, ja tal­ven hei­nät jäi­vät te­ke­mät­tä.

Olen huo­man­nut, et­tä ka­len­te­ri­mer­kin­nöil­lä ja kel­lo­na­joil­la on suu­ri mer­ki­tys. Jos unoh­dan mer­ka­ta jon­kin asi­an ka­len­te­riin, saat­taa jo­tain tär­ke­ää jää­dä te­ke­mät­tä. Jos mer­kin­tään liit­tyy mui­ta ih­mi­siä tai mat­kus­ta­mis­ta, voi har­mi­tus unoh­duk­ses­ta ol­la suu­ri ja mo­nia kos­ke­va. Sil­loin on hy­vil­le se­li­tyk­sil­le ti­laus­ta. Ku­ten ker­ran, kun me­nim­me ke­sä­sun­nun­tai­na seu­ro­jen jäl­keen ui­maan. Pu­he­lin soi, ja sii­nä sel­vi­si, et­tä mi­nun piti ol­la vii­den mi­nuu­tin pääs­sä pi­tä­mäs­sä seu­ra­pu­het­ta yli sa­dan ki­lo­met­rin pääs­sä. Sil­loin mi­nua hä­vet­ti tosi pal­jon.

Suo­ma­lais­ta suh­tau­tu­mis­ta ai­kaan ku­vaa hy­vin sa­non­ta ”ai­ka on ra­haa”. Sa­non­ta tai­taa ol­la kyl­lä ko­toi­sin ai­van muu­al­ta kuin meil­tä, ja se tun­ne­taan ym­pä­ri maa­il­man. Se ku­vaa kui­ten­kin hy­vin mei­dän ai­kaam­me. Kai­ken pi­tää ta­pah­tua juu­ri ajal­laan – just on time – tai joku kär­sii. Ta­va­ra­lä­he­tys pi­tää toi­mit­taa ajal­laan, lää­kä­riin pi­tää pääs­tä ajal­laan, uu­tis­ten pi­tää al­kaa se­kun­nil­leen, sa­moin ko­kouk­sen. Jos ai­ka­mer­kin jäl­keen on kak­si­kin se­kun­tia hil­jais­ta, niin jo­han ih­me­tel­lään, et­tä mi­käs nyt kun ei ala uu­ti­set ajal­laan? Ja ko­kouk­ses­ta myö­häs­ty­jää kat­so­taan kul­main al­ta ja syy­te­tään sii­tä, et­tä hän va­ras­ti mui­den ai­kaa.

Ker­ro­taan, et­tä jos­sa­kin päin maa­il­maan suh­tau­tu­mi­nen ai­kaan on ai­van eri­lais­ta kuin meil­lä. Jos jo­hon­kin asi­aan ei ole edel­ly­tyk­siä nyt, niin kat­so­taan huo­men­na. Ja huo­men­na on sama jut­tu. Kä­vin nuo­re­na opis­ke­lu­ai­koi­na joi­ta­kin ker­to­ja Ve­nä­jäl­lä. Siel­lä ai­kaan suh­tau­tu­mi­nen oli ai­van eri­lais­ta kuin mi­hin olin tot­tu­nut. Ta­paa­mi­sia ei so­vit­tu mi­nuu­til­leen, vaan ne so­vi­tel­tiin sitä mu­kaa, kun asi­oi­ta ta­pah­tui ja ih­mi­siä il­mes­tyi ku­vi­oi­hin. Jos jon­kin ai­kaa eläi­si sel­lai­ses­sa kult­tuu­ris­sa, niin sii­hen­kin var­mas­ti tot­tui­si.

Ai­ka ja sen ole­mus on kiin­nos­ta­nut ih­mi­siä ai­na. Mui­nai­sen kreik­ka­lai­sen fi­lo­so­fin Anak­si­mand­rok­sen lau­se ”mis­tä oli­ot syn­ty­vät, sin­ne nii­den on jäl­leen tu­hou­dut­ta­va vält­tä­mät­tö­myy­den mu­kaan, sil­lä nii­den on mak­set­ta­va sak­ko ja jou­dut­ta­va oi­keu­teen vää­ryy­des­tään ajan jär­jes­tyk­sen mu­kaan” on noin 2 500 vuot­ta van­ha. Ei­kö näy­tä­kin tu­tul­ta? Myös mei­dän py­häs­sä kir­jas­sam­me Raa­ma­tus­sa kä­si­tel­lään ai­kaa. Suo­sit­te­len lu­ke­maan Saar­naa­jan kir­jan lu­vun kak­si, se al­kaa sa­noil­la ”kai­kel­la on mää­rä­ai­ka, ja ai­kan­sa on joka asi­al­la tai­vaan al­la”. Lu­vus­sa Saar­naa­ja ker­too, et­tä tuo ”kaik­ki” tar­koit­taa syn­ty­mää ja kuo­le­maa, is­tut­ta­mis­ta ja re­pi­mis­tä, sur­maa­mis­ta ja pa­ran­ta­mis­ta, pur­ka­mis­ta ja ra­ken­ta­mis­ta, it­ke­mis­tä ja nau­ra­mis­ta, va­lit­ta­mis­ta ja hyp­pe­le­mis­tä – kaik­kea, sitä, mitä ih­mi­se­loon voi kuu­lua. Lu­vun lo­pus­sa Saar­naa­ja to­te­aa, et­tä ”niin minä tu­lin nä­ke­mään, et­tä ei ole mi­tään pa­rem­paa, kuin et­tä ih­mi­nen iloit­see te­ois­tan­sa, sil­lä se on hä­nen osan­sa. Sil­lä kuka tuo hä­net ta­kai­sin nä­ke­mään ilok­sen­sa sitä, mikä tu­lee hä­nen jäl­keen­sä?”

Raa­ma­tun tär­kein ajan mää­re on tämä päi­vä ja tämä het­ki (Hepr. 3:15). Ni­mit­täin ”täl­lä het­kel­lä” tar­koit­taa, et­tä ai­ka on vie­lä täs­sä, sa­no­jen lau­su­ja tai kuu­li­ja elää. Vie­lä on ai­kaa lau­sua ra­kas­ta­via sa­no­ja, ol­la ar­mol­li­nen, so­pia rii­dat, pyy­tää an­teek­si ja an­taa an­teek­si. Sit­ten kun tämä het­ki ei ole enää voi­mas­sa, ai­ka lak­kaa ku­lu­mas­ta ja al­kaa päät­ty­mä­tön ian­kaik­ki­suus. Se on pa­ras­ta viet­tää tai­vaas­sa.

MarkkuKamula
Vartuin ison perheen keskellä Pohjois-Pohjanmaalla ja olen päätynyt ison perheen isäksi Päijät-Hämeeseen. Koen kainuulaisen mentaliteetin omakseni – Nälkämaan laulu sykähdyttää aina. Vapaa-aikaani vietän mieluiten lueskellen tai mökillä ja kotipihalla puuhastellen. Kirves, lapio, talikko ja harava sopivat käsiini hyvin. Kalastusta ja metsästystä harrastan kevyesti. Toimeentuloni hankin toimitusjohtajana rakennusalalla. Voit halutessasi antaa palautetta teksteistäni osoitteeseen markku.kamula@gmail.com.
MarkkuKamula

Arvokkain asema? – Mietteitä valmistujaisten aikaan

1.6.2024 6.00
MarkkuKamula

Äiti

12.5.2024 6.00
MarkkuKamula

Miten minun tulisi nyt toimia?

27.3.2024 7.00
MarkkuKamula

Purkuinfoa ja taivaan terveisiä

29.2.2024 6.00
MarkkuKamula

Tasaisen tavallinen lauantai – rakkaudella höystettynä

27.1.2024 6.00
MarkkuKamula

Hirmuisesti velkaa ja silti velaton

31.12.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä oli ennen kuin mitään oli?

24.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Marraskuusta ikuiseen suveen

4.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Aivan paras kanava

23.8.2023 7.00
MarkkuKamula

Lyhyt, mutta täydellinen elämä

26.7.2023 6.00
MarkkuKamula

Maitokärryt, muriseva kuutoskone ja mönkijä – muistoja suviseuratyövuoroista

28.6.2023 6.00
MarkkuKamula

"Söin, annoin pikkusiskolleni, ja hänkin söi"

30.5.2023 6.00
MarkkuKamula

Jumala siunatkoon Suomen kansaa

29.4.2023 6.00
MarkkuKamula

Mukavat ja vähemmän mukavat kotityöt

26.3.2023 7.00
MarkkuKamula

Inflaatio ei syö armoa

3.3.2023 6.00
MarkkuKamula

Raamatulliset kädet

27.1.2023 6.00
MarkkuKamula

Kaksi tyhjätaskuista nuorta lupasi rakastaa

23.12.2022 6.00
MarkkuKamula

Odottamisia

27.11.2022 6.00
MarkkuKamula

Sielunvihollinen – kesy satuhahmo?

26.10.2022 6.00
MarkkuKamula

Uskon, toivon ja rakkauden keskellä ohut tumma raita

25.9.2022 6.15
MarkkuKamula

Mieleen piirtyi kuva leirinuotiosta

23.8.2022 7.00
MarkkuKamula

"Taivaan iloa, taivaan riemua" – Mielikuvia taivaasta

17.7.2022 7.00
MarkkuKamula

Onnellisia ja kirpaisevia muistoja Suviseuroista

10.6.2022 7.00
MarkkuKamula

Yhteiset hetket jäivät unelmiksi

8.5.2022 6.00
MarkkuKamula

Muutama lintuaiheinen kysymys Luojalle

25.4.2022 6.00
MarkkuKamula

Siitä kutsusta en uskaltanut kieltäytyä

23.3.2022 6.00
MarkkuKamula

Sanojen voima

16.2.2022 6.00
MarkkuKamula

Tosipaikan edessä

23.1.2022 7.00
18.6.2024

Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen. Jes. 57:15

Viikon kysymys