JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Miten olet jaksellut?

25.1.2023 6.00

Juttua muokattu:

20.1. 07:55
2023012007552120230125060000

Tar­ja Kor­ri

Osal­lis­tuin jou­lu­kuus­sa erään hy­vin­voin­tiy­ri­tyk­sen jou­lu­ka­len­te­riin. Ka­len­te­ris­sa tuli aat­toon as­ti joka päi­vä joku uu­si teh­tä­vä tai idea hy­vin­voin­nin pa­ran­ta­mi­sek­si. Teh­tä­vät oli­vat pie­niä, lä­hes jo­kai­sel­le so­pi­via. Osa liit­tyi lii­kun­taan; pie­ni rau­hal­li­nen hap­pi­hyp­pe­ly ul­ko­na, pien­tä ve­nyt­te­lyä tai jump­paa työn tau­ot­ta­mi­sek­si.

Muu­ta­mas­sa luu­kus­sa pe­reh­dyt­tiin nuk­ku­mi­seen. Jos on vai­kea saa­da un­ta, vin­kik­si an­net­tiin, et­tä kan­nat­taa sul­kea äly­lait­teet pari tun­tia en­nen nuk­ku­maan­me­noa ja kir­ja­ta huo­let pa­pe­ril­le. Pa­pe­rin voi sit­ten vaik­ka re­piä tai pa­la­ta asi­oi­hin aa­mul­la. Jos mah­dol­lis­ta, pie­net päi­vä­u­net­kin kan­nat­taa nuk­kua.

Ruo­kai­luun liit­ty­vis­sä luu­kuis­sa oli muu­ta­mia re­sep­te­jä help­poi­hin vä­li­pa­loi­hin. Vä­rik­käät kas­vik­set ja ko­ti­maas­ta saa­ta­vat mar­jat ovat mitä par­haim­pia vi­ta­mii­nin läh­tei­tä. Tär­ke­ä­nä nou­si esil­le myös ruu­an kun­ni­oi­tus ja syö­mi­sen ar­vos­ta­mi­nen sekä syö­mi­nen il­man är­syk­kei­tä. Lu­ke­mi­nen tai pu­he­li­men käyt­tö ei ole suo­si­tel­ta­vaa ruo­kail­les­sa. It­se olen ih­me­tel­lyt sitä, et­tä moni ruo­kai­lee lak­ki pääs­sä. Ruo­ka on niin ar­vo­kas asia, et­tä sen edes­sä kan­nat­taa ot­taa lak­ki pois ai­na, kun ti­lan­ne sen sal­lii.

Kaik­ki ih­mi­set ei­vät voi hy­vin. Pu­hu­taan pal­jon lop­puun pa­la­mi­ses­ta ja nuor­ten pa­hoin­voin­nin li­sään­ty­mi­ses­tä. Ai­na ei voi vai­kut­taa sii­hen, mi­ten elä­mä me­nee ja mitä ym­pä­ris­tö, per­he tai työ vaa­tii. Ne asi­at, joi­hin voi vai­kut­taa, kan­nat­taa ot­taa mie­tin­tään, ja jos on tar­vet­ta, teh­dä muu­tok­sia. Ku­ten ka­len­te­ris­ta kävi il­mi, muu­tos­ten ei tar­vit­se ol­la iso­ja, kun niil­lä jo voi sään­nöl­li­ses­ti to­teu­tet­tu­na vai­kut­taa pa­rem­paan jak­sa­mi­seen.

Var­sin­kin lap­si­per­heis­sä elä­mä on täyn­nä muut­tu­via te­ki­jöi­tä, ei­vät­kä päi­vät ja yöt yleen­sä mene niin kuin oli aja­tel­lut. Huo­nos­ti nu­ku­tun yön jäl­keen ei vält­tä­mät­tä jak­sa miet­tiä, mikä juu­ri nyt oli­si jär­ke­vää, mo­ni­puo­lis­ta ja ter­veel­lis­tä ruo­kaa. Us­kon, et­tä suu­rim­mal­la osal­la van­hem­mis­ta on tie­toa sii­tä, mitä las­ten kans­sa suo­si­tel­laan teh­tä­väk­si, mitä vi­rik­kei­tä lap­sil­le pi­täi­si an­taa ja mi­ten kau­an pi­täi­si ul­koil­la päi­vän ai­ka­na. Neu­vo­ja ja op­pai­ta on kaik­kien saa­ta­vil­la, mut­ta lii­kaa miet­ti­mäl­lä ja pil­kun­tar­kas­ti oh­jei­ta nou­dat­ta­mal­la voi niis­tä­kin saa­da lii­kaa taak­kaa it­sel­leen. Usein "äi­din­vais­to" ker­too, mikä on mil­lä­kin het­kel­lä pa­ras tapa toi­mia. Kai­kil­le ei­vät sovi sa­mat asi­at.

Oman ja tois­ten ih­mis­ten elä­män ver­tai­lu ja kil­pai­lu ovat ku­lut­ta­via asi­oi­ta. Jon­kun toi­sen elä­mä saat­taa näyt­tää hel­pol­ta ja ka­deh­dit­ta­val­ta, kun sen nä­kee vain osit­tain. Jos sitä pää­si­si kat­so­maan si­säl­tä­päin, ti­lan­ne voi­si­kin näyt­tää toi­sel­ta. Voi ol­la huo­lia ja vai­kei­ta asi­oi­ta, jot­ka ei­vät näy pääl­le­päin.

Yk­si hy­vin­voin­tia li­sää­vä te­ki­jä on tyy­ty­väi­nen ja po­si­tii­vi­nen mie­li. "Tyy­ty­väi­syys on ko­din on­ni" - huo­neen­tau­lu on ko­ris­ta­nut usei­den van­ho­jen ko­tien sei­nää. Raha tai va­ral­li­suus ei­vät vält­tä­mät­tä tuo tyy­ty­väi­syyt­tä, vaan ri­kas­kin ih­mi­nen voi ol­la tyy­ty­mä­tön. Olen kuul­lut myös, et­tä joku on käy­nyt tyy­ty­väi­syyt­tä op­pi­mas­sa. Sil­loin on käy­ty jos­sa­kin pai­kas­sa, mis­sä on ol­lut vaa­ti­mat­to­mat olot, sai­raut­ta tai muu­ta vas­toin­käy­mis­tä, mut­ta elä­mään on sil­ti ol­tu tyy­ty­väi­siä. Sil­loin on usein us­kot­tu Ju­ma­lan joh­da­tuk­seen ja sii­hen, et­tä hän pi­tää huo­len jo­kai­ses­ta ih­mi­ses­tä.

Ar­mol­li­suus it­seä ja toi­sia koh­taan hel­pot­taa elä­mää. Olem­me ereh­ty­väi­siä ja teem­me vir­hei­tä. Jos voim­me pyy­tää ja an­taa an­teek­si, em­me vaa­di it­sel­täm­me tai toi­sil­tam­me lii­kaa ja an­nam­me uu­den mah­dol­li­suu­den, elä­mä voi näyt­tää va­loi­sam­mal­ta.

Yk­si ai­kam­me il­miö on yk­si­lö­kes­kei­syys. Joku on tah­to­mat­taan yk­sin, mut­ta joku toi­nen voi ha­lu­ta elää omis­sa olois­saan, ei­kä kai­paa ih­mi­siä ym­pä­ril­leen. Toi­vot­ta­vas­ti meil­lä kui­ten­kin ai­na säi­lyy va­paus ja roh­keus ky­syä ys­tä­vän tai vaik­ka ou­dom­man­kin kuu­lu­mi­sia: "Mi­ten olet jak­sel­lut?"

TarjaKorri
Kotimme Nivalassa on minulle tärkeä paikka. Siellä on ollut elämäntehtäväni perheen parissa ja siellä teen yritykseemme liittyviä töitä. Vapaa-aika kuluu paljolti käsitöiden parissa. Ystävät ovat minulle tärkeitä. Heidän kanssaan kyläilyt ja keskustelut ovat elämäni suola. Kirjoituksistani voi antaa palautetta: korritarja@gmail.com.
29.3.2024

Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk. 23:46

Viikon kysymys