Tarja Korri
Osallistuin joulukuussa erään hyvinvointiyrityksen joulukalenteriin. Kalenterissa tuli aattoon asti joka päivä joku uusi tehtävä tai idea hyvinvoinnin parantamiseksi. Tehtävät olivat pieniä, lähes jokaiselle sopivia. Osa liittyi liikuntaan; pieni rauhallinen happihyppely ulkona, pientä venyttelyä tai jumppaa työn tauottamiseksi.
Muutamassa luukussa perehdyttiin nukkumiseen. Jos on vaikea saada unta, vinkiksi annettiin, että kannattaa sulkea älylaitteet pari tuntia ennen nukkumaanmenoa ja kirjata huolet paperille. Paperin voi sitten vaikka repiä tai palata asioihin aamulla. Jos mahdollista, pienet päiväunetkin kannattaa nukkua.
Ruokailuun liittyvissä luukuissa oli muutamia reseptejä helppoihin välipaloihin. Värikkäät kasvikset ja kotimaasta saatavat marjat ovat mitä parhaimpia vitamiinin lähteitä. Tärkeänä nousi esille myös ruuan kunnioitus ja syömisen arvostaminen sekä syöminen ilman ärsykkeitä. Lukeminen tai puhelimen käyttö ei ole suositeltavaa ruokaillessa. Itse olen ihmetellyt sitä, että moni ruokailee lakki päässä. Ruoka on niin arvokas asia, että sen edessä kannattaa ottaa lakki pois aina, kun tilanne sen sallii.
Kaikki ihmiset eivät voi hyvin. Puhutaan paljon loppuun palamisesta ja nuorten pahoinvoinnin lisääntymisestä. Aina ei voi vaikuttaa siihen, miten elämä menee ja mitä ympäristö, perhe tai työ vaatii. Ne asiat, joihin voi vaikuttaa, kannattaa ottaa mietintään, ja jos on tarvetta, tehdä muutoksia. Kuten kalenterista kävi ilmi, muutosten ei tarvitse olla isoja, kun niillä jo voi säännöllisesti toteutettuna vaikuttaa parempaan jaksamiseen.
Varsinkin lapsiperheissä elämä on täynnä muuttuvia tekijöitä, eivätkä päivät ja yöt yleensä mene niin kuin oli ajatellut. Huonosti nukutun yön jälkeen ei välttämättä jaksa miettiä, mikä juuri nyt olisi järkevää, monipuolista ja terveellistä ruokaa. Uskon, että suurimmalla osalla vanhemmista on tietoa siitä, mitä lasten kanssa suositellaan tehtäväksi, mitä virikkeitä lapsille pitäisi antaa ja miten kauan pitäisi ulkoilla päivän aikana. Neuvoja ja oppaita on kaikkien saatavilla, mutta liikaa miettimällä ja pilkuntarkasti ohjeita noudattamalla voi niistäkin saada liikaa taakkaa itselleen. Usein "äidinvaisto" kertoo, mikä on milläkin hetkellä paras tapa toimia. Kaikille eivät sovi samat asiat.
Oman ja toisten ihmisten elämän vertailu ja kilpailu ovat kuluttavia asioita. Jonkun toisen elämä saattaa näyttää helpolta ja kadehdittavalta, kun sen näkee vain osittain. Jos sitä pääsisi katsomaan sisältäpäin, tilanne voisikin näyttää toiselta. Voi olla huolia ja vaikeita asioita, jotka eivät näy päällepäin.
Yksi hyvinvointia lisäävä tekijä on tyytyväinen ja positiivinen mieli. "Tyytyväisyys on kodin onni" - huoneentaulu on koristanut useiden vanhojen kotien seinää. Raha tai varallisuus eivät välttämättä tuo tyytyväisyyttä, vaan rikaskin ihminen voi olla tyytymätön. Olen kuullut myös, että joku on käynyt tyytyväisyyttä oppimassa. Silloin on käyty jossakin paikassa, missä on ollut vaatimattomat olot, sairautta tai muuta vastoinkäymistä, mutta elämään on silti oltu tyytyväisiä. Silloin on usein uskottu Jumalan johdatukseen ja siihen, että hän pitää huolen jokaisesta ihmisestä.
Armollisuus itseä ja toisia kohtaan helpottaa elämää. Olemme erehtyväisiä ja teemme virheitä. Jos voimme pyytää ja antaa anteeksi, emme vaadi itseltämme tai toisiltamme liikaa ja annamme uuden mahdollisuuden, elämä voi näyttää valoisammalta.
Yksi aikamme ilmiö on yksilökeskeisyys. Joku on tahtomattaan yksin, mutta joku toinen voi haluta elää omissa oloissaan, eikä kaipaa ihmisiä ympärilleen. Toivottavasti meillä kuitenkin aina säilyy vapaus ja rohkeus kysyä ystävän tai vaikka oudommankin kuulumisia: "Miten olet jaksellut?"
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys