JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Olet­ko näh­nyt huur­teen­te­ki­jää?

30.10.2021 8.00

Juttua muokattu:

1.11. 10:18
2021110110183720211030080000

Hel­mi Yr­jä­nä

”Ko­leus hii­pi. Yk­sin­kö? Ei toki. Hä­mä­rä ja har­maa­maa­la­ri liu­kui­vat sen pe­räs­sä. Mel­koi­nen kop­la, tot­ta to­si­aan.

Ko­leus sai vi­lun­vä­reet juok­se­maan pui­den ok­sien kär­jis­tä run­koa pit­kin ai­na ohuim­piin hius­juu­riin saak­ka. Hä­mä­rä peit­ti nä­ky­vyy­den, an­toi har­maa­maa­la­rin teh­dä hä­mä­rä­puu­han­sa kai­kes­sa hil­jai­suu­des­sa. Har­maa­maa­la­ri käyt­ti vä­rit­tö­män pa­let­tin­sa kaik­kia sä­vy­jä sekä sil­mät­tö­myyt­tään ja suti maa­han ka­sau­tu­neen kir­ja­van rus­kan pii­loon.

Jo­kin kui­ten­kin unoh­tui. Ko­leus unoh­ti iso­vel­jen­sä huur­teen­te­ki­jän. Nau­res­kel­len huur­teen­te­ki­jä kul­ki hä­mä­rän ja har­maa­maa­la­rin jäl­jes­sä kuor­rut­ta­en kai­ken va­lai­se­val­la huur­teel­la. Tur­ha sii­nä oli tois­ten yrit­tää mu­tis­ta vas­ta­lau­sei­taan. Huur­teen­te­ki­jä hur­ma­si ohi hy­päh­del­les­sään jo­kai­sen, joka ereh­tyi vil­kai­se­maan­kin sen vi­ti­val­kois­ten ham­pai­den hoh­ta­vaa hy­myä.”

Voi, mi­ten toi­von­kin, et­tä huur­teen­te­ki­jä tu­li­si jo. Kyl­lä se vie­rai­li yh­te­nä aa­mu­na, mut­ta vie­rai­lu oli niin pi­kai­nen, et­ten eh­ti­nyt vie­lä ter­veh­ti­mään. Eh­din kii­rees­sä pyö­räil­les­sä­ni vain hie­man kat­se­le­maan sen pi­ka­vi­sii­tin jät­tä­miä jäl­kiä. Oli va­loi­saa, ja mi­nua hy­myi­lyt­ti. Eh­kä sit­ten­kin olin näh­nyt sitä vi­lauk­sel­ta ja ot­ta­nut omak­se­ni sen hoh­ta­van hy­myn. Olen hel­pos­ti hur­mat­ta­vis­sa: va­loi­sa aa­mu, huur­tei­nen maa­il­ma ja kau­nis hymy, niin olen täy­sin myy­ty.

Hä­mä­rän ai­ka on ris­ti­rii­tais­ta ai­kaa. Koen ole­va­ni kuin kas­vi, joka avaa ku­kin­ton­sa ja hy­myi­lee vain au­rin­gol­le. Au­rin­gon ol­les­sa pois mie­li­a­la­ni on ma­ta­lal­la, en­kä saa mi­tään teh­tyä. Toi­saal­ta taas nau­tin suu­res­ti pyö­räi­lys­tä pi­me­äl­lä läm­pi­män­kel­tais­ten ka­tu­va­lo­jen lois­tees­sa. Il­ta­pyö­räi­lys­sä on oma tun­nel­man­sa, kos­ka olen usein sil­loin tu­los­sa jos­ta­kin, jos­sa olen näh­nyt ih­mi­siä. Ih­mis­ten nä­ke­mi­nen on ter­veel­lis­tä, ja sen jäl­keen hy­myi­lyt­tää oma rau­ha.

Helmi Yrjänä

Yk­si aa­mu vii­me vii­kol­la oli niin kau­nis, et­tä jopa kän­ny­käl­lä ote­tut ku­vat oli­vat kuin tai­de­te­ok­sia. Au­rin­gon valo sii­vi­löi­tyi peh­me­äs­ti pak­sun su­mun läpi ja sai met­sän näyt­tä­mään sa­tu­maa­il­mal­ta. En oli­si ih­me­tel­lyt, jos kuu­sen ta­kaa oli­si kur­kan­nut pie­ni met­sä­tont­tu tai kas­tees­ta ki­mal­ta­vien hä­mä­hä­kin seit­tien lo­mas­sa oli­si len­nel­lyt kei­ju­kai­sia. Sinä aa­mu­na ryös­tin pie­nen het­ken vel­vol­li­suuk­sil­ta ihan vain hen­git­te­le­mi­seen ja kau­neu­des­ta naut­ti­mi­seen.

En ole ai­van var­ma, on­ko hyvä vai huo­no asia, et­tä kat­se­len usein maa­il­maa ka­me­ran lins­sin läpi. Tai jos tot­ta pu­hu­taan, en oi­ke­as­taan kat­se­le. Kat­se­len maa­il­maa ai­na en­sin il­man ka­me­raa, ja jos jo­kin yk­si­tyis­koh­ta tai ko­ko­nai­suus kiin­nit­tää huo­mi­o­ni, tal­le­tan sen ku­va­na. Olen ai­nai­nen luon­non ihas­te­li­ja – luul­ta­vas­ti otan lä­hes jo­kai­sel­la kä­ve­lyl­lä ai­na­kin yh­den ku­van. Maa­il­ma on vain niin us­ko­mat­to­man kau­nis, et­ten voi es­tää it­se­ä­ni. Joku voi­si sa­noa, et­ten elä het­kes­sä ai­nai­sen ku­vaa­mi­sen ta­kia. Olen kui­ten­kin eri miel­tä. Muis­tan mo­nis­ta ti­lan­teis­ta pal­jon enem­män kuin mitä niis­tä ot­ta­mis­sa ku­vis­sa­ni nä­kyy. Vä­lil­lä huo­mat­ta­vas­ti enem­män kuin esi­mer­kik­si ys­tä­vä­ni, jot­ka ei­vät ti­lan­tees­ta ku­via ot­ta­neet.

Kaik­kea kau­nis­ta en saa tal­len­net­tua ka­me­ran muis­tiin. Huur­teen­te­ki­jä ja met­sän ujot pik­kuo­tuk­set ovat niin vik­ke­liä ja jo­ten­kin lä­pi­kuul­ta­via, et­tei nii­tä ka­me­ran lins­sin läpi ero­ta. Har­mi si­nän­sä. Esit­te­li­sin nii­tä mie­lel­lään muil­le­kin, mut­ta eh­kä sa­dut on hyvä pi­tää sa­tui­na, su­loi­si­na mie­li­ku­vi­tuk­sen tuot­tei­na. On­nek­si luon­non kau­neus yl­lä­pi­tää mie­li­ku­vi­tus­ta, ja saan toi­vot­ta­vas­ti vie­lä vuo­sien­kin pääs­tä leik­kiä kei­ju­jen kans­sa ja tyrs­kiä men­nin­käis­ten kep­po­sil­le.

Kul­jin met­säs­sä

kei­ju­met­säs­sä

ja olen mel­ko var­ma,

et­tä näin kei­jun

val­koi­ses­sa me­kos­saan

kul­tai­sis­sa kut­reis­saan

ja su­loi­ses­sa hy­mys­sään.

Kel­lo­jen he­li­nä­nä

nou­si hä­nen nau­run­sa

vil­li­nä

val­lat­to­ma­na

koh­ti kuus­ten lat­vo­ja.

Va­paus, huo­let­to­muus

ja rie­mu pais­toi­vat

hä­nen säih­ky­vis­tä sil­mis­tään.

Tu­le­vai­suus oli avoin.

Muis­ta pi­tää sil­mät au­ki ja mie­li­ku­vi­tus va­paa­na. Eh­kä seu­raa­va­na pak­ka­saa­mu­na si­nä­kin näet vi­lauk­sen huur­teen­te­ki­jän hur­maa­vas­ta vir­nis­tyk­ses­tä!

Helmi Yrjänä

HelmiYrjänä
Olen lukemista, kirjoittamista ja opettamista yliopistossa opiskeleva runotyttö. Aikani kuluu musiikin ja valokuvaamisen parissa sekä seikkailemisen haaveilussa, mutta muistan kuitenkin hoitaa myös ihanat huonekasvini. Kun kirjoitan, kirjoitan ihmisille ja toivon saavani heidät ajattelemaan. Jos toiveeni toteutui ja jokin tekstini sai ajatuksesi heräämään, kuulisin niitä mielelläni: helmiyrjana (at) gmail.com.
28.11.2021

– Hoo­si­an­na! Siu­nat­tu ol­koon hän, joka tu­lee Her­ran ni­mes­sä! Siu­nat­tu isäm­me Daa­vi­din val­ta­kun­ta, joka nyt tu­lee! Hoo­si­an­na kor­keuk­sis­sa! Mark. 11:9–10

Viikon kysymys