JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

On­ko avi­oe­ro oi­kea rat­kai­su?

27.11.2018 6.28

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420181127062800

”Tut­ta­va­pii­ris­sä­ni suu­rin osa avi­o­lii­tois­ta on päät­ty­nyt avi­oe­roon. Lä­hes jo­kai­ses­sa eros­sa mu­ka­na on ol­lut pie­niä lap­sia. Avi­oe­ro on krii­si per­heil­le ja lä­hei­sil­le, mut­ta eroil­la on suu­ri vai­ku­tus myös yh­teis­kun­taan.” Näin kir­joit­ti eräs hen­ki­lö hil­jat­tain Hel­sin­gin Sa­no­mien mie­li­pi­de­pals­tal­la (HS 5.11.2018).

Ti­las­to­kes­kuk­sen mu­kaan vuon­na 2016 kaik­ki­aan 13 775 avi­o­liit­toa päät­tyi avi­oe­roon. Se on val­ta­va luku, erot kos­ket­ta­vat maa­lais­kau­pun­gin suu­ruis­ta vä­ki­mää­rää. Useim­pien ih­mis­ten lä­hi­pii­ris­sä on avi­o­pa­re­ja, jot­ka ovat pää­ty­neet ero­a­maan. Ar­ve­len, et­tä asia ei ole meil­le ke­nel­le­kään ou­to.

Kun sol­mim­me vai­mo­ni kans­sa avi­o­lii­ton vuo­si­kym­me­niä sit­ten, olin ra­kas­tu­nut ja on­nel­li­nen. An­noim­me toi­sil­lem­me rak­kau­den ja us­kol­li­suu­den lu­pauk­set Ju­ma­lan ja ih­mis­ten edes­sä: ”Tah­don ol­la us­kol­li­nen ja ra­kas­taa sekä hy­vi­nä et­tä pa­hoi­na päi­vi­nä ai­na kuo­le­maan saak­ka.” Näin ovat mo­net muut­kin lu­van­neet, toi­vo­neet ja unel­moi­neet rak­kau­des­ta ja on­nel­li­sis­ta päi­vis­tä. Ku­kaan tus­kin on hää­päi­vä­nään aja­tel­lut, et­tä avi­o­liit­to päät­tyi­si eroon.

Mik­si sit­ten ero­taan? On­ko yk­si mer­kit­tä­vä syy se, et­tä on lii­an vä­hän ai­kaa it­sel­le ja pa­ri­suh­teel­le? Syi­nä voi­vat ol­la myös epä­re­a­lis­ti­set odo­tuk­set avi­o­lii­tos­ta, us­kot­to­muus, avun ha­ke­mi­sen ja saa­mi­sen puu­te.

Mik­si usein on niin, et­tä avi­oe­roon liit­tyy kol­mas osa­puo­li? On­ko sel­lai­nen ajat­te­lu yleis­tä, et­tä yri­te­tään rat­kais­ta avi­o­lii­ton on­gel­mia vaih­ta­mal­la puo­li­soa? Ei jak­se­ta­kaan ol­la enää us­kol­li­sia ja ra­kas­taa omaa puo­li­soa. Ru­ve­taan vil­kui­le­maan ym­pä­ril­le ja ha­ke­maan uut­ta seu­raa. En­sin sa­laa, ja voi ol­la, et­tä to­tuus pal­jas­tuu vas­ta, kun puo­li­so il­moit­taa ero­a­van­sa. Kun yk­si rik­koo kiel­le­tyn ra­jan, seu­rauk­set ja­kaan­tu­vat ha­jo­a­van per­heen kan­net­ta­vak­si.

Ero on ka­tast­ro­fi hy­lä­tyk­si tul­leel­le ja hy­vää us­ko­neel­le puo­li­sol­le sekä lap­sil­le ja muul­le lä­hi­pii­ril­le. Hy­lä­tyk­si tul­lut puo­li­so it­kee tus­kaan­sa, lap­set jää­vät kai­paa­maan van­hem­paan­sa. Myös eron­nut ja hä­nen uu­si puo­li­son­sa kan­ta­vat rat­kai­sun­sa tus­kan ja seu­rauk­set. Vie­lä ras­kaam­pi ti­lan­ne on sil­loin, jos kak­si per­het­tä ha­jo­aa.

Avi­oe­ro ei ole ke­vyt asia. Ku­kaan ei voi noin vain pyyh­käis­tä men­nei­syyt­tään pois.

On­ko sit­ten lupa ero­ta? Raa­ma­tun kan­ta on ai­ka yk­si­se­lit­tei­nen: ”Jee­suk­sen luo tuli fa­ri­seuk­sia ky­sy­mään: saa­ko mies hy­lä­tä vai­mon­sa. Hän vas­ta­si heil­le: Mitä Moo­ses on sii­tä sää­tä­nyt? He sa­noi­vat: Moo­ses an­toi meil­le lu­van kir­joit­taa ero­kir­jan ja hy­lä­tä vai­mon” (Mark. 10: 2-4). Siis Moo­ses sal­li avi­oe­ron ih­mi­sen sy­dä­men ko­vuu­den täh­den.

Jee­sus jat­kaa pu­het­taan ja pai­not­taa, et­tei se ol­lut Ju­ma­lan tah­to. ”Mut­ta maa­il­man alus­sa Ju­ma­la loi ih­mi­sen mie­hek­si ja nai­sek­si. Sen täh­den mies jät­tää isän­sä ja äi­tin­sä ja liit­tyy vai­moon­sa, niin et­tä nämä kak­si tu­le­vat yh­dek­si li­hak­si. He ei­vät siis enää ole kak­si, he ovat yk­si. Ja min­kä Ju­ma­la on yh­dis­tä­nyt, sitä äl­köön ih­mi­nen erot­ta­ko” (Mark.10: 6–9). Avi­o­liit­to kuu­luu Ju­ma­lan luo­mis­työ­hön. Ju­ma­lan sana yh­dis­tää mie­hen ja nai­sen avi­o­liit­toon, eli­ni­käi­seen kump­pa­nuu­teen. Avi­o­puo­li­so on Ju­ma­lan lah­ja.

Mi­ten on sit­ten, jos avi­o­lii­tos­sa ei to­teu­du vih­ki­ky­sy­myk­ses­sä an­ne­tut lu­pauk­set? Lu­pauk­set ei­vät var­mas­ti täy­del­li­ses­ti to­teu­du yh­des­sä­kään avi­o­lii­tos­sa. Mo­nes­ti olen it­se vih­ki­pu­hees­sa sa­no­nut, et­tei sii­nä ol­la vih­ki­mäs­sä kah­ta en­ke­liä avi­o­liit­toon, vaan kak­si omal­ta puo­lel­ta syn­tis­tä ih­mis­tä. Sik­si avi­o­lii­tos­sa tar­vi­taan pal­jon an­teek­si­an­ta­mus­ta ja Tai­vaan Isän apua. Apos­to­li Paa­va­lin sana so­pii myös avi­o­liit­toon: ”Pi­tä­kää huol­ta, et­tä tu­let­te toi­meen kes­ke­nän­ne, an­ta­kaa an­teek­si toi­sil­len­ne, vaik­ka teil­lä oli­si­kin moit­ti­mi­sen ai­het­ta. Niin kuin Her­ra on an­ta­nut teil­le an­teek­si, niin an­ta­kaa te­kin” (Kol. 3:13). Pal­jon an­teek­si­saa­nut jak­saa ra­kas­taa. An­teek­si­an­ta­mus an­taa voi­maa näh­dä puo­li­so uu­sin sil­min.

On kui­ten­kin va­ka­va asia, jos toi­nen puo­li­so käyt­täy­tyy jat­ku­vas­ti alis­ta­vas­ti, it­sek­kääs­ti tai vä­ki­val­tai­ses­ti.Toi­min­ta saat­taa ol­la nar­sis­tis­ta tai sai­raan mus­ta­suk­kais­ta. Ke­nen­kään ei tule sal­lia hen­kis­tä ei­kä ruu­miil­lis­ta vä­ki­val­taa, sen­hän vii­des käs­ky­kin kiel­tää. Jo­kai­sen ih­mi­sen pe­ru­soi­keuk­siin kuu­luu oi­keus hen­ki­lö­koh­tai­seen kos­ke­mat­to­muu­teen. Tämä pä­tee myös avi­o­liit­toon.

Jos vä­ki­val­tai­nen käyt­täy­ty­mi­nen jat­kuu, on oman tur­val­li­suu­den vuok­si syy­tä muut­taa muu­al­le asu­maan. Jos­kus voi jou­tua tur­vau­tu­maan jopa lä­hes­ty­mis­kiel­toon. Täl­löin­kin voi ru­koil­la, et­tä ti­lan­ne muut­tui­si ja pa­luu yh­tei­seen elä­mään oli­si mah­dol­li­nen. Ai­na se ei va­li­tet­ta­vas­ti on­nis­tu.

Voi­ko avi­oe­ron vält­tää? Avun ha­ke­mi­nen voi ol­la haas­ta­vaa, jos ei ole yh­teis­tä tah­toa. Apua on saa­ta­vis­sa esi­mer­kik­si Per­he­neu­vot­te­lu­kes­kuk­sis­ta, pa­ri­suh­de­te­ra­pi­as­ta, avi­o­liit­to­lei­reil­tä tai kut­su­mal­la ko­tiin­sa luo­te­tun ja tu­tun avi­o­pa­rin, jon­ka kans­sa voi kes­kus­tel­la omas­ta avi­o­lii­tos­taan. Jos­kus avuk­si riit­tää, kun saa las­ten­hoi­to­a­pua, jol­loin saa viet­tää ai­kaa puo­li­son­sa kans­sa kah­des­taan. Pu­hu­mal­la ja kuun­te­le­mal­la mo­net pul­mat avau­tu­vat. Avi­o­lii­tos­sa tar­vi­taan ai­kaa pa­ri­suh­teen hoi­ta­mi­seen. Ku­kaan ei sel­viä yk­sin. Vii­saut­ta on tur­vau­tua am­mat­ti­a­puun, jos on­gel­mien rat­kai­su ei on­nis­tu omin voi­min.

Muis­tan erään avi­o­pa­rin, jol­le oli tul­lut ero, kos­ka mies ei hy­väk­sy­nyt sitä, et­tä vai­mon elä­mäs­sä us­kon myö­tä oli ta­pah­tu­nut muu­tos. Vai­mo ei ha­lun­nut luo­pua us­kos­taan, ja niin mies ot­ti eron ja muut­ti muu­al­le asu­maan. Ku­lui vuo­sia ja vuo­si­kym­me­niä. Van­huu­den päi­vi­nä mies ot­ti yh­teyt­tä en­ti­seen vai­moon­sa. So­vit­tiin ta­paa­mi­nen, al­koi uu­del­leen tu­tus­tu­mi­nen ja seu­rus­te­lu. Tämä en­ti­nen vai­mo tuli ky­sy­mään mi­nul­ta, mi­ten oli­si, voi­si­vat­ko he men­nä uu­del­leen nai­mi­siin ja mi­ten se ta­pah­tui­si. Minä vas­ta­sin, et­tä tot­ta kai te voit­te men­nä uu­del­leen nai­mi­siin, jos olet­te so­pi­neet asi­as­ta ja us­kot­te sen on­nis­tu­van. Si­nun mie­he­si hän on ol­lut­kin, sa­noin. So­vim­me vih­ki­päi­vän, ja he aloit­ti­vat uu­del­leen yh­tei­sen elä­män. Ju­ma­la siu­na­si hei­tä yh­tei­ses­sä elä­mäs­sään myös si­ten, et­tä mies­kin sai us­kon lah­jan.

En­tä jos avi­oe­ro on ta­pah­tu­nut, on­ko eron­neel­la enää mah­dol­li­suut­ta us­koa? Se on var­mas­ti vai­kea asia asi­a­no­mai­sel­le. Hän saat­taa poh­tia: voin­ko tul­la Ju­ma­lan lap­sek­si, kun olen rik­ko­nut Ju­ma­laa, hä­nen sa­naan­sa ja seu­ra­kun­taan­sa vas­taan, puo­li­so­a­ni ja per­het­tä­ni vas­taan? Nämä ovat sie­lun­vi­hol­li­sen tuo­mia es­tei­tä pa­ran­nuk­sen te­ol­le. Jee­sus sa­noi: ”Jo­kai­nen syn­ti ja pilk­ka an­ne­taan ih­mi­sil­le an­teek­si, mut­ta Hen­gen pilk­kaa­mis­ta ei an­teek­si an­ne­ta” (Matt. 12:31).

Ju­ma­lan seu­ra­kun­ta on ar­mah­det­tu­jen syn­tis­ten jouk­ko. Meil­lä ei kel­lään ole va­raa ot­taa en­sim­mäis­tä ki­veä kä­teen, kos­ka em­me ole ku­kaan syn­nit­tö­miä. Var­mas­ti se on ras­kas ti­lan­ne, jos seu­rois­sa is­tuu en­ti­nen puo­li­so. Mut­ta seu­rois­sa yli­pää­tän­sä is­tuu ar­mah­det­tu­ja syn­ti­siä.

Joku voi las­kel­moi­da elä­mäs­sään ke­vyt­mie­li­ses­ti: ha­lu­an ero­ta, voin­han sit­ten teh­dä pa­ran­nuk­sen, jos tu­len toi­siin aja­tuk­siin. Sii­nä on it­se­pe­tos. Ih­mi­nen ei voi it­se va­li­ta us­koa ei­kä us­koa omin voi­min. Jos Ju­ma­la ei avaa us­kon lah­jaa, se py­syy ih­mi­sel­tä sul­jet­tu­na. Us­ko on Ju­ma­lan lah­ja. Apos­to­li Paa­va­li kir­joit­taa täs­tä: ”Niin se ei ole sen val­las­sa, joka tah­too, ei­kä sen, joka juok­see, vaan Ju­ma­lan, joka on ar­mol­li­nen” (Room. 9:16).

Avi­oe­rot ei­vät kos­ke­ta vain avi­o­pa­re­ja, vaan myös lap­sia. Erääs­tä leh­ti­ar­tik­ke­lis­ta luin, et­tä noin 30 000 las­ta jou­tui uu­siin olo­suh­tei­siin van­hem­pien­sa ero­tes­sa vuon­na 2016.

Avi­oe­rot tuot­ta­vat pal­jon kär­si­mys­tä per­heil­le ja ne kuor­mit­ta­vat mo­nel­la ta­val­la myös yh­teis­kun­taa. Oli­si tär­ke­ää, et­tä avi­oe­ro­ja pys­tyt­täi­siin eh­käi­se­mään aut­ta­mal­la per­hei­tä eri ta­voin. Mer­ki­tys­tä on myös sil­lä, et­tä yh­teis­kun­nas­sam­me yhä vah­vem­min ar­vos­tet­tai­siin si­tou­tu­mis­ta ja per­heen py­sy­vyyt­tä.

Kun­pa mah­dol­li­sim­man moni lap­si sai­si kas­vaa eh­jäs­sä per­hees­sä, lä­hel­lä äi­tiä ja isää.

OlaviVallivaara
Olen juuri eläkkeelle jäänyt pappi. Pappina olen ollut kotimaakunnassani Etelä-Pohjanmaalla ja nyt jo vähän yli puolet elämästäni Keski-Suomessa. Keskisuomalaista ei minusta ole tullut, koska murteeni paljastaa syntyperäni. Näissäkin ”kiriotuksissa” se voi tulla esille. Koen, että ei näin ”köppääsellä” miehellä mitään "erikoosta" blogattavaa ole, mutta ”kiriootan” nyt siitä ilosta ja ihmettelystä, mitä olen saanut kokea. Minulle voi antaa palautetta sähköpostiini: olof.wallenberg@gmail.com.
OlaviVallivaara

Maa­il­man­lop­pu

27.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Olen­ko pyhä?

1.2.2020 6.10
OlaviVallivaara

Tä­nään

10.1.2020 6.45
OlaviVallivaara

Kau­nis juh­la

22.11.2019 6.28
OlaviVallivaara

Kiu­saa­mi­nen sa­tut­taa

19.10.2019 6.37
OlaviVallivaara

Ul­ko­puo­li­suu­des­ta

24.9.2019 13.29
OlaviVallivaara

Hyvä ih­mi­nen

14.8.2019 6.52
OlaviVallivaara

Ih­meel­li­nen yh­tei­sö

19.7.2019 6.19
OlaviVallivaara

Muis­ta mi­nua

9.6.2019 6.33
OlaviVallivaara

Isä­nä ja kas­vat­ta­ja­na

4.5.2019 6.00
OlaviVallivaara

Jär­ki vai tun­teet

25.3.2019 6.08
OlaviVallivaara

Muis­tot kan­ta­vat

26.2.2019 6.11
OlaviVallivaara

Tär­keys­jär­jes­tys

19.1.2019 6.59
OlaviVallivaara

Pi­meys vä­syt­tää – valo voi­maan­nut­taa

17.12.2018 6.46
OlaviVallivaara

Pi­täi­si­kö ruo­kai­lu­tot­tu­muk­sia muut­taa?

7.11.2018 6.42
OlaviVallivaara

Yk­si­näi­syy­den on­gel­ma

30.9.2018 6.40
OlaviVallivaara

Hyvä ol­la

6.9.2018 6.31
OlaviVallivaara

Olo­ni oli kuin tai­vaas­sa

26.7.2018 6.41
OlaviVallivaara

Mu­ka­va reis­su Taa­lain­maal­le

20.6.2018 6.04
OlaviVallivaara

Lepo on lah­jaa

1.5.2018 6.04
OlaviVallivaara

Kor­keim­man kä­res

9.4.2018 6.27
OlaviVallivaara

Osaan­ko kuun­nel­la?

5.3.2018 6.41
OlaviVallivaara

Ar­mon kou­lus­sa

2.2.2018 6.49
OlaviVallivaara

Pää­si­kö hän tai­vaa­seen?

31.12.2017 6.57
OlaviVallivaara

Jou­lun­viet­toa en­nen ja nyt

4.12.2017 6.32
OlaviVallivaara

Koh­tuu­den mit­ta

29.10.2017 6.53
OlaviVallivaara

On­ko nimi en­ne?

29.9.2017 6.26
OlaviVallivaara

Pai­nia it­ten­sä kans­sa

26.8.2017 6.51
OlaviVallivaara

Tuu­let tuo­vat vies­tin

23.7.2017 6.02
OlaviVallivaara

”Rip­pis­kou­lu­hun vai Yli­se­hen maa­laa­maan?”

27.6.2017 6.50
OlaviVallivaara

Rii­si­puu­roa ja mus­tik­ka­vel­liä

25.5.2017 6.34
1.4.2020

Her­ra, mi­nun Ju­ma­la­ni, ku­kaan ei ole si­nun ver­tai­se­si! Sinä olet teh­nyt suu­ria te­ko­ja, sinä ajat­te­let mei­dän pa­ras­tam­me. Ps. 40:6

Viikon kysymys