JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Onnellisena elämänmittaisessa ihmissuhteessa

30.9.2020 10.05

Juttua muokattu:

30.9. 10:04
2020093010043820200930100500

Kah­den­nen­kym­me­nen­nen­nel­jän­nen hää­päi­väm­me lä­hes­ty­es­sä suun­nit­te­lin tun­nel­mal­lis­ta il­ta­het­keä pi­hal­le tun­nel­ma­va­lo­jen, hy­vien syö­mis­ten ja tär­kei­den ih­mis­ten kera. Il­mat ovat ol­leet mel­ko läm­pi­miä ja sa­teet­to­mi­a­kin vie­lä.

Päi­vä al­koi to­de­ten, et­tä kol­mi­sen viik­koa sit­ten jal­ka­leik­kauk­ses­sa ol­leel­le mie­hel­le­ni oli nous­sut kuu­me. Hän ai­koi soit­taa ter­veys­kes­kuk­seen ky­sy­äk­seen, mi­ten toi­mit­tai­siin.

Läk­sin pe­ru­na­maal­le. Poi­ka nos­ti trak­to­ril­la pe­ru­nat pen­keis­tä maal­le. Poi­mim­me ne naa­pu­rei­den avus­tuk­sel­la ko­rei­hin ja tyh­jen­sim­me kel­la­rin laa­riin. Se tu­li­kin hy­vil­le mää­rin kau­nii­ta, iso­ja pui­ku­loi­ta! Ke­li­kin oli mitä par­hain po­tun­nos­toon: tuul­ta ja au­rin­koa.

Taas on syy­tä sa­don­kor­juu­juh­laan sekä kii­tok­seen Kas­vun an­ta­jal­le.

Kek­sin, sai­sim­me­ko­han yh­dis­tet­tyä mi­nun ko­kou­sa­jo­ni ja mie­he­ni ter­veys­kes­kus­käyn­nin, et­tä tar­kis­tai­si­vat, ovat­ko hä­nen haa­van­sa tu­leh­tu­neet vai mikä kuu­meen nos­tat­ti. Ty­tär läk­si kus­kik­si, et­tei mie­he­ni tar­vit­si­si odot­taa koko ko­kouk­se­ni ajan.

No se­kään ei men­nyt ku­ten ajat­te­lin etu­kä­teen. Minä olin­kin va­paa en­nem­min, kun mie­hen piti läh­teä am­bu­lans­si­kyy­dil­lä Ro­va­nie­mel­le La­pin kes­kus­sai­raa­laan ja am­bu­lans­sia sai odo­tel­la kol­mi­sen tun­tia. Am­bu­lans­sis­sa mies pää­si ti­pu­tuk­seen.

Me tyt­tä­rem­me kans­sa aje­lim­me ko­tiin rus­ka­mai­se­mia ihas­tel­len.

Anop­pi oli tuo­nut pois­sa­ol­les­sam­me kuk­kia, ja il­lan pääl­le soit­ti mi­nul­le hää­päi­vä­on­nit­te­lut. "On se niin iha­naa, et­tä juu­ri sinä olet Mi­kon vai­mo ja hä­nen las­ten­sa äi­ti."

Niin. Iha­naa se on mi­nus­ta­kin!

Naa­pu­rin mies toi joi­ta­kin pa­pe­rei­ta, ja sat­tui­kin tu­le­maan so­pi­vaan ai­kaan, kos­ka olin juu­ri lait­ta­mas­sa ruo­kaa. Se on oi­ke­as­ti sat­tu­ma, kos­ka meil­lä ruo­ka-ajat on ihan mil­loin sat­tuu. Var­mim­min osuu oi­ke­aan, mitä myö­häi­sem­min meil­le tu­lee.

Vaik­ka al­ku­pe­räi­nen suun­ni­tel­ma­ni ei siis to­teu­tu­nut­kaan, kynt­ti­läil­lal­li­nen jär­jes­tyi lei­vok­sien ja hy­vän seu­ran kera.

Taas huo­ma­sin, mi­ten tär­ke­ää ih­mis­ten vä­li­nen kans­sa­käy­mi­nen ja vuo­ro­vai­ku­tus on. Pie­niä py­säh­dyk­siä tee­ku­pin ää­res­sä, pe­ru­na­maal­la, au­tos­sa Hai­luo­don lau­tal­la tai au­rin­gon­pais­tees­sa te­ras­sil­la, kun lam­paan­tal­ja läm­mit­tää vi­lui­sia jal­ko­ja. Voi ju­tel­la ties­tä ja mat­kas­ta. Tai vaik­ka eläin­ten teu­ras­tuk­ses­ta tai ih­mi­sen ana­to­mi­as­ta.

Päi­vän päät­teek­si kuun­te­lin vie­lä Hän­de­lin Saa­ban ku­nin­gat­ta­ren saa­pu­mi­nen. Se soi­tet­tiin häis­säm­me poik­ki­hui­lul­la, kun 24 vuot­ta sit­ten as­te­lim­me koh­ti Piel­pa­jär­ven erä­maa­kir­kon alt­ta­ria, avi­o­liit­toa, uut­ta elä­män­mit­tais­ta ih­mis­suh­det­ta. On­nel­li­sen tie­tä­mät­tö­mi­nä sii­tä kai­kes­ta, mitä elä­mä tuo tul­les­saan.

Ki­pua, niin fyy­sis­tä, hen­kis­tä kuin hen­gel­lis­tä­kin. Ki­pui­lua van­hem­muu­des­sa, ih­mi­syy­des­sä, oman pai­kan löy­tä­mi­ses­sä, kas­vus­sa. Pel­ko­ja ja sai­raut­ta. Kuo­le­maa­kin. Mut­ta pal­jon, pal­jon myös hy­vää ja on­nel­lis­ta ar­kea. Siu­nauk­sel­lis­ta.

P.S. Hää­päi­vän kun­ni­ak­si mies sai ruu­sun, jal­kaan­sa! Se oli syy myös kuu­mee­seen. Saa näh­dä, kau­an­ko tämä ruu­su kes­tää en­nen kuin kuih­tuu.

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
SallaPätsi

Lohiranta vaikenee blogien osalta

30.12.2022 7.00
SallaPätsi

Ei tullut uutista

3.12.2022 6.00
SallaPätsi

Pörröisessä tukassa auringonpaisteen ilo

1.11.2022 6.00
SallaPätsi

Kesän kokemuksissa muistojen tulva

9.9.2022 10.05
SallaPätsi

Talkoilu verissä

6.6.2022 6.00
SallaPätsi

Elämä on tässä hetkessä

20.5.2022 6.00
SallaPätsi

Opettajana opiston kurssilla

11.4.2022 6.00
SallaPätsi

Kummittelua

12.2.2022 7.00
SallaPätsi

Vedetön vuodenalku

15.1.2022 6.00
SallaPätsi

Joulumietteitä

30.12.2021 12.00
SallaPätsi

Lasten oikeuksia

18.11.2021 6.00
SallaPätsi

Kassi-ihminen

16.11.2021 6.00
SallaPätsi

Hopeahäämatka

17.10.2021 6.00
SallaPätsi

Seuramatkahaaveita ja leiritahtoa

11.9.2021 7.00
SallaPätsi

Lohtu löytyy läheltä

1.8.2021 7.05
SallaPätsi

Karitsaterapiaa tähtitaivaan alla

13.5.2021 7.00
SallaPätsi

Tasa-arvopohdintoja lipputangon juurella

10.4.2021 7.00
SallaPätsi

Yhden hengen ryhmätyö

14.3.2021 7.05
SallaPätsi

Uusia ja vanhoja toiveita

3.2.2021 6.15
SallaPätsi

Odotusten joulukuu

30.12.2020 14.30
SallaPätsi

Monenlaisia enkeleitä

5.12.2020 7.05
SallaPätsi

Aikaa ei saa kiinni juoksemalla – vaan pysähtymällä

1.11.2020 6.05
SallaPätsi

Menneen kesän makustelua

24.8.2020 6.15
SallaPätsi

Jutellaan uskosta, välitetään

28.7.2020 6.30
SallaPätsi

Pala tuttua kattoa

24.6.2020 6.00
SallaPätsi

Ymmärtäväisiä sanoja

1.6.2020 6.00
SallaPätsi

Töitä nahkaverstaalla etäopiskelun tahdissa

27.4.2020 6.10
SallaPätsi

Kuin keväinen päivä

30.3.2020 6.20
SallaPätsi

Kirje ystävälle

22.2.2020 6.25
SallaPätsi

Maailman lyhin ja mieluisin työmatka

20.1.2020 6.55
23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys