JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Pa­la­vat tun­teet

Nykyiset blogit
20.10.2020 12.10

Juttua muokattu:

20.10. 12:08
2020102012081220201020121000

“Mi­täs hen­gen­jät­ti­läi­nen? On­ko hen­ges­sä voi­maa?” Näin mah­ti­pon­ti­sen ky­sy­myk­sen sain kuul­la erääl­tä päih­ty­neel­tä, nyt jo edes­men­neel­tä mie­hel­tä as­tu­es­sa­ni ulos lin­ja-au­tos­ta ko­ti­ky­lä­ni py­sä­kil­lä. Olim­me mo­lem­mat pa­laa­mas­sa kau­pun­gis­ta, hän asi­oil­taan ja minä kou­lus­ta. Hän oli lep­poi­sa ja mu­ka­va mies, mi­tään kau­naa tuos­ta ky­sy­myk­ses­tä ei toki jää­nyt.

Olin löy­tä­nyt elä­vän us­kon lu­ki­on toi­sel­la luo­kal­la. Su­vus­sa­ni ei ol­lut us­ko­vai­sia. Kaik­ki oli mi­nul­le suur­ta ih­met­tä. Tun­teet oli­vat pa­la­via. Luin pir­tin kei­nu­tuo­lis­sa La­es­ta­diuk­sen pos­til­laa ja su­vi­seu­ro­jen saar­na­ko­ko­el­maa, muis­taak­se­ni jon­kun koh­dan ää­neen­kin.

Van­hem­pa­ni an­toi­vat lu­van jär­jes­tää meil­le seu­rat. Teks­ta­sin rus­keil­le pah­vin­pa­la­sil­le seu­rail­moi­tuk­sia ja kä­vin nau­laa­mas­sa nii­tä ky­län pos­ti­laa­ti­koi­den si­sä­puo­len ta­ka­sei­niin. Sii­hen ai­kaan oli käy­tös­sä kel­tai­set, suu­ret pui­set pos­ti­laa­ti­kot, jot­ka suu am­mol­laan odot­ti­vat ra­has­ta­jan kä­des­tä vauh­dis­sa len­tä­vää pos­ti­nip­pua, jos au­ton ei tar­vin­nut pai­kal­le muu­ten py­säh­tyä.

Nii­hin seu­roi­hin tuli kak­si emän­tää ja toi­sen emän­nän ty­tär.

Pa­ras ys­tä­vä­ni sai pa­ran­nuk­sen ar­mon joi­ta­kin ai­ko­ja mi­nun jäl­kee­ni. Olim­me in­nois­sam­me. Kä­vim­me pu­hut­te­le­mas­sa opet­ta­jain­huo­neen ovel­la us­kon­non leh­to­ri­am­me yh­des­sä ja erik­seen. Ys­tä­vä­ni oli ter­hak­kaa­na ten­tan­nut: “Olet­te­kos lu­ke­nut Isoa ka­te­kis­mus­ta?” “No olen”, opet­ta­ja oli hu­vit­tu­nee­na hy­mäh­tä­nyt, ei­kä ih­me, hän­hän oli vih­ki­mis­tä vail­le pap­pi.

Nyt saa ky­syä, kun kor­pi­va­el­lus­ta on Ju­ma­lan avul­la kul­jet­tu koh­ta vii­si­kym­men­tä vuot­ta, mi­hin ovat hä­vin­neet al­ku­ai­ko­jen pa­la­vat tun­teet. Seu­ra­kut­sun­kin saa hy­vin, hy­vin har­voin esi­te­tyk­si. Jos on tu­los­sa vie­rai­ta, Päi­vä­mie­hen tyrk­kää mie­luum­min leh­ti­pi­non poh­jal­le. Kun on läh­dös­sä esi­mer­kik­si Su­vi­seu­roi­hin, hel­pos­ti kuit­taa tuon kal­li­sar­voi­sen ”py­hän mat­kan” sa­no­mal­la: “Läh­den reis­suun.”

Jos jak­sai­si ol­la avoi­mem­pi ja iloi­ses­ti va­paa us­kos­saan, eh­kä lä­him­mäi­nen­kin kiin­nos­tui­si hel­pom­min asi­as­ta. Pii­lot­te­lus­ta voi tul­la sel­lai­nen kuva, et­tei täl­le alu­eel­le ole suo­si­tel­ta­vaa as­tua. It­se ah­dis­tuu, ja kes­kus­te­lu­kump­pa­ni­kin ah­dis­tuu. On­nek­si us­kon tun­nus­ta­mi­nen ei ole ai­na yh­tä vai­ke­aa, mut­ta lii­an usein kui­ten­kin.

Mies siis ky­syi: “On­ko hen­ges­sä voi­maa?” Jos hän tar­koit­ti ky­sy­myk­sel­lään mi­nun omaa ole­mus­ta­ni ja sen omi­nai­suuk­sia, vas­taus on “ei ole”. Mut­ta jos hän viit­ta­si sa­noil­laan Ju­ma­lan Py­hän Hen­gen voi­maan, vas­taus on eh­dot­to­mas­ti “kyl­lä”. Me­hän us­kom­me kol­miyh­tei­seen Ju­ma­laan: Isään, Poi­kaan ja Py­hään Hen­keen – kaik­kiin yh­tä elä­vi­nä ja to­del­li­si­na.

TuulaStång
Olen syntyperäinen kainuulainen, kolmilapsisen pienviljelijäperheen tytär. Työkseni opetin ala-asteikäisiä lapsia Kainuun kunnissa ja pari vuotta muuallakin. Asun Kajaanissa kerrostalokodissa. Lapsuudenkotini maalla on toinen elämänympäristöni. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen: tuula.stang(at)gmail.com
3.12.2020

Her­ra, sinä olet lau­pi­as, muis­ta mi­nua, osoi­ta iki­ai­kais­ta hy­vyyt­tä­si. Älä muis­ta nuo­ruu­te­ni syn­te­jä, älä pa­ho­ja te­ko­ja­ni! Sinä, joka olet us­kol­li­nen ja hyvä, älä unoh­da mi­nua! Ps. 25:6–7

Viikon kysymys