JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Puo­li­sos­ta­ni­ko pu­hu­ja?

Mäkinen Virpi
Nykyiset blogit
21.3.2018 6.57

Juttua muokattu:

8.3. 22:29
2020030822295420180321065700

”Ei mi­tään hä­tää, en to­del­la­kaan aio suos­tua. Nyt si­nun teh­tä­vä­nä on vain pu­hua mi­nut täs­tä ulos”, se­lit­ti mie­he­ni, kun aje­lim­me seu­rois­ta ko­tiin ja minä it­kin. Jus­si oli ky­sy­nyt, et­tä voi­si­vat­ko he tul­la meil­le il­lal­la ky­lään. Olin iloi­ses­ti toi­vot­ta­nut hei­dät ter­ve­tul­leek­si, kun­nes hän oli jat­ka­nut, et­tä olet­te var­mas­ti kuul­leet, et­tä Sei­nä­jo­en rau­ha­nyh­dis­tyk­sel­lä on et­sit­ty uu­sia pu­hu­jia ja oli­si­vat sil­lä asi­al­la tu­los­sa meil­le.

Mi­nus­ta oli heti tun­tu­nut, et­tä eh­kä meil­lä on­kin joku es­te hei­dän vie­rai­lul­leen. En kui­ten­kaan osan­nut sa­noa sii­hen mi­tään. Olin jär­kyt­ty­nyt. Olim­me tie­tys­ti kuul­leet, et­tä sii­o­nis­sam­me et­si­tään pu­hu­jia. Me­kin olim­me sa­no­neet myös mie­li­pi­teem­me so­pi­vis­ta eh­dok­kais­ta. Mie­he­ni oli it­se ol­lut ai­van var­ma, et­tä on tur­vas­sa täl­tä va­lin­nal­ta. Hän ajat­te­li, et­tä hä­net tun­ne­taan niin hy­vin, et­tä tie­tä­vät epä­so­pi­vak­si sii­hen toi­meen.

Eh­dim­me ju­tel­la mie­he­ni kans­sa jon­kin ai­kaa ko­ti­mat­kal­la ja ko­to­na täs­tä ky­sy­myk­ses­tä en­nen kuin Jus­si vai­moi­neen tuli meil­le. Ky­sy­mys pu­hu­jan teh­tä­vään al­ka­mi­ses­ta tun­tui en­sin vuo­ren kor­kui­sel­ta. Kui­ten­kin kun asi­aa kas­vok­kain ky­syt­tiin, tuli nöy­rä mie­li, ei­kä mie­he­ni roh­jen­nut teh­tä­väs­tä kiel­täy­ty­ä­kään.

Kun minä tä­män jäl­keen mei­na­sin me­net­tää yö­u­ne­ni, mie­he­ni sa­noi, et­tä hän ai­koo me­net­tää unen­sa vas­ta en­sim­mäis­ten saar­no­jen lä­hes­ty­es­sä. Pää­tin sit­ten, et­ten minä kyl­lä yk­sin val­vo. Sit­ten olen­kin nuk­ku­nut kuin por­sas, vaik­ka aa­mul­la tämä asia on ol­lut yleen­sä en­sim­mäi­se­nä mie­les­sä.

Mo­nen­lai­sia aja­tuk­sia on tul­lut. Olem­me epäil­leet vir­heel­lis­tä va­lin­taa ja koko us­ko­a­kin. Olem­me ju­tel­leet mui­den pu­hu­jien ja hei­dän puo­li­soi­den­sa kans­sa. Ne kes­kus­te­lut ovat ol­leet roh­kai­se­via ja loh­dul­li­sia.

On­nek­si Sei­nä­jo­el­le va­lit­tiin sa­maan ai­kaan mui­ta­kin pu­hu­jia. He ovat en­tuu­des­taan meil­le tut­tu­ja ja mei­dän mie­les­täm­me hy­viä va­lin­to­ja pu­hu­jan teh­tä­vään. Juu­ri näi­tä mie­hiä me­kin olim­me aja­tel­leet tä­hän teh­tä­vään. Nämä per­heet ovat tul­leet nyt en­tis­tä­kin lä­hei­sem­mik­si meil­le. Mi­nus­ta tun­tuu, et­tä tämä asia on myös lä­hen­tä­nyt mei­tä puo­li­soi­na en­tis­tä­kin enem­män, vaik­ka al­kuun tai­sin ää­neen mai­ni­ta, et­tä mul­la tai­taa men­nä nyt us­ko ja avi­o­liit­to. Olen ru­koil­lut it­sel­le­ni sel­lais­ta miel­tä, et­tä osai­sin ol­la tu­ke­mas­sa mies­tä­ni pu­hu­jan teh­tä­väs­sä. Ja toi­von, et­ten ai­na­kaan ko­vin pa­has­ti oli­si kri­ti­soi­mas­sa esi­mer­kik­si sa­na­va­lin­nois­ta.

Vii­me vii­kon­lop­pu­na seu­ro­jen yh­tey­des­sä mie­he­ni ja muut uu­det pu­hu­jat ase­tet­tiin tä­hän teh­tä­vään. Ti­lai­suu­des­sa Il­ma­ri luki raa­ma­tun­teks­tin en­sim­mäi­ses­tä kir­jees­tä Ti­mo­teuk­sel­le, jos­sa sa­no­taan muun mu­as­sa näin:

”Seu­ra­kun­nan kait­si­jan tu­lee ol­la moit­tee­ton, yh­den vai­mon mies, rai­tis, har­kit­se­va, rau­hal­li­nen, vie­raan­va­rai­nen ja tai­ta­va opet­ta­maan, ei juo­mi­seen tai­pu­vai­nen, ei vä­ki­val­tai­nen ei­kä ra­ha­nah­ne, vaan lem­peä ja so­pui­sa. Hä­nen on pi­det­tä­vä hy­vää huol­ta per­hees­tään, kas­va­tet­ta­va lap­sen­sa tot­te­le­vai­sik­si ja saa­vu­tet­ta­va kaik­kien kun­ni­oi­tus. Jos joku ei osaa pi­tää huol­ta omas­ta per­hees­tään, kuin­ka hän voi­si huo­leh­tia Ju­ma­lan seu­ra­kun­nas­ta? Hän ei saa ol­la vas­ta­kään­ty­nyt, jot­ta hän ei yl­pis­tyi­si ei­kä jou­tui­si tuo­mit­ta­vak­si Pa­ho­lai­sen kans­sa. Hä­nen on nau­tit­ta­va myös ul­ko­puo­lis­ten ar­vo­nan­toa, jot­tei hä­nes­tä pu­hut­tai­si pa­haa ja jot­tei hän lan­ke­ai­si Pa­ho­lai­sen vi­rit­tä­mään an­saan.”

Nämä kuu­los­ti­vat tär­keil­tä sa­noil­ta, mut­ta osin ai­ka suu­ri­mit­tai­sil­ta­kin. Mie­he­ni poh­ti, et­tei hän tai­da näi­tä kaik­kia täyt­tää. Hän ei ole kaik­kein rau­hal­li­sin ja har­kit­se­vin. On­ko­han hän riit­tä­vän lem­peä ja so­pui­sa­kaan? Näis­tä kun pu­hu­jak­si­a­set­ta­mis­ti­lai­suu­den jäl­keen jut­te­lim­me, niin van­hem­mat pu­hu­jat sa­noi­vat, et­tä sii­nä on se, mi­hin tu­lee pyr­kiä ja et­tä evan­ke­liu­mil­la hoi­de­taan kaik­kia va­ja­vai­suuk­sia.

Oman sii­o­nin ih­mis­ten tuki on tun­tu­nut kaik­kein rak­kaim­mal­ta. Olem­me voi­mak­kaas­ti ko­ke­neet sen, et­tä heis­tä oi­kein huo­kuu läm­pö näi­tä uu­sia pu­hu­jia ja mei­dän per­hei­täm­me koh­taan. Se tuo tur­vaa sii­hen aja­tuk­seen, et­tä kun ai­ka­naan nämä mie­het nou­se­vat vuo­rol­laan saar­naa­maan, niin kuu­li­jat ovat var­mas­ti ar­mol­li­sia ja hei­dän puo­lel­laan.

Mie­he­ni il­ta­lu­ke­mi­se­na on vii­me ai­koi­na ol­lut Raa­mat­tu, ja ko­dis­sam­me kai­ku­vat van­hat ar­kis­to­saar­nat. Näin kuu­lem­ma on mui­den­kin uu­sien pu­hu­jien ko­to­na. Seu­rois­ta em­me mal­ta ol­la pois, jos suin­kin on mah­dol­lis­ta pääs­tä.

Nyt mei­dän per­heel­läm­me on edes­sä­päin jo­ku­nen stres­si­te­ki­jä. En­sin jän­ni­täm­me vau­van syn­ty­mää ja heti sen jäl­keen saam­me al­kaa jän­nit­tä­mään en­sim­mäis­tä saar­naa. Jääm­me Tai­vaan Isän suo­jiin näis­sä mo­lem­mis­sa isois­sa asi­ois­sa.

VirpiMäkinen
Minulla on keltainen keinutuoli. Se on minun ensimmäinen omilla rahoilla hankkimani huonekalu. Ostin sen vanhojen tavaroiden liikkeestä Pattijoelta, josta olen kotoisin. Se on kulkenut mukanani ensin Ouluun ja siellä moneen eri asuntoon. Sitten se muutti kanssamme Kuortaneelle ja sieltä Seinäjoelle, jossa nyt asumme. Istun siinä ihmettelemässä elämää maalaten, kirjoittaen tai vielä tärkeämpää: lapsiamme sylitellen. Voit kirjoittaa minulle: virpi@keltainenkeinutuoli.fi
12.7.2020

Jee­sus sa­noi Pie­ta­ril­le: "Sinä olet Pie­ta­ri, ja täl­le kal­li­ol­le minä ra­ken­nan kirk­ko­ni. Sitä ei­vät tuo­ne­lan por­tit voi­ta. Minä olen an­ta­va si­nul­le tai­vas­ten val­ta­kun­nan avai­met." Matt. 16:18-19

Viikon kysymys