JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Raamatulliset kädet

27.1.2023 6.00

Juttua muokattu:

25.1. 11:11
2023012511114720230127060000

Mark­ku Ka­mu­la

Py­säh­dyn mo­nes­ti ihas­te­le­maan jon­kun ih­mi­sen tai­toa hoi­taa teh­tä­vään­sä. On lu­mo­a­vaa seu­ra­ta lä­hel­tä esi­mer­kik­si la­sin­pu­hal­ta­jan työ­tä. Yo­u­tu­bes­ta saa­tan kat­soa yh­tä ihas­tu­nee­na tai­ta­via puun sor­vaa­jia.

Sa­no­taan, et­tä ih­mi­nen op­pii mitä vain, kun mo­ti­vaa­tio ja asen­ne ovat kun­nos­sa. Olen pit­käl­le sa­maa miel­tä, mut­ta en täy­sin. Va­lai­sen asi­aa kah­del­la esi­mer­kil­lä.

En­sim­mäi­nen esi­merk­ki on vil­la­su­kan ku­to­mi­nen, eri­tyi­ses­ti sen kan­ta­pää. Tun­nen pal­jon ih­mi­siä, jot­ka osaa­vat teh­dä sen hy­vin. Oma äi­ti­ni oli täs­sä asi­as­sa eh­do­ton ido­li­ni. Hän ku­toi vil­la­su­kan kan­ta­pään vaik­ka pi­me­äs­sä au­tos­sa, ja sii­tä tuli ai­na täy­del­li­nen. Mi­ten hän osa­si­kaan teh­dä sii­tä ai­na so­pi­van su­kan muu­hun ko­koon näh­den? Ei­kä suk­ka ol­lut sii­tä kan­ta­pään koh­dal­ta yh­tään kur­tus­sa. Oma vai­mo­ni­kin osaa kan­ta­pään ku­to­mi­sen hy­vin, ja sii­tä olen iloi­nen ja yl­peä!

En tie­dä, on­ko täs­tä teh­ty tut­ki­mus­ta, mut­ta tut­kit­ta­vaa sii­nä oli­si. Mikä on kan­ta­pään ku­to­jien ikä- ja su­ku­puo­li­ja­kau­ma, kou­lu­tus ja niin edel­leen. Il­man tut­ki­mis­ta­kin us­kal­lan väit­tää, et­tä hel­pom­pi on ta­val­li­sen in­si­nöö­rin suun­ni­tel­la toi­mi­va tek­ni­nen konst­ruk­tio kuin ku­toa vil­la­su­kan kan­ta­pää. Kun­ni­oi­tan tätä tai­toa suu­res­ti! Niin suu­res­ti, et­tä en ole roh­jen­nut kos­kaan edes ko­keil­la. Ai­nut ku­don­ta­työ, jon­ka olen kos­kaan teh­nyt, on ala-as­teel­la kau­la­hui­vi. Sen al­ku­pää muis­tut­ti köyt­tä ja lop­pu­pää he­te­kan jou­si­poh­jaa.

Toi­nen tai­to, jo­hon suh­tau­dun ää­rim­mäi­sen kun­ni­oit­ta­vas­ti ja aa­vis­tuk­sen ver­ran ka­teel­li­se­na, on min­kä ta­han­sa inst­ru­men­tin soit­to­tai­to. Saan kyl­lä ää­net ir­to­a­maan niin pi­a­nos­ta, kan­te­lees­ta kuin ki­ta­ras­ta­kin, mut­ta edes yri­tys seu­ra­ta nuot­te­ja soi­ton ai­ka­na se­koit­taa koko sys­tee­min. Ja tätä tai­toa olen kyl­lä yrit­tä­nyt hank­kia!

Olin eh­kä kol­man­nel­la luo­kal­la pe­rus­kou­lus­sa, kun iso­sis­ko­ni ha­lu­si­vat ope­tel­la soit­ta­maan pi­a­nol­la. Van­hem­pam­me suh­tau­tui­vat asi­aan myön­tei­ses­ti, ja niin­pä isä os­ti si­ni­val­koi­set An­to­nel­li-urut. Muis­tat­ko sel­lai­set? Muo­vi­nen, hu­ri­se­va ja vaa­ti­ma­ton säh­kö­pe­li. Niil­lä pääs­tiin al­kuun.

Sis­kot il­moit­tau­tui­vat pi­a­no­pii­riin ja minä myös. Var­maan aja­tus oli, et­tä sii­nä­hän ne sa­mal­la op­pi­vat kaik­ki! Ker­ran vii­kos­sa jo­na­kin mää­rät­ty­nä il­ta­na me­nim­me La­mu­jo­en kou­lul­le, jos­sa Jaak­ko-kant­to­ri opet­ti mei­tä. Sis­ko­je­ni opin­not ete­ni­vät mu­ka­vas­ti, hei­dän osal­taan tai­si jou­lu­tau­ol­le tul­ta­es­sa ol­la Mic­ha­el Aa­ro­nin pi­a­no­kou­lu I lop­puun kä­si­tel­ty. Minä opis­ke­lin sii­nä vai­hees­sa vie­lä opuk­sen en­sim­mäis­tä kap­pa­let­ta ”Pil­viä päin, kei­num­me näin”.

Jaak­ko oli kär­si­väl­li­nen ja tai­ta­va opet­ta­ja, mut­ta sii­tä huo­li­mat­ta mi­nuun op­pi ei tart­tu­nut, ei sit­ten mil­lään! Op­pi­mat­to­muus saat­toi tie­ten­kin joh­tua myös har­joit­te­lun puut­tees­ta, vaa­ti­vat­han mä­en­las­ku ja jää­kie­kon pe­laa­mi­nen myös oman ai­kan­sa. Nyt jäl­keen­päin voi ky­syä, mis­sä oli­vat mo­ti­vaa­tio ja asen­ne pi­a­non­soi­ton opis­ke­lua koh­taan?

Ke­vääl­lä en­nen kou­lu­jen lop­pu­mis­ta iso­sis­ko­ni lä­hes­tyi­vät Mic­ha­el Aa­ro­nin pi­a­no­kou­lu II:n vii­mei­siä kap­pa­lei­ta. He oli­vat siis siir­ty­neet si­ni­ses­tä kir­jas­ta pu­nai­seen. Mi­nul­le Jaak­ko eh­dot­ti, et­tä voi­tai­siin­ko me lo­pet­taa tämä hom­ma, kun ei tämä edis­ty. Minä kun en ol­lut op­pi­nut soit­ta­maan edes aut­ta­vas­ti en­sim­mäis­tä­kään kap­pa­let­ta. En täs­tä ma­sen­tu­nut, vaan ilah­duin! Oli­han se tul­lut mi­nul­le­kin sel­väk­si, et­tä tämä laji ei ole mi­nua var­ten. Olen jäl­keen­päin loh­dut­ta­nut it­se­ä­ni, et­tä kä­te­ni ovat jo­ten­kin raa­ma­tul­li­set – oi­kea käsi ei tie­dä mitä va­sen te­kee ja päin­vas­toin.

On ih­meel­lis­tä, kuin­ka mo­nen­lai­sia lah­jo­ja ih­mi­sil­lä on! Ja kuin­ka hie­noa on­kaan, et­tä lah­jat tu­le­vat niin mo­nin ta­voin ih­mis­kun­nan käyt­töön! Yk­si osaa tois­ta, toi­nen jo­tain muu­ta – ja par­haim­mil­laan kaik­ki lah­jat pal­ve­le­vat toi­si­aan. Näin se on työ­yh­tei­söis­sä, ky­lis­sä, kau­pun­geis­sa ja koko maa­il­mas­sa – ja näin se on myös Su­vi­seu­rois­sa! Jos kaik­ki osai­si­vat vain yh­tä ja sa­maa la­jia, niin ko­vin yk­si­puo­lis­ta oli­si elä­mäm­me.

It­se olen koit­ta­nut teh­dä työ­tä ja pal­vel­la niil­lä lah­joil­la, joi­ta mi­nul­le on suo­tu ja jois­ta lä­him­mäi­set ja yh­teis­kun­ta voi­si­vat hyö­tyä.

Muu­ten, tä­hän lop­puun ha­lu­an ker­toa, et­tä tun­nen muu­ta­mia ih­mi­siä, jot­ka osaa­vat sekä ku­toa vil­la­su­kan kan­ta­pään et­tä soit­taa val­koi­sia ja mus­tia kos­ket­ti­mia nuot­tien mu­kaan. Toi­sek­si nuo­rin vel­je­ni on yk­si heis­tä. Heil­le on kaik­ki mah­dol­lis­ta!

MarkkuKamula
Vartuin ison perheen keskellä Pohjois-Pohjanmaalla ja olen päätynyt ison perheen isäksi Päijät-Hämeeseen. Koen kainuulaisen mentaliteetin omakseni – Nälkämaan laulu sykähdyttää aina. Vapaa-aikaani vietän mieluiten lueskellen tai mökillä ja kotipihalla puuhastellen. Kirves, lapio, talikko ja harava sopivat käsiini hyvin. Kalastusta ja metsästystä harrastan kevyesti. Toimeentuloni hankin toimitusjohtajana rakennusalalla. Voit halutessasi antaa palautetta teksteistäni osoitteeseen markku.kamula@gmail.com.
MarkkuKamula

Arvokkain asema? – Mietteitä valmistujaisten aikaan

1.6.2024 6.00
MarkkuKamula

Äiti

12.5.2024 6.00
MarkkuKamula

Miten minun tulisi nyt toimia?

27.3.2024 7.00
MarkkuKamula

Purkuinfoa ja taivaan terveisiä

29.2.2024 6.00
MarkkuKamula

Tasaisen tavallinen lauantai – rakkaudella höystettynä

27.1.2024 6.00
MarkkuKamula

Hirmuisesti velkaa ja silti velaton

31.12.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä oli ennen kuin mitään oli?

24.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Marraskuusta ikuiseen suveen

4.11.2023 6.00
MarkkuKamula

Mitä aika on?

12.10.2023 7.30
MarkkuKamula

Aivan paras kanava

23.8.2023 7.00
MarkkuKamula

Lyhyt, mutta täydellinen elämä

26.7.2023 6.00
MarkkuKamula

Maitokärryt, muriseva kuutoskone ja mönkijä – muistoja suviseuratyövuoroista

28.6.2023 6.00
MarkkuKamula

"Söin, annoin pikkusiskolleni, ja hänkin söi"

30.5.2023 6.00
MarkkuKamula

Jumala siunatkoon Suomen kansaa

29.4.2023 6.00
MarkkuKamula

Mukavat ja vähemmän mukavat kotityöt

26.3.2023 7.00
MarkkuKamula

Inflaatio ei syö armoa

3.3.2023 6.00
MarkkuKamula

Kaksi tyhjätaskuista nuorta lupasi rakastaa

23.12.2022 6.00
MarkkuKamula

Odottamisia

27.11.2022 6.00
MarkkuKamula

Sielunvihollinen – kesy satuhahmo?

26.10.2022 6.00
MarkkuKamula

Uskon, toivon ja rakkauden keskellä ohut tumma raita

25.9.2022 6.15
MarkkuKamula

Mieleen piirtyi kuva leirinuotiosta

23.8.2022 7.00
MarkkuKamula

"Taivaan iloa, taivaan riemua" – Mielikuvia taivaasta

17.7.2022 7.00
MarkkuKamula

Onnellisia ja kirpaisevia muistoja Suviseuroista

10.6.2022 7.00
MarkkuKamula

Yhteiset hetket jäivät unelmiksi

8.5.2022 6.00
MarkkuKamula

Muutama lintuaiheinen kysymys Luojalle

25.4.2022 6.00
MarkkuKamula

Siitä kutsusta en uskaltanut kieltäytyä

23.3.2022 6.00
MarkkuKamula

Sanojen voima

16.2.2022 6.00
MarkkuKamula

Tosipaikan edessä

23.1.2022 7.00
17.6.2024

Käänny puoleeni; Herra, ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton. Ps. 25:16

Viikon kysymys