JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Ru­kous on lah­ja

Nykyiset blogit
27.12.2017 6.14

On­ko si­nul­la ys­tä­vää ja lä­heis­tä, joka ru­koi­lee kans­sa­si ja puo­les­ta­si? Mi­nul­la on, ja olen sii­tä kii­tol­li­nen. Toi­von si­nul­le­kin täl­lais­ta ys­tä­vää.

Jaam­me ys­tä­vä­ni kans­sa usein pu­he­li­mes­sa ja vies­teil­lä huo­li­am­me ja pel­ko­jam­me. Pyy­däm­me, et­tä saat­to­mies huo­kai­si­si asi­as­sa Ju­ma­lan puo­leen, ru­koi­li­si Ju­ma­lan apua. Van­han sa­nan­las­kun mu­kaan ja­et­tu taak­ka puo­lit­tuu. Se on tot­ta. Kun saan ker­toa ys­tä­väl­le­ni, mitä taak­ko­ja kan­nan, kuor­ma ke­ve­nee. Elä­män poh­ja­mu­dis­sa räm­pies­sä ei it­se ai­na jak­sa ru­koil­la, mut­ta voi luot­taa, et­tä ys­tä­vä muis­taa mi­nua.

Kun ru­koi­len, ha­lu­an li­sä­tä sii­hen sa­nat: Isä, ta­pah­tu­koon si­nun tah­to­si. Jos­kus te­kee ki­pe­ää, kun oma tah­to ja suun­ni­tel­mat ei­vät to­teu­du. Ju­ma­lan tah­to voi ol­la toi­nen. Mie­li rau­hoit­tuu, kun sen ym­mär­tää. Ju­ma­la tie­tää par­hai­ten, mikä on meil­le hy­väk­si.

Ru­kouk­sen si­säl­tö voi vaih­del­la. Se on kui­ten­kin ai­na sy­dä­men pu­het­ta Ju­ma­lal­le. Nuo­rem­pa­na jak­soin ris­tiä il­lal­la kä­te­ni ja pu­kea sa­noik­si aja­tuk­se­ni, huo­le­ni, ah­dis­tuk­se­ni, pyyn­tö­ni. Jos­kus kii­tok­sen­kin. Jos en sa­no­ja löy­tä­nyt, il­mai­sin pyyn­tö­ni Her­ran siu­nauk­sen tai Isä mei­dän ru­kouk­sen sa­noin. Ne si­säl­tä­vät kai­ken.

En­tä jos mi­nul­la ei oli­si ru­kouk­sen mah­dol­li­suut­ta? Mi­hin sil­loin luot­tai­sin, ke­nel­le pu­hui­sin huo­le­ni? Kuka kul­ki­si rin­nal­la­ni? En löy­dä it­ses­tä­ni sel­lais­ta vah­vuut­ta, jon­ka va­ras­sa pel­käs­tään us­kal­tai­sin tai edes ky­ke­ni­sin kul­ke­maan mat­kaa­ni.

Ru­kous kuu­luu olen­nai­ses­ti myös seu­ra­pu­hee­seen. Seu­ro­jen aluk­si hil­jen­ny­tään ru­kouk­seen. Koen, et­tä on pyhä het­ki, kun sa­nan­pal­ve­li­ja ris­tii kä­ten­sä Raa­ma­tun ää­res­sä ja pyy­tää, et­tä Ju­ma­la siu­nai­si seu­ram­me. Us­kon, et­tä ru­kous luo kuu­li­jal­le tur­val­li­sen mie­len ja vah­vis­taa pu­hu­jaa hä­nen teh­tä­väs­sään.

Vii­me ai­koi­na olen huo­man­nut, et­tä ru­kouk­se­ni on ku­tis­tu­nut huo­kauk­sek­si, kah­dek­si sa­nak­si: Ju­ma­la au­ta! Ju­ma­la var­je­le! Tai jos­kus kol­mek­si: Tai­vaan Isäl­le kii­tos! Kui­ten­kin koen, et­tä nämä sa­nat riit­tä­vät nyt. Saan luot­taa, et­tä Isä tie­tää pyyn­tö­ni ja tar­pee­ni en­nen kuin ne edes muo­tou­tu­vat mie­les­sä­ni.

Eh­kä ru­kouk­sen mer­ki­tys on­kin se, et­tä saa luot­ta­vai­sel­la lap­sen mie­lel­lä kään­tyä Ju­ma­lan puo­leen. Oleel­lis­ta ei ole se, et­tä pyy­tää, vaan se, et­tä saa luot­taa. Ju­ma­lan hyvä tah­to koh­dal­lam­me to­teu­tuu, ru­koi­lem­me tai em­me.

AulikkiPiirainen
Elämääni raamittavat tärkeät ihmiset: äiti, sisko ja veljen perhe sekä muutama hyvä ystävä. Isältäni olen perinyt uteliaisuuden ja rakkauden luontoon. Äitini puolelta olen sumunharmaa runotyttö. Vapaa-aikana valmistelen yläkoulun opinto-ohjaajan työtäni ja ulkoilen, opiskelen, ihmettelen. Olen astumassa elämässäni uuteen vaiheeseen, kun pitäisi malttaa jättää mielenkiintoinen työelämä nuoremmille. Voit antaa palautetta kirjoituksistani osoitteeseenaulikki.piirainen(at)gmail.com
22.2.2020

Ku­kin kat­so­koon, mi­ten ra­ken­taa. Pe­rus­tus on jo las­ket­tu, ja se on Jee­sus Kris­tus. Muu­ta pe­rus­tus­ta ei ku­kaan voi las­kea. 1 Kor. 3:10-11

Viikon kysymys