JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Rukous voi paljon

1.1.2023 9.45

Juttua muokattu:

28.12. 10:07
2022122810074420230101094500

Tar­ja Kor­ri

"Le­vol­le las­ken Luo­ja­ni, ar­mi­as ole Suo­ja­ni! Jos si­jal­tain en nou­si­si, tai­vaa­seen ota ty­kö­si." Tämä il­ta­ru­kous on var­mas­ti opit­tu useis­sa per­heis­sä jo mo­nien vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na, ja se voi py­syä muis­tis­sa elä­män lop­puun saak­ka. Olen kuul­lut, et­tä ih­mi­nen, joka ei enää muis­ta juu­ri mi­tään, muis­taa kui­ten­kin lap­suu­des­sa opit­tu­ja asi­oi­ta hy­vin.

Ru­kous on sy­dä­men pu­het­ta Ju­ma­lan kans­sa ja voi­ma­va­ra ih­mi­sen elä­mäs­sä. Jol­le­kin se on luon­te­vaa ja jo­ka­päi­väis­tä hil­jais­ta aja­tus­ta Ju­ma­lan puo­leen, toi­nen ru­koi­lee jois­sa­kin tie­tyis­sä ti­lan­teis­sa. Sel­lai­nen­kin ih­mi­nen, joka ei omas­sa ar­jes­saan us­ko Ju­ma­laan, voi hä­dän het­kel­lä tur­vau­tua hä­neen ja ru­koil­la apua.

Usein kun ta­pah­tuu jo­tain äkil­li­nen ja odot­ta­ma­ton tra­ge­dia, kirk­koon jär­jes­te­tään ti­lai­suus, mi­hin saa tul­la hil­jen­ty­mään ja su­re­maan. Yleen­sä näi­hin ta­pah­tu­miin tu­lee pal­jon vä­keä. Ih­mi­sil­lä on tar­ve ko­koon­tua yh­teen ja saa­da tur­vaa ja loh­tua. Kir­kon sei­nät ei­vät sitä kui­ten­kaan tuo, mut­ta jos siel­lä kuu­luu Hy­vän Pai­me­nen ää­ni, ih­mi­nen voi saa­da kuul­la toi­von sa­no­ja mur­heen kes­kel­lä.

Kir­kos­sa ru­koil­laan pal­jon. Ju­ma­lan­pal­ve­luk­seen si­säl­tyy syn­nin­tun­nus­tus, kii­tos- ja esi­ru­kous. Li­säk­si lu­e­taan yh­des­sä Isä mei­dän -ru­kous ja lo­puk­si vie­lä Her­ran siu­naus. Myös rau­ha­nyh­dis­tyk­sen seu­rat aloi­te­taan ja pää­te­tään ru­kouk­sel­la.

Syn­nin­tun­nus­tuk­ses­sa tun­nus­tam­me oman va­ja­vai­suu­tem­me ja syn­tim­me, ja ru­koi­lem­me, et­tä Ju­ma­la ei hyl­kää vaan ar­mah­taa syn­tis­tä. Kii­tos­ru­kouk­sen ai­hee­na on, et­tä Jee­sus on avan­nut meil­le tien Ju­ma­lan luok­se. Sii­nä myös pyy­de­tään, et­tä Ju­ma­la vah­vis­tai­si us­ko­am­me ja aut­tai­si elä­mään ar­mon­sa va­ras­sa.

Esi­ru­kous on ru­kous toi­sen ih­mi­sen, ih­mis­ryh­män tai asi­an puo­les­ta. Kris­til­lis­ten kirk­ko­jen ju­ma­lan­pal­ve­luk­sis­sa on kir­kon al­ku­a­jois­ta läh­tien lu­et­tu esi­ru­kouk­sia. Siel­lä on ru­koil­tu ja ru­koil­laan muun mu­as­sa kir­kon ja maal­li­sen val­ta­kun­nan päät­tä­jien puo­les­ta, maa­il­man­rau­han, les­kien, or­po­jen, köy­hien, työt­tö­mien ja työn uu­vut­ta­mien puo­les­ta. Myös yk­si­tyi­set hen­ki­löt voi­vat jät­tää esi­ru­kous­pyyn­nön.

Su­vi­seu­rois­sa ja opis­to­seu­rois­sa lu­e­taan mo­ne­na päi­vä­nä use­am­pi esi­ru­kous­koos­te. Niis­sä kuu­lee elä­män koko kir­jon. Ih­mi­sil­lä on kan­net­ta­va­naan to­del­la mo­nen­lai­sia huo­lia ja mur­hei­ta, mut­ta kuu­lee siel­lä myös kii­tos­ta. Vii­me ke­säl­tä jäi eri­tyi­ses­ti mie­leen, kun us­kon­sa me­net­tä­nyt nuo­ri pyy­si, et­tä sai­si us­kon lah­jan ta­kai­sin. Joku toi­nen kiit­ti, et­tä hä­nen esi­ru­kouk­sen­sa oli kuul­tu.

Ju­ma­la tie­tää asi­am­me ja kuu­lee hil­jai­sen­kin huo­kauk­sen. Esi­ru­kous tu­lee mon­ta ker­taa Ju­ma­lan kor­viin. Jo en­nen kuin pyyn­töä on lai­tet­tu, ih­mi­nen on var­mas­ti jo mie­les­sään asi­aa ru­koil­lut. Sit­ten pyyn­tö ker­ro­taan esi­ru­kous­pis­teel­lä, ja siel­lä­kin voi­daan ru­koil­la yh­des­sä. Kun ru­kous lu­e­taan saar­nan yh­tey­des­sä seu­ra­tel­tas­sa, kym­me­net tu­han­net ih­mi­set ru­koi­le­vat asi­an puo­les­ta. Seu­rat jää­vät myös net­tiin kuun­nel­ta­vak­si, ja siel­lä nämä ru­kouk­set voi­vat tul­la vas­taan vie­lä vuo­sien­kin pääs­tä.

Mo­net vir­ret ja lau­lut si­säl­tä­vät ru­kous­ta ja kii­tos­ta. "Kii­tos, et­tä ru­kouk­set mo­net, mo­net kuu­lit sä. Kii­tos, et­tä pyyn­nöt toi­set ei­vät saa­neet täyt­tyä." (VK 341:2.) Ju­ma­lan ai­ka­tau­lu on eri­lai­nen kuin ih­mi­sen. Ru­kouk­sem­me ei­vät vält­tä­mät­tä to­teu­du sil­lä ai­ka­tau­lul­la, ei­kä niin kuin it­se ha­lu­ai­sim­me. Lä­hes­kään ai­na em­me edes ym­mär­rä kai­ken tar­koi­tus­ta, tai se sel­vi­ää vas­ta myö­hem­min. Pyy­däm­me voi­maa tyy­tyä sii­hen­kin.

Kii­tol­li­se­na täs­tä vuo­des­ta toi­vo­tan siu­nat­tua uut­ta vuot­ta lu­ki­joil­le!

TarjaKorri
Kotimme Nivalassa on minulle tärkeä paikka. Siellä on ollut elämäntehtäväni perheen parissa ja siellä teen yritykseemme liittyviä töitä. Vapaa-aika kuluu paljolti käsitöiden parissa. Ystävät ovat minulle tärkeitä. Heidän kanssaan kyläilyt ja keskustelut ovat elämäni suola. Kirjoituksistani voi antaa palautetta: korritarja@gmail.com.
28.3.2024

Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: ”Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.” Luuk. 22:19

Viikon kysymys