JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Saapasmaassa

14.11.2023 6.00

Juttua muokattu:

8.11. 13:13
2023110813133820231114060000

Rina Palm­roth

Tai­dan elää täl­lä het­kel­lä jon­kin­lais­ta py­säh­ty­mi­sen ai­kaa. Lu­kio-opin­not ja sen jäl­kei­nen, syys­kuul­le jat­ku­nut ke­sä­työ ovat tul­leet pää­tök­seen. Vie­tän mo­nel­le opis­ke­li­jal­le tut­tua vä­li­vuot­ta.

Etee­ni au­ke­ni mah­dol­li­suus läh­teä Ita­li­aan au­pai­rik­si us­ko­vai­seen suo­ma­lai­seen per­hee­seen. Kol­mi­sen viik­koa olen elel­lyt Ita­li­an maan­ka­ma­ral­la, ja puo­li­sen vuot­ta on vie­lä edes­sä­päin var­mas­ti mo­nel­la ta­paa opet­ta­vais­ta ja kas­vat­ta­vaa ai­kaa. Tun­tuu ih­meel­li­sel­tä aja­tel­la, et­tä Suo­mes­sa usein kan­sa­lai­so­pis­ton ita­li­an kurs­sil­ta ko­tiin kä­vel­les­sä­ni poh­din, et­tä oli­si hie­noa pääs­tä asu­maan het­kek­si saa­pas­maa­han ja elä­mään ar­kea tääl­lä – ja nyt, yh­täk­kiä, is­tun­kin Ita­li­as­sa kir­joit­ta­mas­sa tätä blo­gia. Elä­mään voi­daan joh­dat­taa yl­lät­tä­vi­ä­kin kään­tei­tä!

Jo kol­men vii­kon oles­ke­lun ai­ka­na olen op­pi­nut pal­jon. Oman per­heen mer­ki­tys on ko­ros­tu­nut. Yh­täk­kiä en voi­kaan enää vain läh­teä käy­mään ko­to­na tai si­sa­rus­ten luo­na. Vai kä­vin­kö edes usein, kul­jin­ko sit­ten­kin usein ohit­se ja ajat­te­lin, et­tä myö­hem­min sit­ten? Niin tai­sin. Toi­von, et­tä tä­män puo­len vuo­den jäl­keen näen lä­heis­ten mer­ki­tyk­sen en­tis­tä tär­ke­äm­pä­nä elä­mäs­sä­ni. Nau­roin­kin sis­kol­le­ni, et­tä Suo­meen pa­lat­tu­a­ni saa­tan ol­la ai­ka ta­ki­ai­nen.

Koti-ikä­vä on kui­ten­kin ol­lut on­nek­si ai­ka vä­häis­tä ja vain het­kel­lis­tä. Ar­ki tääl­lä on mie­le­käs­tä ja rau­hal­lis­ta. Het­kes­sä elä­mis­tä. Juu­ri täl­lai­ses­ta rau­hal­li­suu­des­ta var­maan­kin opis­ke­lu­kii­rei­den kes­kel­lä haa­vei­lin. To­taa­li­nen tau­ko. Ai­kaa aja­tel­la ja tuu­mail­la men­nyt­tä ja hie­man vä­lil­lä ra­ot­taa aja­tuk­sis­saan jo­tain tu­le­vaa – vaik­ka­kin luu­len, et­tä en osaa näh­dä ja ku­vi­tel­la sitä, min­ne elä­mä kul­jet­taa.

In­nol­la odo­tan pääs­tä nä­ke­mään, mitä po­lul­le­ni on tar­koi­tet­tu ja hy­väk­si näh­ty an­taa. Kaik­ki ajal­laan, kun­kin ih­mi­sen elä­mäs­sä. Täl­lä het­kel­lä tun­tuu hy­väl­tä ja oi­ke­al­ta ol­la ikään kuin py­sä­kil­lä. Muis­tel­la kou­lu­ai­ko­ja ja lap­suut­ta, elää het­kes­sä ar­kea. Op­pia it­ses­tä ja maa­il­mas­ta uut­ta.

RinaPalmroth
Olen Porissa asusteleva opiskelijanuori. Opiskelija-arkeen saan virtaa hetkistä tärkeiden ihmisten kanssa, liikunnasta ja italian kielen opinnoista, jotka lukiossa tempasivat mukaansa. Arjen keskellä Päivämiehen tekstit ja blogit ovat itselleni aivan kuin pieniä levähdyshetkiä. Toivon, että voisin välittää tuon saman tunteen omien kirjoitusteni lukijoille. Palautetta blogiteksteistä otan mielelläni vastaan sähköpostiini rinapalmroth(at)outlook.com.
23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys