JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sammon sirpaleet

19.5.2023 6.00

Juttua muokattu:

17.5. 13:19
2023051713192320230519060000

Ma­ti­as Lah­ti

Yk­si Ka­le­va­lan ta­ri­nois­ta on ker­to­mus sam­mos­ta. Sam­po oli sep­pä Il­ma­ri­sen ta­ko­ma ih­me­ko­ne, joka jau­hoi omis­ta­jal­leen kul­taa, vil­jaa ja suo­laa. Kul­ta mer­kit­si mak­su­ky­kyä, vil­ja lei­pää ja suo­la ky­kyä säi­löä ruo­kaa. Sam­po oli siis ai­kan­sa toi­vei­den täy­del­li­nen ruu­miil­lis­tu­ma.

Myy­tin lop­pu­jak­sos­sa Väi­nä­möi­nen, sep­pä Il­ma­ri­nen ja Lem­min­käi­nen ryös­tä­vät sam­mon Poh­jo­las­ta. Lou­hi, Poh­jo­lan emän­tä, läh­tee aja­maan hei­tä ta­kaa. Sam­mon her­ruu­des­ta käy­dään kamp­pai­lu, jon­ka tuok­si­nas­sa se pu­to­aa me­reen ja ha­jo­aa sir­pa­leik­si. Väi­nä­möi­nen ja Lou­hi ko­ke­vat mo­lem­mat kat­ke­ran tap­pi­on jou­tu­es­saan to­te­a­maan haa­vei­den­sa upon­neen aal­toi­hin.

Mui­den my­to­lo­gi­oi­den ta­voin Ka­le­va­la tar­jo­aa mah­dol­li­suu­den tul­kin­toi­hin, jot­ka hei­jas­te­le­vat ih­mis­mie­len ja elä­män lu­ke­mat­to­mia il­mi­öi­tä ja vi­vah­tei­ta. Myös ta­ri­naa sam­mos­ta voi­daan tul­ki­ta sym­bo­li­ses­ti si­ten, et­tä sam­po ku­vaa ide­a­li­saa­ti­on ruu­miil­lis­tu­maa, joka sym­bo­loi ih­mi­sen epä­re­a­lis­ti­sia toi­vei­ta ja odo­tuk­sia.

Ih­mi­sen nor­maa­liin psyyk­ki­seen ke­hi­tyk­seen kuu­luu ide­a­li­saa­tio. Var­sin­kin lap­suus- ja nuo­ruus­vuo­si­na on tär­ke­ää löy­tää ih­mi­siä, joi­ta voi kat­soa ylös­päin. Ide­a­li­saa­tio on ke­hit­ty­mi­sen pal­ve­luk­ses­sa: kun ihai­lu muut­tuu ta­voit­teik­si ja ta­voit­teet pon­nis­te­luk­si, on tu­lok­se­na ke­hit­ty­mi­nen.

Se, mikä ei ole tot­ta, tu­hou­tuu usein re­a­li­teet­tien pu­ris­tuk­ses­sa. Sam­po oli lii­an täy­del­li­nen voi­dak­seen kes­tää to­del­li­suut­ta, ja niin­pä sen oli ha­jot­ta­va. Tä­män tu­lee­kin ol­la ide­a­li­saa­ti­oi­den koh­ta­lo. Jos ide­a­li­saa­tio ei ha­joa, ke­hi­tys jää pai­kal­leen.

Par­haas­sa ta­pauk­ses­sa ide­a­li­saa­tio pur­kau­tuu vä­hi­tel­len. En­sin lap­si huo­maa, et­tei oma isä sit­ten­kään ole maa­il­man vah­vin. Ajan ku­lu­es­sa eh­kä sel­vi­ää, et­tä isän voi­mat jää­vät­kin rei­lus­ti kes­ki­ta­son ala­puo­lel­le. Voi­mak­kaan isän hah­mo on täl­löin teh­nyt työn­sä, ja lap­sel­le ke­hit­tyy uu­sia ide­a­li­saa­ti­oi­ta. Isäs­tä­kin voi löy­tyä muu­ta ihail­ta­vaa, jota koh­ti pyr­kiä.

Sam­mon upot­tua ja ha­jot­tua Ka­le­va­la ker­too kah­den­lai­ses­ta ta­vas­ta ko­kea ta­pah­tu­nut. Lou­hi nä­kee pel­kän tap­pi­on:

"Läk­si it­kien ko­ti­hin, po­lo­tel­len poh­jo­se­hen.

Ei saa­nut sa­not­ta­va­ta koko sam­mos­ta ko­ti­hin;

– –

Siit' on polo Poh­jo­las­sa, elo lei­vä­töin La­pis­sa."

Väi­nä­möi­nen sen si­jaan pys­tyi nä­ke­mään sam­mon sir­pa­leis­sa­kin kas­vun sie­me­nen:

"Hän tuos­ta toki ihas­tui. Sa­nan virk­koi, noin ni­me­si:

'Tuost' on sie­me­nen si­kiö, al­ku on­nen ai­ni­ai­sen,

tuos­ta kyn­tö, tuos­ta kyl­vö, tuos­ta kas­vu kai­ken­lai­nen!'”

Toi­sin kuin Raa­mat­tu, Ka­le­va­la ei ole us­kon op­pi­kir­ja. Mie­len liik­keil­lä on kui­ten­kin yh­tä­läi­syy­ten­sä kai­kis­sa ih­mi­se­lä­män ulot­tu­vuuk­sis­sa, ja us­ko ja mie­li liit­ty­vät mo­nin si­tein toi­siin­sa. Sik­si ajat­te­lu­ta­po­jen tut­ki­mi­nen ja ym­mär­tä­mi­nen voi ol­la hyö­dyl­lis­tä, kun us­ko on ko­e­tuk­sel­la. Sot­kem­me myös hel­pos­ti us­kon ky­sy­myk­set mui­hin miel­tä polt­ta­viin asi­oi­hin. ”Us­kon hätä" voi­kin ol­la mie­len hä­tää – ja jos­kus myös toi­sin­päin.

Toi­si­naan, kun joku on me­net­tä­nyt us­kon­sa, olen ol­lut nä­ke­vi­nä­ni taus­tal­la ide­a­li­saa­ti­on ro­mah­ta­mi­sen. Jos on mie­les­sään ide­a­li­soi­nut yk­sit­täi­set ih­mi­set epä­ter­veel­lä ta­val­la ja hei­dän elä­mäs­tään on käy­nyt il­mi pa­ho­ja asi­oi­ta, ris­ti­rii­ta on voi­nut käy­dä kes­tä­mät­tö­mäk­si. Ide­a­li­saa­ti­on rik­kou­dut­tua sir­pa­leil­le ei ole enää löy­ty­nyt käyt­töä. Krii­sin myö­tä Jee­sus­kin on saat­ta­nut pel­kis­tyä puu­sep­pä Joo­se­fin po­jak­si.

Ter­veen hen­gel­li­syy­den yk­si tun­nus­piir­re on, et­tä se ei ole ih­mis­kes­keis­tä. Ta­pah­tu­mat ih­mis­ten elä­mäs­sä ja vä­lil­lä ei­vät to­dis­ta mi­tään Ju­ma­lan val­ta­kun­nas­ta ei­kä Ju­ma­las­ta. On yk­si ide­a­li­saa­ti­on koh­de, joka ei petä: Jee­sus Kris­tus.

MatiasLahti
Olen vuonna 1985 syntynyt perheenisä, lääkäri ja muusikko. Asun perheineni Jyväskylässä, entisen Korpilahden kunnan alueella Saukkolan vanhalla kansakoululla. Harrastan lukemista, kuntoliikuntaa ja luonnossa liikkumista. Olen kiinnostunut jokseenkin kaikesta; varsinkin ihmisen mieli on loputtoman ihmettelyni aihe. Palautetta ja aihe-ehdotuksia voi lähettää minulle osoitteeseen iisakki.haapsaari@gmail.com.
18.4.2024

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Ps. 23:4

Viikon kysymys