JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sattumaako?

30.3.2023 6.00

Juttua muokattu:

27.3. 12:55
2023032712554420230330060000

Tar­ja Kor­ri

Elä­mäs­sä tu­lee usein ti­lan­tei­ta, jois­sa poh­di­taan ja ih­me­tel­lään kai­ken­lai­sia sat­tu­muk­sia. Puo­li­son löy­ty­mi­nen on yk­si asia, mitä it­se olen mo­nes­ti miet­ti­nyt. Mi­ten kak­si toi­sil­leen tun­te­ma­ton­ta ih­mis­tä löy­tää toi­sen­sa jopa eri maas­ta ja kult­tuu­ris­ta ja pää­see niin sa­mal­le aal­to­pi­tuu­del­le, et­tä ovat val­mii­ta si­tou­tu­maan toi­siin­sa lop­pu­e­lä­mäk­si?

Jos­kus asi­al­la on voi­nut ol­la pu­he­mie­hiä, ku­ten isäl­lä­ni ja äi­dil­lä­ni oli ol­lut. Kun isä­ni ka­ve­ri­po­ru­kas­sa use­at oli­vat jo löy­tä­neet puo­li­son ja men­neet nai­mi­siin, oli alet­tu miet­tiä, et­tä pi­täi­si­hän se Os­ka­ril­le­kin löy­tää puo­li­so. Isä­ni ys­tä­vä Pent­ti oli men­nyt nai­mi­siin äi­ti­ni ys­tä­vän Im­pin kans­sa. He oli­vat sit­ten tois­ten ys­tä­vien kans­sa yh­des­sä tuu­mail­leet, et­tä An­ni ja Os­ka­ri voi­si­vat ol­la toi­sil­leen so­pi­va pari.

Kun Ni­va­lan kir­kos­sa oli jär­jes­tet­ty isot seu­rat, Im­pi oli kut­su­nut äi­ti­ni sin­ne naa­pu­ri­pi­tä­jäs­tä. Isäl­le­ni oli myös ker­rot­tu äi­ti­ni tu­los­ta. Po­jat oli­vat vä­hän has­su­tel­leet­kin ja ar­vuu­tel­leet eri-ikäi­sis­tä kirk­koon tu­li­jois­ta, et­tä ku­ka­han se An­ni mah­taa ol­la.

Lop­pu­tu­los oli ys­tä­vien ta­voit­teen mu­kai­nen, ja äi­ti ja isä me­ni­vät nai­mi­siin. En tie­dä, mitä ta­ri­na pi­tää si­säl­lään, mut­ta he teet­ti­vät Pen­til­le myö­hem­min merk­ki­päi­vä­lah­jak­si pu­he­mie­hen pai­dan, jos­sa oli pal­jon tas­ku­ja.

Kuu­lem­me sil­loin täl­löin lä­hel­tä piti -ti­lan­tees­ta, tä­pä­räs­tä pe­las­tu­mi­ses­ta tai sat­tu­nees­ta va­hin­gos­ta: jos oli­sin läh­te­nyt vä­hän­kään en­nem­min, jos en oli­si eh­ti­nyt jar­rut­taa tai jos oli­sin teh­nyt jon­kin asi­an toi­sin, näin ei oli­si käy­nyt. Sa­no­taan myös, et­tä jo­kin asia voi ol­la hius­kar­van va­ras­sa, jo­kin asia meni sat­tu­mal­ta näin tai oli hyvä tuu­ri.

Isä­ni ja äi­ti­ni ta­paa­mi­nen ei ol­lut sat­tu­maa, vaan sen eteen oli teh­ty vä­hän jär­jes­te­ly­jä. Ajat­te­len kui­ten­kin, et­tä Ju­ma­la oli va­lin­nut nämä vä­li­kä­det saat­ta­maan hei­dät yh­teen. Ne­kin asi­at, joi­ta sa­nom­me sat­tu­mak­si tai tuu­rik­si, on kui­ten­kin men­nyt Luo­jan suun­ni­tel­man mu­kai­ses­ti.

Mei­dät voi­daan py­säyt­tää va­ka­val­la­kin ta­val­la, et­tä muis­tai­sim­me miet­tiä asi­oi­den tär­keys­jär­jes­tys­tä. Kun joku kuo­lee lap­se­na tai nuo­re­na, saa­tam­me sa­noa, et­tä hän kuo­li lii­an ai­kai­sin. Pu­hu­taan myös, et­tä joku on saa­nut elä­mäl­leen jat­ko­ai­kaa. Niin voi ih­mis­mie­lel­lä hel­pos­ti aja­tel­la. Jo­kai­sen elä­mä on kui­ten­kin juu­ri oi­ke­an mit­tai­nen ja täy­del­li­nen, vaik­ka se kes­täi­si vain het­ken. Se ei ole sat­tu­man va­ras­sa.

Kun mie­tin oman elä­mä­ni kul­kua, ky­sy­myk­siä on lu­ke­mat­to­mia. Mi­ten juu­ri minä olen saa­nut syn­tyä Suo­meen, us­ko­vai­seen ko­tiin, tiet­tyyn per­hee­seen ja su­kuun? Mi­ten esi­van­hem­pa­ni ovat aset­tu­neet juu­ri näil­le seu­duil­le ja mi­ten heil­le on löy­ty­nyt toi­meen­tu­lo ja us­ko tu­le­vai­suu­teen vai­kei­na­kin ai­koi­na? Mi­ten olen saa­nut ym­pä­ril­le­ni juu­ri nii­tä ih­mi­siä, joi­ta tar­vit­sen elä­mäs­sä­ni?

Tä­hän liit­ty­en kes­kus­te­lim­me myös Im­pin kans­sa sii­tä, mi­ten nuo­re­na sol­mi­tut ys­tä­vyys­suh­teet oli­vat tär­kei­tä ja kan­toi­vat lop­puun saak­ka. Vaik­ka vä­lis­sä saat­toi ol­la vuo­si­a­kin, et­tei ta­vat­tu, ys­tä­vät oli­vat usein mie­les­sä. It­se muis­tan lap­suu­des­ta­ni sen jäl­leen­nä­ke­mi­sen ilon ja läm­pi­män tun­nel­man, kun ko­tiin saa­tiin vie­rai­ta. Kes­kus­te­luis­sa oli mu­ka­na pal­jon huu­mo­ria, mut­ta usein ne liit­tyi­vät myös ar­jen asi­oi­hin ja us­ko­mi­seen.

Omas­sa elä­mäs­sä­ni olen mo­nes­ti ki­puil­lut ja miet­ti­nyt jon­kin uu­den teh­tä­vän edes­sä olen­ko sii­hen so­pi­va ja saan­ko teh­tä­vän hoi­det­tua sen vaa­ti­mal­la ta­val­la. Näis­sä ti­lan­teis­sa lä­heis­ten ja ys­tä­vien tuki ja kan­nus­tus on ol­lut eri­tyi­sen tär­ke­ää.

Sain al­ku­vuo­des­ta iha­nia vies­te­jä ys­tä­vil­tä: he toi­vot­ti­vat siu­naus­ta, voi­mia ja tai­toa uu­siin teh­tä­viin. Yh­des­sä vies­tis­sä luki: "Tur­val­lis­ta on aja­tel­la, et­tä mi­kään ei ole sat­tu­maa. Jo­kai­nen teh­tä­vä on juu­ri so­pi­van ko­koi­nen ja sii­hen saa ym­mär­ryk­sen ja voi­man." Tä­hän on oi­kein hyvä luot­taa.

TarjaKorri
Kotimme Nivalassa on minulle tärkeä paikka. Siellä on ollut elämäntehtäväni perheen parissa ja siellä teen yritykseemme liittyviä töitä. Vapaa-aika kuluu paljolti käsitöiden parissa. Ystävät ovat minulle tärkeitä. Heidän kanssaan kyläilyt ja keskustelut ovat elämäni suola. Kirjoituksistani voi antaa palautetta: korritarja@gmail.com.
4.3.2024

Minun silmäni katsovat alati Herraan, hän päästää jalkani ansasta. Ps. 25:15

Viikon kysymys