JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sel­lai­nen voi­ma

Nykyiset blogit
15.4.2018 6.27

Hän syn­tyi puo­len päi­vän ai­kaan, sun­nun­tai­poi­ka. Si­sa­ruk­set saa­pui­vat il­lal­la hän­tä kat­so­maan. Käy­tä­väl­tä kuu­lui pu­heen pul­pu­tus, mut­ta kun he as­tui­vat huo­nee­seen, hil­je­ni­vät kaik­ki het­kek­si. Koh­ta kuu­lui yh­dek­sän­päi­ses­tä kuo­ros­ta oo­ooo­iii­iii, kun vau­va käyt­ti pie­nen het­ken sil­mi­ään au­ki.

Vau­van nä­ke­mi­nen nos­tat­ti lii­ku­tuk­sen kyy­ne­leet per­heen nel­jän van­him­man lap­sen sil­miin. Mi­nun­kin sil­mä­ni kos­tui­vat, kun ajat­te­lin, et­tä täl­lai­nen voi­ma on vau­voil­la! Vii­si­vuo­ti­as kuo­pus­kin (tai nyt per­heem­me toi­sek­si nuo­rin) kyy­ne­leh­ti, mut­ta hä­nen kyy­ne­leit­ten­sä syy oli äi­di­ni­kä­vä. Hän miet­ti, mi­ten pär­jää kak­si yö­tä, kun äi­ti on sai­raa­las­sa. Ikä­vä unoh­tui kyl­lä­kin sa­man tien, kun hän sai nuo­rem­muut­taan aloit­taa vau­van sy­lit­te­ly­kier­rok­sen. Hän suu­kot­ti hel­läs­ti vau­van pää­la­kea ja sa­noi hä­nen ole­van söpö.

Me tut­kim­me yh­des­sä pie­no­kai­sen kas­vo­ja. Näim­me hä­nes­sä joi­tain tut­tu­ja piir­tei­tä ja jo­tain ihan oman­lais­taan. Huo­ma­sin, mi­ten Ii­rik­sen hymy sy­ve­ni, kun hän sai kuul­la tu­lok­kaan muis­tut­ta­van hän­tä vau­va­na. Muut­kin toi­voi­vat kuu­le­van­sa sa­maa. Minä näin hä­nes­sä su­ku­ni nä­köä, eh­kä eni­ten pik­ku­vel­je­ni Sam­pon piir­tei­tä. Ei hait­tai­si, vaik­ka hän pe­ri­si vel­je­ni lep­poi­sas­ta luon­tees­ta­kin jo­tain. Muis­tan lap­suu­des­ta, mi­ten isä­ni vel­jet usein ky­se­li­vät su­ku­nä­ön pe­rään, kun per­hee­seem­me syn­tyi vau­va. Ky­syi­vät, et­tä on­ko vau­val­la Yli­kul­jus­ten nenä. Jos oli, niin oli­vat yl­pei­tä, vaik­kei kai ku­kaan su­vun ne­nän­mal­lia ole kau­niik­si sa­no­nut.

Vau­vas­sa on ve­to­voi­maa. Jo­kin ai­ka sit­ten va­lit­te­lin ys­tä­vil­le­ni, et­tä mi­nul­la on vä­hän su­rul­li­nen olo, kun ny­kyi­sin van­him­mat lap­set lin­noit­tau­tu­vat huo­nei­siin­sa, kun ihan vas­ta kaik­ki viih­tyi­vät yh­des­sä olo­huo­nees­sam­me. Nyt huo­maan, et­tä tämä on­gel­ma näyt­tää het­kek­si pois­tu­neen. Kaik­ki ovat ke­rään­ty­neet olo­huo­nee­seen ih­met­te­le­mään vau­vaa. Sel­lai­nen voi­ma on vau­voil­la! Hän kier­tää sy­lis­tä sy­liin. Se on hel­lyt­tä­vää, mut­ta mi­nua vä­hän ra­sit­taa­kin, kun si­sa­ruk­set mel­kein kel­lot­ta­vat, et­tei ku­kaan pidä vau­vaa pi­dem­pään kuin toi­nen. Mie­tin, et­tä stres­saan­tuu­ko­han vau­va, vaik­ka hän näyt­tää ihan le­vol­li­sel­ta. Jo­kai­nen ha­lu­aa luo­da suh­teen tä­hän uu­teen mer­kit­tä­vään per­heen­jä­se­neen.

Kun vau­va jo­nain yö­nä it­kee ja käs­seh­tii pit­kään, vä­syt­tää, ja aja­tuk­set käy­vät tah­meik­si. Mie­tin, on­ko hä­nel­lä maha ki­peä vai röyh­täys tu­loil­laan. Syyl­lis­tän va­ral­ta it­se­ä­ni jon­kun syö­mi­sen suh­teen, joka voi­si vat­san­pu­ru­ja ai­heut­taa. Kun hän vih­doin nu­kah­taa ja vä­läyt­tää hy­myn unis­saan, mi­nun si­säl­lä­ni syt­tyy au­rin­ko. Ai­ka­moi­nen voi­ma on pie­nel­lä hy­myl­lä.

Kun joku lap­sis­tam­me kiu­kut­te­lee tai näyt­tää ole­van mie­li ma­ta­lal­la, pyy­dän vai­vih­kaa, et­tä voi­sit­ko sinä pi­tää vau­vaa het­ken, kun syön tai lai­tan pyyk­ki­ko­neen pyö­ri­mään. Huo­maan, mi­ten sy­lit­te­li­jän il­me peh­me­nee. Hän al­kaa nuus­kia vau­vaa, pu­hua lem­pe­ään sä­vyyn. Paha mie­li su­laa pois. Sel­lai­nen­kin voi­ma on vau­voil­la!

VirpiMäkinen
Minulla on keltainen keinutuoli. Se on minun ensimmäinen omilla rahoilla hankkimani huonekalu. Ostin sen vanhojen tavaroiden liikkeestä Pattijoelta, josta olen kotoisin. Se on kulkenut mukanani ensin Ouluun ja siellä moneen eri asuntoon. Sitten se muutti kanssamme Kuortaneelle ja sieltä Seinäjoelle, jossa nyt asumme. Istun siinä ihmettelemässä elämää maalaten, kirjoittaen tai vielä tärkeämpää: lapsiamme sylitellen. Voit kirjoittaa minulle: virpi@keltainenkeinutuoli.fi
20.2.2020

Sa­nat, jot­ka Her­ra on pu­hu­nut, ovat hen­ki ja elä­mä. Joh. 6:63

Viikon kysymys