JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Sisimmät kammarit

3.1.2023 10.15

Juttua muokattu:

3.1. 15:49
2023010315495320230103101500

Eli­na Lu­mi­jär­vi

Elä­mää olen täs­sä miet­ti­nyt. “Sii­nä­hän sitä riit­tää miet­ti­mis­tä”, sa­no­vat van­hat ja vii­saat ja is­ke­vät sil­mää hy­vän­tah­toi­ses­ti ja tai puis­ta­vat pää­tään men­nes­sään. Tar­kem­min ot­ta­en, olen miet­ti­nyt oman pää­nup­pi­ni ja mie­le­ni si­säis­tä ta­paa re­a­goi­da asi­oi­hin ja hah­mot­taa maa­il­maa. Mil­lä asi­oil­la on suu­rin mer­ki­tys ihan kaik­keen elä­mäs­sä­ni – ar­jen toi­min­ta­ky­kyyn, ky­kyy­ni tun­tea iloa, su­rua, vi­haa? Koen, et­tä si­sim­mäs­sä­ni on kak­si ka­ma­ria. Toi­nen on mie­le­ni ka­ma­ri, toi­nen elä­män­kat­so­muk­sel­li­nen ka­ma­ri. Ka­ma­rit ovat ai­van rin­ta rin­nan si­sim­mäs­sä­ni.

Mie­le­ni ka­ma­rin muo­dos­taa koko men­neen elä­mä­ni ko­ke­muk­set ja tun­teet. Vii­mei­set vuo­det mie­le­ni ka­ma­ris­sa on ol­lut häm­mäs­tyt­tä­vän hyvä jär­jes­tys. Tuo jär­jes­tys on syn­ty­nyt kui­ten­kin mel­koi­sen ko­van työn tu­lok­se­na, jo­hon olen tar­vin­nut ul­ko­puo­lis­ta apua te­ra­pi­an muo­dos­sa use­am­man vuo­den ajan. En lii­oit­te­le, jos sa­non, et­tä työ on ol­lut kova ja vaa­ti­nut pait­si mi­nul­ta si­tou­tu­mis­ta, myös puo­li­sol­ta­ni ja mi­nua hoi­ta­neil­ta ih­mi­sil­tä täy­den tuen ja luot­ta­muk­sen vä­lil­lem­me.

Ym­mär­rän hy­vin, jos ai­na jär­jes­tys­tä ei mie­len ka­ma­riin syn­ny, kos­ka mie­len ka­ma­rin sii­vous ei ole mitä ta­han­sa sii­vous­ta sen pe­rim­mäi­ses­sä tar­koi­tuk­ses­saan. Sii­tä sel­vi­ä­mi­nen ei oi­ke­as­taan ole omas­sa kä­des­sä, vaan se on kor­ke­am­mis­sa kä­sis­sä. Sii­vouk­sen ai­ka­na voi kyl­lä yrit­tää pi­tää huol­ta it­ses­tä kai­kel­la ta­paa, mut­ta se, kes­tää­kö ih­mi­nen kai­ken nuk­ka­vie­run tamp­paa­mi­sen, ei ole omas­sa jak­sa­mi­ses­sa.

It­sel­le­ni mie­len ka­ma­ri­ni sii­vous on ol­lut elä­mä­ni mer­kit­tä­vin kor­ke­a­kou­lu­tut­kin­to, jota ei yk­si­kään mais­te­rin tai toh­to­rin tut­kin­to koh­dal­la­ni ohit­tai­si. Mie­len ka­ma­rin jär­jes­tys on mi­nul­le jo­ka­päi­väi­nen ih­me ja suu­ri kii­tol­li­suu­den ai­he. Luu­len, et­tä ilo työ­e­lä­mäs­tä liit­tyy pait­si mie­lek­kää­seen työ­hön, myös sii­hen ih­mee­seen, et­tä enää jak­sa­mi­se­ni ei ole kuin nuo­ral­la­tans­sia. Kos­ka kaik­ki mie­len­huo­nee­ni huo­ne­ka­lut ovat van­ho­ja, suu­rin osa osiin pu­ret­tu­ja ja uu­del­leen lii­mat­tu­ja, koen ja re­a­goin asi­oi­hin oman­lai­sel­la ta­val­la­ni. En pa­rem­mal­la, en­kä huo­nom­mal­la kuin joku toi­nen, vain oman­lai­sel­la.

Jos­kus kes­kus­te­lu­kump­pa­nin tai jopa lä­hei­sen on vai­ke­aa ym­mär­tää, mik­si re­a­goin asi­oi­hin, jot­ka ei­vät he­rä­tä heis­sä mi­tään tun­tei­ta. Sik­si, et­tä mie­len­ka­ma­ri, jos­sa on lii­mat­tua, tuu­nat­tua, kään­net­tyä ja vään­net­tyä, re­so­noi eri­lai­sel­la ta­val­la asi­oi­hin, kuin sel­lai­nen ka­ma­ri, jon­ka ole­mas­sa­o­loa tus­kin on elä­mäs­sään huo­man­nut. Jos on ko­vin tuu­lis­ta ja il­ma­pii­ri sa­ke­nee tai tu­lee joku muu mur­he, mie­len­ka­ma­ri­ni re­so­noi niin voi­mal­li­ses­ti, et­tä tu­lee vä­ris­tyk­siä. Kyse on siis pal­jol­ti ti­las­ta, jota herk­kyy­dek­si­kin kut­su­taan.

Herk­kyys ei kui­ten­kaan ole vah­vuu­den vas­ta­koh­ta. Jos­kus kun tur­bu­lens­si huo­jut­taa mie­len­tu­vas­sa saa­vu­tet­tua jär­jes­tys­tä, näen it­se­ni ve­tä­mäs­sä vil­la­mys­syä sy­vem­mäl­le pää­hän ja suo­jaa­mas­sa aar­ret­ta­ni, vai­val­la saa­vu­tet­tua, lah­jak­si saa­tua ai­nut­laa­tuis­ta mie­len­ka­ma­ria. It­sen­sä suo­jaa­mi­sen tai­to on tär­keä ja pe­rus­tel­tua, kos­ka sil­lä tur­vaan työ- ja toi­min­ta­ky­ky­ä­ni ja koko ar­kis­ta ole­mis­ta­ni. Mie­len­ka­ma­rin sii­vous ei ole teh­nyt mi­nus­ta va­li­tet­ta­vas­ti pa­rem­paa ih­mis­tä. Si­säi­sen va­kau­den se on tuo­nut ja rau­han. Olen myös huo­man­nut, et­tä kun tuu­lee, en ku­tis­tu nurk­kaan nä­ky­mät­tö­mäk­si, vaan ky­ke­nen sei­so­maan tuul­ta vas­ten, jopa toi­mi­maan tuu­len voi­mas­ta syn­ty­neen pai­neen al­la.

Sit­ten se toi­nen si­sim­pä­ni ka­ma­reis­ta – elä­män­kat­so­muk­sel­li­nen ka­ma­ri, tai ko­toi­sam­min sy­dä­men us­kon ka­ma­ri. Tämä ka­ma­ri an­taa pe­rus­tan kai­kel­le mitä iki­nä teen ja mi­hin elä­mäs­sä­ni kul­jen. Us­kon ka­ma­ris­sa ei voi suur­sii­vo­ta. Ei­pä mene päi­vää­kään, et­tei­kö pö­ly­jä tar­vit­si­si pyyh­kiä tai imu­roi­da. Syn­ti on vain sel­lai­nen seu­ra­lai­nen, et­tä sitä on pes­tä­vä pois ala­ti. Us­kon ka­ma­ri an­taa mi­nul­le toi­von tu­le­vas­ta, pa­rem­mas­ta elä­mäs­tä. Sen us­kon saa­vut­ta­va­ni, kun­han jak­san pyyh­kiä pö­ly­jä ja imu­roi­da ah­ke­ras­ti päi­vit­täin us­kon­ka­ma­ria, eli pyy­tää an­teek­si ja an­taa an­teek­si. Us­kon­ka­ma­ris­sa ei kui­ten­kaan ra­ken­tei­siin, ei­kä huo­ne­ka­lu­jen kun­toon tar­vit­se ka­jo­ta, sil­lä ne ovat jy­ke­vää, iki­ai­kais­ta te­koa, ei­kä nii­tä mit­kään pu­hu­rit hor­ju­ta. Kaik­ki on täs­sä ka­ma­ris­sa sel­ke­ää, kir­kas­ta ja iha­naa il­man ih­mis­mie­len tuo­mia pö­ly­pal­le­roi­ta.

Näi­den ka­ma­rei­den kans­sa minä elä­mää­ni elän. Kun kam­ma­reis­sa on ta­sa­pai­noi­nen mei­nin­ki, niin elä­mä on hy­vää ja sil­lä on tar­koi­tus. On hyvä, et­tä huo­nei­den läpi ei kul­je­ta, ei­kä ta­va­raa kul­je­tel­la huo­nees­ta toi­seen. Sil­loin voi ihan tur­haan se­koit­tua mie­len asi­at ja us­kon asi­at, ei­kä sii­tä kos­kaan mi­tään hy­vää seu­raa. Ka­ma­rei­den kun­nos­sa­pi­toon saam­me pyy­tää tai­toa ja voi­mia tai­vaal­li­sel­ta Isäl­tä. Hän kyl­lä aut­taa ajal­laan niin si­nua kuin mi­nu­a­kin.

ElinaLumijärvi
Olen puolivuosisataa vanha yhdeksän lapsen äiti. Olen syntynyt Sallassa, mutta sukujuuriltani karjalainen. Ulkoilen paljon ja liikun pitkiäkin matkoja. Elämä on ollut sisältörikasta, rakasta, ajoittain myös raskasta ja koettelemusten täyteistä. Pienet lapset, vanhukset, eläimet ja musiikki ovat lähellä sydäntäni. Sähköpostini elina.lumijarvi@gmail.com.
6.2.2023

Minä luotan sinun armoosi, saan iloita sinun avustasi. Minä laulan kiitosta Herralle, hän pitää minusta huolen. Ps. 13:6

Viikon kysymys