JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Syn­ty­mä­päi­vä­lah­ja vai­mol­le­ni

Nykyiset blogit
12.12.2017 6.28

Tämä blo­gi­kir­joi­tus on syn­ty­mä­päi­vä­lah­ja vai­mol­le­ni Hen­nal­le.

Kii­tos mat­kas­ta, joka al­koi noin vuo­si sit­ten. Sil­loin kir­joi­tit Päi­vä­mie­hen blo­gii­si en­sim­mäi­sen kir­joi­tuk­se­si On­nea syk­syn lap­si. Sii­tä teks­tis­tä al­koi mat­kam­me, jos­ta on vai­kea ker­toa. Koen, et­tä olem­me ol­leet tä­män vuo­den niin lä­hel­lä Ju­ma­laa, tur­vas­sa, et­tä oi­ke­as­taan sitä on sa­noil­la vai­kea ku­va­ta.

Täs­sä tur­vas­sa em­me ole kui­ten­kaan ol­leet hil­jaa. Kos­kaan em­me ole kes­kus­tel­leet näin pal­jon 20-vuo­ti­sen avi­o­liit­tom­me ai­ka­na. Olet roh­ke­as­ti ja avoi­mes­ti vuo­den ai­ka­na avan­nut pol­ku­am­me myös blo­gi­teks­tie­si kaut­ta. Koen, et­tä se on ol­lut lah­jaa. Ha­lu­an kan­nus­taa si­nua yhä kir­joit­ta­maan. Tun­nen kii­tol­li­suut­ta, sik­si kir­joi­tan si­nul­le muu­ta­man aja­tuk­sen.

Rak­kau­den kä­si­te on ku­lu­va­na vuon­na avau­tu­nut hä­kel­lyt­tä­väl­lä ta­val­la. On ol­lut tar­ve py­säh­tyä. Olem­me py­säh­ty­neet ar­jes­sa, työs­sä, aja­tuk­sis­sa, elä­män ilos­sa ja su­rus­sa, us­kos­sa, ar­vois­sa, tun­teis­sa ja tun­teet­to­muu­des­sa, niin mo­nes­sa. Olem­me yrit­tä­neet re­hel­li­ses­ti ja ar­mol­li­ses­ti koh­da­ta it­sem­me ja toi­sem­me. Py­säh­ty­mi­ses­sä olem­me ko­ke­neet pal­jon eri­lai­sia tun­tei­ta, joi­den ta­kaa on avau­tu­nut en­nen­ko­ke­ma­ton rak­kau­den ja yh­tey­den tun­ne. Sitä on­nea on vai­kea ku­va­ta. Toi­voi­sin, et­tä mah­dol­li­sim­man moni sai­si elä­mäs­sään ko­kea sen.

Mi­ten voi­sin ku­va­ta ko­ke­maa­ni rak­kaut­ta?

Rak­kaut­ta on ol­lut koh­da­ta tah­to asi­a­na, joka ei ole it­ses­tään­sel­vyys.

Rak­kaut­ta on ol­lut kuun­nel­la ään­tä, jota kor­va ei ole kuul­lut.

Rak­kaut­ta on ol­lut ot­taa vas­taan sel­lais­ta, jota ei ole tien­nyt ole­van.

Rak­kaut­ta on ol­lut py­säh­tyä koh­taa­maan it­sen­sä ja rak­kaan­sa; tun­nis­ta­maan ja koh­taa­maan vah­vuu­det ja heik­kou­det.

Rak­kaut­ta on ol­lut ky­see­na­lais­taa to­tut­tu­ja ru­tii­ne­ja.

Rak­kaut­ta on ol­lut esit­tää ky­sy­myk­siä ja et­siä nii­hin yh­des­sä vas­tauk­sia.

Rak­kaut­ta on ol­lut py­säh­tyä sii­hen, mis­tä on ai­na ha­lun­nut juos­ta ohi.

Rak­kaut­ta on ol­lut se, et­tä on avan­nut sy­dä­men­sä kuu­le­maan, pu­hu­maan ja tut­ki­maan.

Rak­kaut­ta on ol­lut loh­du­tus, kan­ta­mi­nen, läs­nä­o­lo. Rak­kaut­ta on ol­lut ol­la luja, järk­ky­mä­tön kuin kal­lio.

Rak­kaut­ta on ol­lut tah­to puo­lus­taa ja pi­tää huol­ta rak­kaim­mas­ta ja koko per­hees­tä.

Rak­kaut­ta on ol­lut roh­keus sul­kea pois elä­mäs­tä asi­at, jot­ka ei­vät an­sait­se huo­mi­o­ta.

Rak­kaut­ta on ol­lut rau­han kai­puu.

Rak­kaut­ta on ol­lut tah­to aset­taa ra­jo­ja, tur­vak­si, suo­jak­si.

Rak­kaut­ta on ol­lut ilo ar­mos­ta ja an­teek­si­an­ta­muk­ses­ta.

Rak­kaut­ta ovat ol­leet saat­to­mie­het, ys­tä­vät, jot­ka kuun­te­le­vat, neu­vo­vat oi­ke­aan, muis­ta­vat ru­kouk­sin ja pyy­tä­vät tur­vaa­maan Ju­ma­lan sa­nan neu­voi­hin.

Rak­kaut­ta on tun­tea kai­ken sen ar­vo, jota on aja­tel­lut it­ses­tään­sel­vyy­dek­si.

Rak­kaut­ta on ol­lut vi­ha­ta syn­tiä. Rak­kaut­ta on ol­lut vah­vis­tua us­kos­sa.

Ra­kas Hen­na-vai­mo­ni,

Kii­tos, et­tä olet aut­ta­nut mi­nua py­säh­ty­mään paik­kaan, jos­sa tun­nen ki­pua. Kii­tos, et­tet ole an­ta­nut pe­rik­si rak­kau­des­sa­si. Olet ai­na tah­to­nut ra­kas­taa mi­nua to­tuu­des­sa. Jos­kus olen tun­te­nut, et­tei mi­nun elä­mä­ni rat­tai­siin ole ai­na mah­tu­nut sitä hy­vää, jon­ka oli­sit sin­ne ha­lun­nut tal­let­taa voi­mak­si yh­tei­sel­le mat­kal­le. Nii­den rat­tai­den si­säl­töä olen jou­tu­nut ja saa­nut py­säh­tyä tut­ki­maan hy­väs­sä tur­vas­sa. Olet ol­lut vä­sy­mä­tön uu­ras­ta­ja, oi­kea ar­jen san­ka­ri.

Kii­tos, et­tä olet ol­lut kär­si­väl­li­nen het­kis­sä, joi­na olen olen tun­te­nut vä­lin­pi­tä­mät­tö­myyt­tä. Olet kan­ta­nut mi­nua tah­to­mat­ta­ni­kin. Olet luot­ta­nut Ju­ma­lan ja ih­mi­sen lu­pauk­siin.

Men­nyt vuo­si on ol­lut elä­män­ma­kui­nen. Olem­me juh­li­neet avi­o­liit­tom­me 20-vuo­tis­ta tai­val­ta unoh­tu­mat­to­mal­la ta­val­la. Yh­des­sä olem­me iloin­neet ja it­ke­neet. Ju­ma­la on pu­hu­tel­lut mei­tä luon­non ja elä­män­vai­heit­tem­me kaut­ta. Olem­me ope­tel­leet luo­pu­maan ja ot­ta­maan vas­taan. Yh­des­sä olem­me ra­ken­ta­neet ja pur­ka­neet. Hy­vän Pai­me­nen hoi­dos­sa olem­me saa­neet mat­ka­ta, kal­tai­si­nam­me.

Ju­ma­lan siu­naa­maa syn­ty­mä­päi­vää si­nul­le. On ih­meel­lis­tä näh­dä, mitä kaik­kea mi­nul­le olet. Ra­kas­tan si­nua, to­del­la.

Ra­kas Tai­vaal­li­nen Isä,

Kii­tos rak­kaas­ta puo­li­sos­ta, lah­jas­ta, mat­ka­kump­pa­nis­ta, tur­vas­ta ja tu­es­ta. Siu­naa hä­nen elä­mään­sä ja an­na tur­va­si ja voi­ma­si tai­vas­mat­kal­le.

Kii­tos evan­ke­liu­mis­ta, jon­ka tur­vas­sa saam­me le­vä­tä. Kii­tos, et­tä sa­na­si kaut­ta otat rak­kaas­ti kiin­ni, py­säy­tät ja ruo­kit ar­mol­la ja to­tuu­del­la. An­na voi­maa näh­dä hyvä ja tar­peel­li­nen. Kii­tos, et­tä saam­me us­koa va­paas­ti ja iloi­ta us­kos­ta. Hyvä Ju­ma­la, siu­naa mei­tä ja per­het­täm­me. Si­nuun me tur­vaam­me. Ta­pah­tu­koon kai­kes­sa Si­nun tah­to­si. Amen.

Mii­ka Kin­nu­nen

Päivämiehen Vierasblogi
17.1.2020

Kos­kaan en ota hä­nel­tä pois ar­mo­a­ni, mi­nun liit­to­ni kes­tää hor­ju­mat­ta. Ps. 89:29

Viikon kysymys