JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Tal­vi­so­dan muis­to

Nykyiset blogit
6.12.2019 6.16

Näin it­se­näi­syys­päi­vä­nä on so­pi­vaa py­säh­tyä het­kek­si miet­ti­mään his­to­ri­an kul­kua. Lie­net­kö kos­kaan aja­tel­lut, mi­ten hy­vään maa­han olet syn­ty­nyt? Ai­na ei ole ol­lut näin. Ta­san 80 vuot­ta sit­ten Suo­men val­ti­on ja suo­ma­lais­ten tu­le­vai­suus näyt­ti hy­vin epä­var­mal­ta. Toi­nen maa­il­man­so­ta oli al­ka­nut syk­syl­lä 1939. Neu­vos­to­lii­ton uh­ka Suo­mes­sa kas­voi kas­va­mis­taan. 30.11.1939 kaik­kein pa­hin ta­pah­tui. Si­vii­li­vä­es­tön kau­huk­si ra­di­os­sa ker­rot­tiin, et­tä oli syt­ty­nyt sota. Tuo sota, jon­ka tun­nem­me tal­vi­so­ta­na, tuli kes­tä­mään 105 päi­vää, ja jät­tä­mään sy­vät jäl­jet Suo­meen kai­kin mah­dol­li­sin ta­voin.

En­nen so­dan syt­ty­mis­tä Suo­mi sai kol­me ker­taa kut­sun Mos­ko­vaan neu­vot­te­le­maan alu­e­luo­vu­tuk­sis­ta. Neu­vot­te­luis­sa oli läs­nä jopa it­se Sta­lin. Neu­vos­to­liit­to luu­li, et­tä Suo­mi tu­li­si pe­rään­ty­mään. Vii­mei­set neu­vot­te­lut Mos­ko­vas­sa käy­tiin 9.11. Voim­me vain aa­vis­tel­la, mil­lais­ten pai­neit­ten al­la pää­tök­siä jou­dut­tiin te­ke­mään. Var­maa tie­toa oli käy­tet­tä­vis­sä hy­vin vä­hän. Neu­vot­te­lut päät­tyi­vät sii­hen, et­tä Suo­men hal­li­tus ei hy­väk­sy­nyt Neu­vos­to­lii­ton alu­e­vaa­ti­muk­sia. Hal­li­tus ei us­ko­nut sii­hen, et­tä uh­kai­lun seu­rauk­se­na al­kai­si sota.

Jäl­keen­päin on to­dis­tet­tu, et­tä Suo­men pää­ty­mi­nen so­taan Neu­vos­to­liit­toa vas­taan oli syk­syl­lä 1939 hy­vin vai­ke­aa vält­tää. Kes­kei­nen syy so­dan syt­ty­mi­seen oli Neu­vos­to­lii­ton ja Sak­san so­pi­ma hyök­kää­mät­tö­myys­so­pi­mus, jo­hon kuu­lu­neen sa­lai­sen li­sä­pöy­tä­kir­jan mu­kaan Suo­men alue oli osa Neu­vos­to­lii­ton etu­pii­riä. Alu­et­ta, jo­hon sil­lä oli­si va­paat val­tuu­det. Jos Suo­mi oli­si jou­tu­nut Neu­vos­to­lii­ton kont­rol­liin alu­e­luo­vu­tus­ten kaut­ta, oli­si Suo­mi jos­sain vai­hees­sa pää­ty­nyt Neu­vos­to­lii­ton ja Sak­san vä­li­sen so­dan tais­te­lu­tan­te­reek­si. Näin ol­len so­dan vält­tä­mi­nen tal­vel­la 1939 oli­si myö­hem­min ai­heut­ta­nut suu­ren tra­ge­di­an si­vii­li­vä­es­töl­le.

Tal­vi­so­ta on opit­tu tun­te­maan suo­ma­lais­ten san­ka­ril­li­se­na tais­te­lu­na. Ai­ka­na, jol­loin suo­ma­lai­set tais­te­li­vat it­se­näi­syy­des­tään ja ole­mas­sa­o­los­taan. On­kin tot­ta, et­tä suo­ma­lai­set puo­lus­ti­vat maa­taan tal­vi­so­das­sa häm­mäs­tyt­tä­väl­lä mää­rä­tie­toi­suu­del­la. Tal­vi­so­dan puh­je­tes­sa ti­lan­ne näyt­ti Suo­men kan­nal­ta täy­sin toi­vot­to­mal­ta. So­ti­lai­den va­rus­te­lu oli pai­koin hy­vin puut­teel­li­nen ja Neu­vos­to­liit­to oli lu­ku­mää­räi­ses­ti yli­voi­mai­nen. Hyök­kää­jä jou­tui kui­ten­kin hy­vin pian to­te­a­maan kah­den vii­kon val­taus­suun­ni­tel­man­sa epä­on­nis­tu­neen sur­ke­as­ti. Suun­ni­tel­man to­teu­tu­mi­sen es­ti myyt­ti­seen mai­nee­seen nous­sut tor­jun­ta­voit­to, tal­vi­so­dan ih­me.

Tal­vi­so­dan ih­mees­tä ker­to­mi­ses­sa ei ole mi­tään vi­kaa. Saa­tam­me kui­ten­kin sor­tua ku­vit­te­le­maan, et­tä so­das­sa oli­si jo­tain hie­noa, ihail­ta­vaa. Var­sin­kin po­pu­laa­ri­kult­tuu­ri, esi­mer­kik­si elo­ku­vat ja pe­lit, ruok­ki­vat tätä mie­li­ku­vaa. Pi­tää muis­taa, et­tä sota on suu­ri kär­si­mys, sitä ei ole syy­tä ihan­noi­da. So­das­ta pu­hut­ta­es­sa tu­li­si ai­na muis­taa, mis­tä pu­hu­taan.

Sota on kuo­le­maa, kau­hua, näl­kää. Sota on omais­ten suun­na­ton­ta pel­koa sii­tä, et­tä rin­ta­mal­le läh­te­nyt ei tu­le­kaan enää ko­tiin. Sota on so­ti­lai­den ja si­vii­lien mit­taa­ma­ton­ta in­hi­mil­lis­tä kär­si­mys­tä. Sota on murs­kat­tu­ja unel­mia, mur­ret­tu­ja mie­liä. Hil­jai­suut­ta, ah­dis­tus­ta ja trau­mo­ja, jot­ka siir­ty­vät su­ku­pol­vel­ta toi­sel­le. Ne ovat nä­ky­neet kult­tuu­ris­sam­me mei­dän päi­viim­me saak­ka. So­dan var­jo on pit­kä.

Us­kon, et­tä ku­kaan suo­ma­lai­nen ei 80 vuot­ta sit­ten ha­lun­nut so­taa. Sil­ti sota al­koi. Jäl­keen­päin, kun tie­däm­me, mi­ten kaik­ki ai­ka­naan päät­tyi, voim­me kat­sel­la ta­pah­tu­mia ul­ko­puo­li­sen sil­min. Kaik­ki tun­tuu kau­kai­sel­ta. So­das­ta on ku­lu­nut pit­kä ai­ka. Niin pit­kä, et­tä elä­vät muis­tot sii­tä ovat lä­hes pois pyyh­kiy­ty­neet. Toi­saal­ta ai­kaa so­das­ta on niin vä­hän, et­tä sen ko­ke­nei­ta ih­mi­siä elää vie­lä hy­vä­voi­mai­si­na kes­kuu­des­sam­me.

Rau­ha on meil­le ar­ki­nen asia. Sitä tu­lee kui­ten­kin vaa­lia, sii­tä täy­tyy pi­tää kiin­ni. Ih­mis­kun­nan his­to­ria näyt­tää hy­vin sel­väs­ti sen, et­tä ih­mi­nen on so­taan tai­pu­va olen­to. On sa­not­tu, et­tä niin pit­kään kuin pys­tym­me jär­kyt­ty­mään men­nei­syy­den ta­pah­tu­mis­ta, täy­täm­me muis­ta­mi­sen vel­vol­li­suu­den. Him­me­tä ei muis­tot kos­kaan saa.

Meil­lä on hyvä maa. Niin hyvä, et­tä suu­rin osa maa­il­man ih­mi­sis­tä ei osaa edes unek­sia moi­ses­ta. Meil­lä on vas­tuu tä­män hy­vän yl­lä­pi­tä­mi­ses­tä. Sen olem­me vel­kaa iso­van­hem­mil­lem­me, jot­ka tais­te­li­vat oman ja las­ten­sa va­pau­den täh­den.

SauliTervaniemi
Aviomies, neljän lapsen isä, opiskelija, tuleva hissanmaikka. On siinä rikkautta ja titteliä yhdelle miehelle. Tulen Oulunsalosta, Varjakasta. Ikää on 26 vuotta. Olen kiinnostunut melkein kaikesta, mutta intohimoihini kuuluvat ainakin historia ja urheilu. Rakastan pohtimista, analysointia, lukemista ja kirjoittamista. Onnekseni minulla on perheeni, joten ehdin tekemään myös jotain järkevää. Minulle saa vapaasti laittaa sähköpostia osoitteeseen sauli.tervaniemi@outlook.com