JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Telttaretki Lofooteille. Miten sitten kävi?

4.8.2023 6.30

Juttua muokattu:

3.8. 10:38
2023080310381020230804063000

Työs­sä­ni sain toi­mia ret­ki­toh­to­ri­na, suun­ni­tel­la ret­kei­ly­reit­te­jä, opas­tus­ma­te­ri­aa­le­ja ja ol­la mu­ka­na luon­to­kes­kus­ten to­teut­ta­mi­ses­sa. Ta­voit­tee­na oli saa­da mah­dol­li­sim­man moni luon­toon vir­kis­ty­mään niin fyy­si­ses­ti kuin hen­ki­ses­ti­kin.

En­tä mi­ten elä­köi­ty­nyt suu­ta­ri it­se? Tämä tai­si ol­la mie­les­sä tyt­tä­ril­läm­me, kun he hou­kut­te­li­vat isää ja äi­tiä luon­to­ret­kel­le. Heil­lä oli suun­nit­teil­la 125 ki­lo­met­rin va­el­lus Abis­kos­ta Keb­ne­kai­sen val­loit­ta­mi­sen kaut­ta Nik­ka­luok­taan. Ker­toi­vat, et­tä va­el­luk­sen to­teu­tus­ta hel­pot­tai­si, jos läh­ti­sim­me vie­mään heil­le au­ton pää­te­pis­tee­seen. Sa­mal­la voi­sim­me ret­keil­lä omaan tah­tiin. Tal­vel­la oli help­po lu­va­ta, oli­han lu­pauk­sen to­teut­ta­mi­seen sen­tään pal­jon ai­kaa.

Sit­ten koit­ti lu­pauk­sen to­teut­ta­mi­sen ai­ka. Ty­töt va­ra­si­vat meil­le tel­tan, ma­kuu­pus­sit, il­ma­pat­jat, ret­ki­keit­ti­men, as­ti­at ja run­saas­ti ret­ki­muo­naa. Tar­koi­tus oli läh­teä mat­kaan maa­nan­tai­aa­mu­na. Sun­nun­tai­na mö­kil­tä pa­la­tes­sa tuli mut­kia mat­kaan. Au­ton rat­ti al­koi tä­ris­tä. Ei muu­ta kuin aa­mul­la pa­jal­le. Il­ta­päi­väl­lä tu­li­kin on­ne­kas vies­ti: au­to on kun­nos­sa. Etu­jar­ru oli ju­mit­tu­nut, oli pi­tä­nyt vaih­taa jar­ru­sa­tu­la. Kyl­lä sil­lä nyt us­kal­taa läh­teä mat­kaan. Läh­tö oli joka ta­pauk­ses­sa siir­ty­nyt päi­väl­lä.

Il­ta­päi­väl­lä al­koi ta­lon säh­kö­mit­ta­ri pau­kah­del­la. Lo­pul­ta saa­tiin tut­tu säh­kö­mies pu­he­li­meen. Hän an­toi en­si­a­puoh­jeet ja lu­pa­si tul­la seu­raa­va päi­vä­nä kat­so­maan, mikä on ti­lan­ne.

Tiis­tai­na pääs­tiin sit­ten läh­te­mään. Ajoim­me Tor­ni­oon ja Ruot­sin puol­ta Kii­ru­naan. Toi­sen au­ton veim­me odot­ta­maan va­el­ta­jia. Ty­töil­lä oli aja­tus, et­tä yö­pyi­sim­me tel­tois­sa jo en­sim­mäi­se­nä yö­nä. Vä­hän vas­tus­te­lim­me. Eh­kä hei­tä sit­ten al­koi sää­lit­tää. Pie­nen goog­lai­lun jäl­keen Kii­ru­nas­ta löy­tyi­kin va­paa huo­neis­to lei­rin­tä­a­lu­eel­ta. Il­ma oli hel­tei­nen. Pu­hal­lin yrit­ti vii­len­tää huo­net­ta. Mat­ka­lai­sil­le oli huo­maa­vai­ses­ti tar­jol­la sil­mä­la­put, jot­ta uni voi­si tul­la kes­kiy­ön au­rin­gon lois­ta­es­sa.

Mait­ta­van aa­mu­pa­lan jäl­keen jat­koim­me Abis­koon. Ty­töt lait­toi­vat val­ta­vat rin­kat sel­kään­sä ja läh­ti­vät va­el­ta­maan. Koh­ta tuli vies­ti: “Käy­kää kä­ve­ly­len­kil­lä, täs­sä on lä­his­töl­lä hie­no kan­jo­ni.” Teim­me työ­tä käs­ket­tyä ja ko­mea näh­tä­vyys se oli­kin. Oli ai­ka jat­kaa mat­kaa.

“Jos ker­ran olet­te tän­ne as­ti tul­leet, men­kää sa­man tien Lo­foo­teil­le”, oh­jeet jat­kui­vat.

Pääs­tiin Nor­jan puo­lel­le. Vai­mo ot­ti vä­hän pääs­tä vi­de­oi­ta ja ku­via, kun toi­nen tois­taan hie­nom­pia mai­se­mia tuli vas­taan. Pa­rin kol­men tun­nin jäl­keen ote al­koi her­paan­tua, ja hän al­koi ku­toa vil­la­pai­taa. Nyt sain kus­ki­na he­rä­tel­lä: “Kato, mikä mai­se­ma!”

Kus­kin ei aut­ta­nut tor­kah­del­la. Tie oli ka­pea, mä­ki­nen ja mut­kai­nen, on­nek­si hy­vä­kun­toi­nen. Lii­ken­net­tä­kin pii­sa­si. Tun­ne­lit ja sil­lat seu­ra­si­vat toi­si­aan. Luo­jan töi­den li­säk­si sai ihas­tel­la in­si­nöö­rien ja ra­ken­ta­jien tai­toa tien te­os­sa.

Airbnb:n avul­la löy­tyi seu­raa­va ma­ja­paik­ka Nor­jan puo­lel­ta. Ma­ja­paik­ka oli­si pää­ties­tä oh­jeen mu­kaan 30 ki­lo­met­riä si­vuun. Tie löy­tyi ja kö­röt­te­lim­me ky­lä­tie­tä eteen­päin. Kun mei­dän piti ol­la pe­ril­lä, Goog­le­Maps il­moit­ti, et­tä koh­de on tien va­sem­mal­la puo­lel­la. Pai­kal­la oli vain nuo­reh­koa met­sää ja trak­to­rin ura. Mis­sään ei nä­ky­nyt isoa val­kois­ta ta­loa me­ren ran­nal­la. Ei aut­ta­nut muu kuin soit­taa Ka­li­for­ni­aan ja ker­toa, et­tä olem­me ek­syk­sis­sä. Pian ta­lon omis­ta­ja soit­ti­kin ja opas­ti mei­dät oi­ke­aan paik­kaan. Olim­me oi­ke­al­la tiel­lä, mut­ta aja­neet 10 ki­lo­met­riä lii­an pit­käl­le. Talo me­ren ran­nal­ta löy­tyi. Isän­tä näyt­ti pai­kat ja lu­pa­si läm­mit­tää sau­nan. Kak­si pal­ju­a­kin odot­ti mat­ka­lai­sia. Aa­mul­la hän val­mis­ti vie­lä aa­mu­pa­lan. Eh­kä em­me mo­kan­neet, kun hän sa­noi, et­tä olem­me ai­na ter­ve­tul­lei­ta uu­des­taan.

Mat­ka jat­kui vuo­no­jen, vuo­rien, sil­to­jen ja tun­ne­lei­den maas­sa. Pal­jon ei ta­sais­ta maa­ta ol­tu tar­vit­tu, kun oli ra­ken­net­tu ta­lo­ja ja rai­vat­tu pel­to­ja. Tun­tui ih­meel­tä, mi­ten tääl­lä­kin on asut­tu sa­to­ja vuo­sia. Var­maan me­ren an­ti­met ovat ol­leet tär­kei­tä.

Seu­raa­van ma­ja­pai­kan saa­mi­nen teet­ti hie­man töi­tä, mut­ta lo­pul­ta ma­joi­tus löy­tyi. Se oli siis­ti kak­si­ker­rok­si­nen talo. Omis­ta­ja sat­tui ole­maan pai­kal­la, kun tu­lim­me pe­ril­le pari kol­me tun­tia etu­a­jas­sa. Hän oli oi­kein ys­tä­väl­li­nen. Yöl­lä jou­duim­me pi­tä­mään ik­ku­noi­ta au­ki, kun hel­le edel­leen jat­kui. Vie­rei­ses­sä ka­la­sa­ta­mas­sa päi­vys­tä­vät lo­kit pi­ti­vät mah­do­ton­ta mek­ka­laa.

Nyt al­koi ol­la pai­nei­ta pa­ti­koin­ti­ret­ken te­koon. Löy­sim­me ky­län vie­res­tä ne­tin mu­kaan hel­pon rei­tin lä­hei­sen vuo­ren hui­pul­le. Löy­sim­me läh­tö­pai­kan, jos­sa oli viit­ta rei­til­le. Pol­ku osoit­tau­tui kui­ten­kin kaik­kea muu­ta kuin hel­pok­si. Jyrk­kää rin­net­tä riit­ti ja ki­viä oli ki­ven vie­res­sä. Puo­len ki­lo­met­rin pääs­tä pää­tim­me pa­la­ta ta­kai­sin, jos tääl­tä vie­lä hen­gis­sä sel­vit­täi­siin. Sel­vit­tiin. Kä­vim­me sit­ten päi­väl­lä aje­le­mas­sa seu­raa­val­la saa­rel­la. Il­ta­päi­väl­lä pää­tim­me yrit­tää uu­del­leen vuo­ren val­loi­tus­ta. Löy­sim­me kyl­tin: Lin­ken 1,5 km. Vuo­ren pääl­lä oli link­ki­mas­to ja sin­ne joh­ti ajo­tie. Kyl­lä nyt vuo­ren val­loi­tus al­koi su­jua. Pian olim­me­kin yl­hääl­lä. Oli hie­noa kat­sel­la al­haal­la ole­vaa ky­lää, vuo­no­ja, vuo­ria ja val­ta­mer­ta ja kuun­nel­la sa­mal­la ke­sä­seu­ra­ra­di­o­ta. Pian me­rel­tä tuli sa­de­kuu­ro ja meil­le tuli kii­re tul­la alas.

Olim­me sa­mas­sa pai­kas­sa toi­sen­kin yön. Sit­ten aje­lim­me päi­vän ta­kai­sin ja Kii­ru­nas­ta löy­tyi huo­ne sa­mal­ta lei­rin­tä­a­lu­eel­ta kuin tul­les­sa. Il­lal­la läh­dim­me Kes­kiy­ön au­rin­ko -ni­mi­sel­le po­lul­le. Pol­ku­ja ris­tei­li mo­neen suun­taan ja jou­duim­me vä­hän har­hai­le­maan. En­nen kuin pää­sim­me ta­kai­sin, mei­dät yl­lät­ti jäl­leen sa­de­kuu­ro. On­nek­si oli kat­to pään pääl­le ja suih­ku odot­ta­mas­sa, kun tu­lim­me mär­ki­nä ma­ja­paik­kaan.

Oli ai­ka pa­la­ta ko­tiin. Ajoim­me Pa­ja­lan kaut­ta. Sen ver­ran siel­lä kier­te­lim­me, et­tä löy­sim­me La­es­ta­dius-mu­se­on, mut­ta se sat­tui ole­maan kiin­ni. Kä­vim­me vie­lä pa­la­tes­sa las­ten per­heis­sä Ra­nu­al­la ja Kii­min­gis­sä. Niin oli 2200 ki­lo­met­riä au­tol­la ta­ka­na. Pa­ti­koim­me siis kol­me ker­taa kol­me ki­lo­met­riä. Telt­ta va­rus­tei­neen oli kos­ke­mat­to­ma­na ta­ka­kon­tis­sa, mut­ta ret­kie­väät söim­me mel­kein kaik­ki. Uu­si mat­ka­kin voi­si ol­la mah­dol­li­nen. Airbnb ni­mit­täin il­moit­ti, et­tä Ko­lum­bi­as­sa oli­si va­paa huo­ne en­si yök­si.

PauliMäättä
Olen tuore eläkeläinen Kempeleestä. Puoliso löytyi Helsingistä. Lapsia saimme 11. Kesäisin työllistävät puutarhat kotona ja mökillä Savossa. Luonnettani kuvannee erään kurssin loppuarvostelu: aivan liian lempeä ja lauhkea, papillinen ote. Marjastamaan pitäisi ehtiä. Lukemista olen aina harrastanut. Joskus putkahtaa kirjoitelmia eri foorumeille. Nikkarointi kiinnostaa. Erityisesti jos keksii vanhalle esineelle uusia käyttömuotoja. paulimaatta2(at)gmail.com.
PauliMäättä

Ei kait siinä

14.12.2023 6.00
PauliMäättä

Erilaisina yhdessä

9.11.2023 6.00
PauliMäättä

Arkea ja erityisiä päiviä

8.10.2023 8.00
PauliMäättä

Vesi, tuo ihmeellinen aine

5.9.2023 7.00
PauliMäättä

600 000 kilometriä muutamassa päivässä

9.7.2023 6.00
PauliMäättä

Se on sitten kesä

6.6.2023 6.00
PauliMäättä

Kun retkitohtori hiihtojoukkueesta putosi

11.5.2023 6.00
PauliMäättä

Elämäni kirjat

11.4.2023 6.00
PauliMäättä

Sodan varjot

9.3.2023 8.00
PauliMäättä

Taitekohtia

9.2.2023 9.25
PauliMäättä

Vieläkö tämän voisi korjata?

5.1.2023 9.55
PauliMäättä

Joulun lahjat

5.12.2022 6.00
PauliMäättä

Vakka ja kansi

13.11.2022 6.00
PauliMäättä

Oppia ikä kaikki

3.10.2022 12.35
PauliMäättä

Paikkakunnan parhaaksi

4.9.2022 6.00
PauliMäättä

Suviseurat teknisenä suorituksena

7.8.2022 6.10
PauliMäättä

Karhumetsällä ja muita elämyksiä

30.6.2022 6.00
PauliMäättä

Luontosuhteita

19.6.2022 6.00
PauliMäättä

Verkossa

4.5.2022 6.00
PauliMäättä

Elämyksiä tarjolla

2.4.2022 7.00
PauliMäättä

Tässä hetkessä

4.3.2022 6.00
PauliMäättä

Miehen malli

6.2.2022 6.00
PauliMäättä

Perinteitä vaalien

5.1.2022 6.00
PauliMäättä

Kuulunko Karjalan heimoon?

6.12.2021 6.00
PauliMäättä

Muoti-ilmiöitä

14.11.2021 6.00
PauliMäättä

Tukihenkilöitä

11.10.2021 8.35
PauliMäättä

Rippikuva jäi ottamatta

3.9.2021 9.05
PauliMäättä

Hillakuume

8.8.2021 7.05
PauliMäättä

Peltoseuroissa

12.7.2021 7.05
PauliMäättä

Vuodenkiertoa

9.6.2021 7.05
PauliMäättä

Toinen todellisuus

9.5.2021 7.05
PauliMäättä

Väliinputoaja

6.4.2021 7.05
PauliMäättä

Pappuli, tuu leikkii!

27.2.2021 7.05
PauliMäättä

Kun yksi elämänvaihe päättyy

22.1.2021 7.30
23.5.2024

Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. 1. Kor. 12:4–5

Viikon kysymys