JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Uneksuva katse

4.11.2022 6.00

Juttua muokattu:

31.10. 13:32
2022103113322220221104060000

Mar­ja-Tert­tu Ko­mu­lai­nen

Syk­syn tul­les­sa olem­me ilok­sem­me saa­neet muu­ta­mia las­ten­las­tem­me kou­lun al­kuun liit­ty­viä kän­nyk­kä­ku­via. Mi­ten iha­nia ja reip­pai­ta kou­luk­kai­ta heis­tä on­kaan vart­tu­nut… Toi­vo­tam­me heil­le ja kai­kil­le kou­lu­lai­sil­le siu­nat­tua ja tur­val­lis­ta kou­lu­tie­tä!

Seu­raa­vas­sa pie­ni muis­te­lus oman kou­lu­tie­ni alus­ta.

Ym­py­rä­kau­pun­gis­ta mi­nul­le oli os­tet­tu vii­nin­pu­nai­nen ol­ka­lauk­ku ja vaa­le­an­pu­nai­nen sa­de­tak­ki. Tie­sin, et­tä tar­vit­si­sin nii­tä kou­lun al­ka­es­sa. Odo­tin in­nok­kaas­ti kou­lun al­ka­mis­ta, mut­ta sa­mal­la jän­ni­tin sitä niin ko­vin, et­tä mi­nun oli vai­kea saa­da edel­li­se­nä il­ta­na un­ta. He­rät­ty­ä­ni söin vä­hän aa­mu­pa­laa ja läh­din kä­vel­len kah­den ki­lo­met­rin pi­tui­sel­le kou­lu­tiel­le­ni. Vel­je­ni, joka oli kak­si vuot­ta mi­nua van­hem­pi, tait­toi mat­kan ole­tet­ta­vas­ti pyö­räl­lä.

Kel­tai­sek­si maa­lat­tu, tai­te­kat­toi­nen ala­kou­lu oli kau­niil­la, vaah­te­roi­ta kas­va­val­la mä­el­lä. Saa­pu­mi­se­ni kou­lun koh­dal­le on pai­nu­nut ku­van lail­la mie­lee­ni: Hiek­ka­tie­tä lauk­ku olal­la ylä­mä­keen tal­lus­ta­va pie­ni tyt­tö – juu­ri hän, jon­ka piti vält­tä­mät­tä saa­da yl­leen uu­si sa­de­tak­ki, vaik­ka sinä päi­vä­nä ei sa­ta­nut – ja vat­sas­sa ni­pis­te­le­vä jän­ni­tys, mikä to­sin ei näy ku­vas­sa.

Olin tul­lut kou­lun pi­hal­le hy­vis­sä ajoin. Pian me ujos­te­le­vat eka­luok­ka­lai­set löy­sim­me kel­lon soi­des­sa paik­kam­me ri­vis­sä. Kes­ki- ja ylä­luok­ka­lai­set oli­vat var­maan ää­nek­kääm­piä ta­va­tes­saan ke­sä­lo­man jäl­keen omat ka­ve­rin­sa.

Ala­kou­lu on piir­ty­nyt mie­lee­ni mie­lui­se­na ja mie­len­kiin­toi­se­na paik­ka­na. Sen vi­rik­kei­tä pur­su­a­va op­pi­mi­sym­pä­ris­tö ja työl­leen omis­tau­tu­nut opet­ta­ja an­toi­vat pal­jon eväi­tä tu­le­vaan. Aa­mu­har­tau­det, ruo­ka­ru­kouk­set ja us­kon­to­tun­nit kuu­lui­vat luon­nol­li­si­na asi­oi­na kou­lu­työ­hön.

Kun ai­ka­naan sain val­ko­la­kin, ha­lu­sin an­taa ala­kou­lun opet­ta­jal­le­ni muis­tok­si lak­ki­ais­ku­va­ni. Hän va­lit­si kah­des­ta vaih­to­eh­dos­ta sen, joka oli mie­les­tä­ni vä­hem­män on­nis­tu­nut.

– Si­nul­la oli usein luo­kas­sa tuol­lai­nen unek­su­va kat­se, hän pe­rus­te­li va­lin­taan­sa.

Marja-TerttuKomulainen
Kutsu Päivämiehen verkkolehden blogikirjoittajaksi ilahdutti minua, mutta vähän myös huoletti: enhän ollut aikaisemmin kirjoittanut tämänkaltaisia tekstejä. Olen kuuden aikuisen lapsen äiti Kymenlaaksosta. Asumme puolisoni kanssa kahden. Lapsenlapsia meillä on seitsemän. Olen ollut työssä hoitoalalla, mutta kotiäitivuosia minulla on enemmän kuin työvuosia. Toivoisin voivani tuottaa lukijoille ilon ja toivon pilkahduksia arkeen.
21.2.2024

Koska Jeesus on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan. Hepr. 2:18

Viikon kysymys