JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Uu­sia ja van­ho­ja toi­vei­ta

3.2.2021 6.15

Juttua muokattu:

1.2. 12:03
2021020112034720210203061500

Näin uu­den vuo­den alus­sa toi­vo­te­taan on­nel­lis­ta ja siu­nat­tua tu­le­vaa vuot­ta. Teh­dään lu­pauk­sia ja esi­te­tään toi­vei­ta, ai­na­kin mie­les­säm­me. Ai­na­han jos­sain on pa­ran­ta­mi­sen va­raa tai ai­na­kin ke­hit­tä­mis­tä. Ja toi­vei­ta­kin kan­nat­taa ol­la, ne voi­vat jos­kus to­teu­tu­a­kin.

Ta­val­li­sin jou­lu­lah­ja­toi­vee­ni lap­se­na oli koi­ran- tai kis­san­pen­tu. Kos­kaan en sitä saa­nut, kun van­hem­mat ve­to­si­vat asuin­paik­kaam­me ja sii­hen, et­tä ”ku­kas sitä jää hoi­ta­maan, kun läh­de­tään reis­suun?” Reis­sa­sim­me ai­ka pal­jon, var­sin­kin ke­säi­sin ym­pä­ri Suo­mea. Minä ai­oin jää­dä ko­tiin, mut­ta oli­si­ko­han se kui­ten­kaan ol­lut niin mu­ka­vaa jää­dä kak­sin ko­tiin koi­ran kans­sa, kun muut oli­si­vat reis­san­neet asun­to­vau­nul­la?

Vih­doin kol­me­kym­men­tä­nel­jä­vuo­ti­aa­na sain koi­ran, kun os­tin it­se! Tuos­sa se tu­hi­see jal­ko­je­ni juu­res­sa ja vä­liin tök­kää kuo­nol­laan, et­tä täs­sä minä olen, huo­maat­ko. On­nek­si meil­lä on li­säk­se­ni mui­ta­kin hoi­ta­jia, len­kit­tä­jiä ja reis­su­jen ajak­si ko­ti­mie­hi­ä­kin. It­se asi­as­sa koi­ra­ni tai­taa ol­la muil­le per­heen­jä­se­nil­le tär­ke­äm­pi kuin mi­nul­le. Tai eh­kä me täs­sä­kin asi­as­sa näy­täm­me tun­teet eri ta­voin. Minä vä­hän etäi­ses­ti mut­ta tun­tien.

Lie­kö syn­ty­mä­vuo­de­na­jal­la jo­tain te­ke­mis­tä luon­teen kans­sa? Tam­mi­kuu näyt­tää ja tun­tuu­kin kyl­mäl­tä tai sit­ten lun­ta tu­lee tuis­kut­ta­mal­la, lä­hes kir­jai­mel­li­ses­ti tu­paan as­ti. Aa­mul­la ni­mit­täin oli nie­tos lun­ta etei­sen lat­ti­al­la.

Kyl­myy­den­kin kans­sa pär­jää, kun va­rus­tau­tuu oi­kein. Sy­tyt­tää tu­len uu­niin tai malt­taa odot­taa au­rin­gon läm­mit­tä­viä sä­tei­tä. Ei hait­taa, vaik­ka vä­lil­lä kä­per­tyy­kin it­seen­sä ja mie­tis­ke­lee syn­ty­jä sy­viä. Era­koi­tuu, et­tä jak­saa taas koh­da­ta pulp­pui­le­van ke­vään, ala­ti pais­ta­van au­rin­gon tai kou­lus­ta pa­laa­van lap­sen.

Vuo­den alus­sa tu­lee mie­tit­tyä men­nyt­tä vuot­ta. Olen saa­nut uu­den ulot­tu­vuu­den elä­mää­ni näi­den blo­gien kaut­ta ja eri­tyi­ses­ti niis­tä saa­mie­ni pa­laut­tei­den an­si­os­ta. Vaik­ka blogi on­kin verk­ko­päi­vä­kir­ja, ja päi­vä­kir­ja­han on pe­rin­tei­ses­ti ol­lut sa­lai­nen, koen, et­tä täs­sä vuo­ro­vai­ku­tus on tär­ke­ää. Si­ten tie­dän jon­kun lu­ke­van nii­tä. Eh­kä sa­mais­tuu aja­tuk­siin tai saa tsemp­piä elä­mään­sä toi­sen ja­ka­mis­ta asi­ois­ta.

Mie­tin myös, tu­lee­ko kir­joi­tet­tua lii­an ruu­sui­sia ku­vai­lu­ja elos­tam­me? Ei tämä mi­kään pa­ra­tii­si ole, vaik­ka kes­kel­lä tam­mi­kuun pak­ka­sia ruu­su taas puh­ke­si­kin heh­ku­va­na kuk­kaan­sa, mie­he­ni ja­las­sa kyl­lä­kin. Eh­kä se oli en­ne­nai­kai­nen syn­ty­mä­päi­vä­ruu­su? Edel­li­nen­hän puh­ke­si hää­päi­vä­näm­me syys­kuus­sa. Pi­tä­nee os­taa sään­nöl­li­ses­ti oi­kei­ta ruu­su­ja, et­tei hä­nen tar­vit­se kas­va­tel­la omi­aan, kos­ka ei tuo la­ji­ke niin mu­ka­val­ta vai­ku­ta.

Hei­kin päi­vä­kin meni, eli van­han kan­san mu­kaan tal­vi on puo­les­sa ja hei­nät myös. Nii­tä on kyl­lä vii­me ke­sän hy­vän sa­don vuok­si jäl­jel­lä enem­män kuin puo­let! Kui­via hei­niä saa­tiin­kin hel­pos­ti täl­lä ker­taa. Ke­sä­kuun kui­va kau­si ta­ka­si kui­vat hei­nät il­man sei­väs­tys­tä, ja kun ne kää­räis­tiin pyö­rö­paa­lei­hin, ”help­poa kuin hei­nän­te­ko” -sa­non­ta piti ker­ran­kin paik­kan­sa.

Huur­re­pui­ta ja kuu­ran­kuk­kia ihas­tel­les­sa on ke­sä­muis­toi­hin mu­ka­va pa­la­ta aja­tuk­sis­sa ja jo pe­rin­teek­si tul­leen ”vuo­si­kir­jan” ku­vien kera. Esi­koi­nen aloit­ti pe­rin­teen lu­ki­o­vuo­si­naan Jäm­säs­sä, var­maan koti-ikä­vis­sään, ja on jat­ka­nut sitä jo­ka­jou­lui­se­na lah­ja­na. Ku­via kat­sel­les­sa muis­taa, kuin­ka mu­ka­vaa oli ko­koon­tua su­ku­lei­ril­le. Jos­pa sii­hen koh­ta taas oli­si mah­dol­li­suus!

SallaPätsi
Olen seitsemän lapsen äiti, vaimo miehelleni ja naapurissa asuvan anoppini paras miniä – eli hänen ainoan poikansa vaimo. Olen myös tytär, sisko, pienen lammaskatraan huostaaja ja pennitön uneksija, joka haaveilee tällä hetkellä eniten siitä, mitä aikoo isona tehdä leipänsä(kin) eteen. Jos joku haluaa antaa palautetta, sähköpostiosoitteeni on patsisalla@gmail.com
8.3.2021

Mi­nun sil­mä­ni kat­so­vat ala­ti Her­raan, hän pääs­tää jal­ka­ni an­sas­ta. Ps. 25:15

Viikon kysymys