JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Vaativuus voi estää tyytyväisyyden kokemista

17.1.2023 10.45

Juttua muokattu:

17.1. 10:40
2023011710403520230117104500
Millaista valoa ja väriä luon ympärilleni saadessani olla parhaimmillani?

Millaista valoa ja väriä luon ympärilleni saadessani olla parhaimmillani?

Millaista valoa ja väriä luon ympärilleni saadessani olla parhaimmillani?

Millaista valoa ja väriä luon ympärilleni saadessani olla parhaimmillani?

”Niin kel­tai­ses­ta kuin si­nus­ta­kin huo­kuu nämä asi­at: iloi­suus, po­si­tii­vi­suus ja au­rin­koi­suus.” Näin kau­niis­ti ys­tä­vä­ni ku­vaa mi­nua What­sApp-ku­va­vies­tin teks­tis­sä.

En voi­nut kui­ten­kaan heti pi­tää vies­tiä to­te­na: omi­nai­suu­det ei­vät tun­tu­neet täl­lä het­kel­lä so­pi­van mi­nuun juu­ri lain­kaan. Poh­din tuo­ta iloi­suut­ta­kin, et­tä on­ko se­kin lois­ta­nut mel­ko him­me­ä­nä. Mi­nua on ai­em­min­kin ke­hut­tu po­si­tii­vi­sek­si, mut­ta ny­kyi­sin tun­tuu, et­tä kriit­ti­syys on to­del­la tär­ke­ää. Mut­ta ovat­ko nämä edes vas­ta­koh­tia, ja kuin­ka hel­pos­ti kriit­ti­syys siir­tyy kou­lu- tai työ­teh­tä­vis­tä val­lit­se­vak­si ajat­te­luk­si lä­hes kai­kil­la elä­män osa-alu­eil­la? Mi­ten it­seen ja elä­mään voi­si suh­tau­tua si­ten, et­tä iloi­suus ja au­rin­koi­suus lois­tai­si­vat kuin kii­tol­li­suu­te­na hy­vin teh­dyis­tä va­lin­nois­ta?

Kuun­te­lin Ron­nie Gran­de­lin it­se­myö­tä­tun­to-pod­cas­tia: ”Tee it­sel­le­si sa­moin kuin te­ki­sit sel­lai­sel­le, jos­ta vä­li­tät.” Mie­les­tä­ni neu­vo so­vel­tuu ja toi­mii hy­vin, kun ajat­te­lee vä­lit­tä­mi­sen koh­tee­na ys­tä­vää, mut­ta ei vält­tä­mät­tä lä­hi­suh­tei­ta, sil­lä vaa­ti­vuus it­seä koh­taan voi nä­kyä myös vaa­ti­vuu­te­na lä­hei­siä koh­taan. Tä­män­kin vuok­si pi­dän tär­ke­ä­nä, et­tä vaa­ti­mus­ta­son voi­si pi­tää re­a­lis­ti­se­na ja elä­män ”po­sin” puo­lel­la.

Olen kir­joit­ta­nut jo ai­kai­sem­min epä­on­nis­tu­mi­sen pe­los­ta ja sii­tä, mi­ten se voi es­tää te­ke­mäs­tä ta­voit­te­le­mi­aan asi­oi­ta tai es­tää unel­mien to­teut­ta­mis­ta. Se­kin asia liit­tyy vaa­ti­vuu­teen. Tätä on se­li­tet­ty sil­lä, et­tä ih­mi­nen on op­pi­nut yh­dis­tä­mään on­nis­tu­mi­sen ja oma­nar­von tun­teen: olen hyvä, kun on­nis­tun, saan ke­hu­ja, si­li­tyk­siä, ta­pu­tuk­sia, rak­kaut­ta.

En­tä­pä kun epä­on­nis­tun? Saan­ko kri­tiik­kiä, syyt­te­lyä, mi­nua ei enää jat­kos­sa ote­ta mu­kaan tai jos­kus työ­paik­ka voi men­nä. On­ko to­del­la näin? Tar­vit­si­ko epä­on­nis­tu­mis­ta liit­tää mil­lään ta­voin omaan pys­ty­vyy­teen? Ei­kö ole tär­kein­tä, et­tä on yrit­tä­nyt ti­lan­teen mu­kaan par­haan­sa tai ai­na­kin riit­tä­vän pal­jon? Ai­na ei vain voi on­nis­tua, ja se­kin on osoit­tau­tu­nut mo­nes­ti hy­väk­si op­pi­kou­luk­si. Lo­pul­ta asi­oi­den vält­te­ly las­kee it­se­var­muu­den ko­ke­mis­ta.

Nämä ys­tä­vä­ni vies­tit pys­tyin vas­taa­not­ta­maan heti, ja ne läm­mit­ti­vät miel­tä­ni suu­res­ti alus­ta al­ka­en: ”Olet tur­val­li­nen, lem­peä ja luo­tet­ta­va ys­tä­vä. – – Sun kans­sa on hyvä ol­la, voi vain ol­la oma it­sen­sä.” Se, et­tä hän on ko­ke­nut seu­ra­ni näin hy­vää tuo­vak­si to­dis­taa it­sel­le­ni sen, et­tä mi­nul­la on kyky ol­la myös tur­val­li­nen, lem­peä ja luo­tet­ta­va. Nämä sa­nat nos­tat­ti­vat mie­li­a­laa­ni to­del­la pal­jon. Ne kan­nus­ta­vat pi­tä­mään it­ses­tä huol­ta, jot­ta ky­sei­set läm­pi­mät puo­le­ni sai­si­vat nä­kyä kai­kis­ta lä­him­mil­le­kin, myös it­sel­le­ni, mut­ta lä­hi­suh­teis­sa­kin use­am­min.

Vaa­ti­vuu­teen voi liit­tyä mus­ta­val­koi­nen ajat­te­lu. Tun­nis­tan it­sek­ri­tii­kis­sä­ni tä­män ää­ri­a­jat­te­lun: en ol­lut lain­kaan em­paat­ti­nen. Oma toi­min­ta ja sen kriit­ti­nen tar­kas­te­lu saat­taa yl­tää ko­et­tu­jen tun­tei­den­kin kri­ti­soin­tiin. Olen ko­ke­nut myö­tä­tun­non mää­rä­ni vä­lil­lä lii­an vä­häi­sek­si, mut­ta pal­ve­lee­ko se lo­pul­ta edes ke­tään, et­tä yrit­tää vään­tää kro­ko­tii­lin kyy­ne­lei­tä? Riit­tää­kö, et­tä on läs­nä ja ko­et­taa hel­pot­taa toi­sen oloa edes pie­nin te­oin?

Rei­lum­pi tapa suh­tau­tua it­seen nä­kyy va­lin­nois­sa ja sitä kaut­ta myös hy­vin­voin­nis­sa. Hy­vin­voin­ti nä­kyy mie­les­tä­ni ter­vey­te­nä ja sii­nä, et­tä te­kee asi­oi­ta omas­ta voi­mas­ta ja tah­dos­ta kä­sin, ei­kä pa­kos­ta, syyl­li­syy­des­tä tai pe­los­ta kä­sin. Jos sai­sin edes pie­nin as­ke­lin ete­ne­mäl­lä luot­ta­muk­sen, et­tä olen hyvä ih­mi­nen, vaik­ka olen­kin sai­ras­lo­mal­la, äi­tiys­lo­mal­la tai pi­dän nyt vain pie­nen hen­gäh­dys­tau­on, ar­ve­len elä­mää las­taa­vien huo­lien vä­he­ne­vän.

Omiin heik­kouk­siin ei ole mie­le­käs­tä jää­dä ju­miin, vaan muis­taa mil­lais­ta elä­mää ha­lu­aa elää ja teh­dä nii­tä pie­niä va­lin­to­ja, jot­ka vie­vät sitä koh­ti. Us­ko­mal­la ole­van­sa hyvä ja elä­män kan­to­ky­vyn ole­van hyvä, on elä­mä en­tis­tä mie­lek­kääm­pää ja tur­val­li­sem­paa. It­se­ään koh­taan rei­lu ih­mi­nen on il­mei­ses­ti pal­jon mu­ka­vam­paa seu­raa lä­hei­sil­leen, ja on muu­ten­kin mo­nin ta­voin tuot­te­li­aam­pi. Täs­tä it­se­myö­tä­tun­nos­ta ja hy­vän ja lä­hei­sil­le ys­tä­väl­li­sen elä­män ta­voit­te­lus­ta ei tar­vit­se ot­taa kuor­maa. Mie­les­tä­ni ne tu­le­vat hy­vien va­lin­to­jen ja hy­vin­voin­nin si­vu­tuot­tei­na.

RiikkaLinnanmäki
Olen kolmikymppinen äiti, puoliso ja kirjallisuuden opiskelija. Olen lähtöisin Pohjois-Suomesta, mutta olemme asuneet jo kolme vuotta Tampereella. Minua kiinnostavat ihmissuhteet, psykologiset näkökulmat, vanhemmuus, ihmisoikeuskysymykset ja tasa-arvo. Perhe, luonto, taiteilu ja kohtuullisen terveelliset elämäntavat ovat minulle tärkeitä. Palaan ajatuksissani usein pieniltä tuntuviin hetkiin. Ne muistuttavat voimia tuoneista asioista. Toivon, että otat rohkeasti yhteyttä sähköpostiini riikkak92@hotmail.com.
12.10.2024

Jumala on katsova vanhurskaiksi meidätkin, kun uskomme häneen, joka on herättänyt kuolleista Herramme Jeesuksen. Room. 4:24

Viikon kysymys