JavaScript is disabled in your web browser or browser is too old to support JavaScript. Today almost all web pages contain JavaScript, a scripting programming language that runs on visitor's web browser. It makes web pages functional for specific purposes and if disabled for some reason, the content or the functionality of the web page can be limited or unavailable.
Nykyiset blogit

Vakka ja kansi

13.11.2022 6.00

Juttua muokattu:

4.11. 10:21
2022110410212320221113060000

Pau­li Määt­tä

Muu­ta­ma vuo­si sit­ten työ­ka­ve­ri soit­ti. Hän ker­toi ol­leen­sa mö­kil­lään ho­tel­li hel­po­tuk­ses­sa. Sin­ne oli tuo­tu viih­dyk­keek­si van­ho­ja nais­ten­leh­tiä. Yk­si kir­joi­tus oli pis­tä­nyt sil­mään. On­ko se si­nun te­ke­mä? Ja oli­han se. Sa­mai­nen leh­ti tuli vas­taan, kun jo­kin ai­ka sit­ten yri­tim­me pie­nen­tää kaap­pei­hin ker­ty­nei­tä leh­ti­pi­no­ja. Leh­ti oli Ko­din ku­va­leh­ti vuo­del­ta 2008. Sii­nä jul­kais­tiin kir­joi­tus­kil­pai­lus­sa pal­kit­tu­ja kir­joi­tuk­sia ai­hees­ta: ”Nai­nen jota ra­kas­tan”. Kil­pai­lun toi­nen sija toi pal­kin­to­na riip­pu­kei­nun, joka on jo tain­nut ha­jo­ta tai ai­na­kin hä­vi­tä.

Kir­joi­tuk­sen pe­rus­teel­la elä­mä tun­tui mel­ko val­miil­ta. Oli talo, oli työ­tä. Osa lap­sis­ta oli jo muut­ta­nut pois. Ai­van pie­niä ei enää ol­lut. Yk­si iso ajal­li­nen haa­ve oli. Jos sai­sim­me jos­kus ke­sä­pai­kan. Ja kas kum­maa, ke­sä­paik­ka to­teu­tui jo seu­raa­va­na vuon­na mel­kein sel­lai­se­na kuin kir­joi­tuk­ses­sa haa­veil­tiin.

Elä­mä tun­tui ko­toi­sal­ta toi­me­li­aan puo­li­son rin­nal­la. Muu­ta­ma ki­pu­koh­ta­kin mai­nit­tiin. Sa­moi­hin asi­oi­hin tör­mä­tään yhä edel­leen, vaik­ka vuo­sien var­rel­la on tul­lut lu­et­tua sy­li­kau­pal­la eri­lai­sia elä­män­tai­to-op­pai­ta, mi­ten tul­laan pa­rem­mak­si ih­mi­sek­si. On­nek­si evan­ke­liu­min voi­mal­la on saa­tu aloit­taa ai­na uu­des­taan puh­taal­ta pöy­däl­tä.

Jo­kai­sel­ta, jol­le Tai­vaan Isä on lah­joit­ta­nut puo­li­son, löy­tyy ta­ri­na mis­tä ja mi­ten kaik­ki al­koi. Mi­ten vak­ka ja kan­si löy­si­vät toi­sen­sa. Meil­lä kes­kei­ses­sä roo­lis­sa oli tas­ku­las­kin Te­xas Inst­ru­ments TI 50. Se oli sen ajan tas­ku­las­kin­ten, jos ei ai­van Lam­borg­hi­ni, niin ai­na­kin Mer­su. Olin kuul­lut, et­tä opis­ke­li­ja­ky­läs­sä naa­pu­ri­ker­ros­ta­los­sa asu­val­la si­sa­rel­la oli­si sel­lai­nen. Tent­tiin oli­si hyvä men­nä kun­non las­ki­men kans­sa. On­nis­tui­si­ko lai­naa­mi­nen? Kyl­lä on­nis­tuu. Kun sit­ten me­nin ha­ke­maan las­kin­ta, yl­lä­tys oli mel­koi­nen. Pöy­tään oli ka­tet­tu juh­la-ate­ria. Kun tämä vie­lä tois­tui pari kol­me ker­taa, al­koi­vat bus­si­vuo­rot­kin sat­tua yh­teen esi­mer­kik­si seu­rois­ta pa­la­tes­sa.

Juh­la-ate­ri­at oli­vat mel­koi­nen kont­ras­ti omaan ruo­ka­kult­tuu­rii­ni: Läm­mi­tin kat­ti­las­sa vet­tä. Kuu­man ve­den pääl­le mak­sa­laa­tik­ko­ra­sia hau­tu­maan. Kun se oli läm­men­nyt, söin ruo­an suo­raan ra­si­as­ta haa­ru­kal­la tai lu­si­kal­la. Ruo­ka oli hy­vää ja ra­vit­se­vaa, ja sitä oli riit­tä­väs­ti. Tis­ki­ä­kin tuli vain lu­sik­ka tai haa­ruk­ka. Mut­ta kiel­tä­mät­tä hie­man yk­si­toik­kois­ta pi­tem­män pääl­le.

Yh­tei­nen elä­mäm­me al­koi Rau­ti­on kir­kos­ta. En­sim­mäi­nen yh­tei­nen han­kin­ta oli keit­ti­ö­jak­ka­ra opis­ke­li­ja-asun­non keit­ti­öön. Elä­mä läh­ti sol­ju­maan. Saa­tiin am­ma­tit, muu­tet­tiin pari ker­taa, lap­sia syn­tyi.

Jos­sain vai­hees­sa elä­mä tun­tui ko­vin täy­del­tä. Va­li­tin ker­ran erääl­le vel­jel­le, et­tä tämä to­hi­na ei lopu kos­kaan. Hän sa­noi, et­tä vuo­det vie­ri­vät no­pe­as­ti. Heil­lä oli ol­lut suu­ri per­he. En tar­kal­leen muis­ta, oli­ko hä­nen lap­sis­taan sil­loin enää ku­kaan ko­to­na. Ajat­te­lin, et­tä saa­han sitä pu­hua. Mut­ta tot­ta se oli. Yh­des­sä vai­hees­sa kai­kil­le oli tar­jo­ta omat huo­neet. Ei men­nyt kuin muu­ta­ma vuo­si, niin talo oli tyh­jen­ty­nyt. Taas ol­tiin kah­des­taan. Seu­raa­va su­ku­pol­vi on nyt sa­man­lais­ten asi­oi­den edes­sä. Haas­teet ei­vät ole ai­na­kaan vä­hen­ty­neet.

Jos­kus saa­te­taan is­tua kynt­ti­läil­lal­li­sel­le. Nyt mo­lem­pien eteen tee­ku­pin ja syö­mis­ten li­säk­si on il­mes­ty­nyt do­se­tit. Vuo­sien mit­taan nii­den si­säl­tö näyt­tää ai­na vaan kas­va­van.

Jo­kin ai­ka sit­ten ol­tiin avi­o­puo­li­soil­las­sa. Lä­hes kaik­ki muut eli­vät tuo­ta pik­ku­lap­si­vai­het­ta ja elä­män ruuh­ka­vuo­sia. Joku hok­sa­si ky­syä, mil­lais­ta elä­mä on sil­loin, kun on ol­tu nai­mi­sis­sa yli 40 vuot­ta. No, mi­nä­pä ker­ron. Puo­li­so is­tuu le­po­tuo­lis­sa ja ku­too mi­nul­le vil­la­pai­taa. Lai­tan tak­kaan tu­len, jot­ta ja­lat py­syi­si­vät läm­pi­mi­nä. Kan­nan ruo­kaa, kah­via ja suk­laa­ta neu­lo­jal­le. Näin pui­kot voi­vat hei­lua kes­key­ty­mät­tä. Kuu­los­taa sees­tei­sel­tä, oli ylei­nen kom­ment­ti.

PauliMäättä
Olen tuore eläkeläinen Kempeleestä. Puoliso löytyi Helsingistä. Lapsia saimme 11. Kesäisin työllistävät puutarhat kotona ja mökillä Savossa. Luonnettani kuvannee erään kurssin loppuarvostelu: aivan liian lempeä ja lauhkea, papillinen ote. Marjastamaan pitäisi ehtiä. Lukemista olen aina harrastanut. Joskus putkahtaa kirjoitelmia eri foorumeille. Nikkarointi kiinnostaa. Erityisesti jos keksii vanhalle esineelle uusia käyttömuotoja. paulimaatta2(at)gmail.com.
PauliMäättä

Erilaisina yhdessä

9.11.2023 6.00
PauliMäättä

Arkea ja erityisiä päiviä

8.10.2023 8.00
PauliMäättä

Vesi, tuo ihmeellinen aine

5.9.2023 7.00
PauliMäättä

Telttaretki Lofooteille. Miten sitten kävi?

4.8.2023 6.30
PauliMäättä

600 000 kilometriä muutamassa päivässä

9.7.2023 6.00
PauliMäättä

Se on sitten kesä

6.6.2023 6.00
PauliMäättä

Kun retkitohtori hiihtojoukkueesta putosi

11.5.2023 6.00
PauliMäättä

Elämäni kirjat

11.4.2023 6.00
PauliMäättä

Sodan varjot

9.3.2023 8.00
PauliMäättä

Taitekohtia

9.2.2023 9.25
PauliMäättä

Vieläkö tämän voisi korjata?

5.1.2023 9.55
PauliMäättä

Joulun lahjat

5.12.2022 6.00
PauliMäättä

Oppia ikä kaikki

3.10.2022 12.35
PauliMäättä

Paikkakunnan parhaaksi

4.9.2022 6.00
PauliMäättä

Suviseurat teknisenä suorituksena

7.8.2022 6.10
PauliMäättä

Karhumetsällä ja muita elämyksiä

30.6.2022 6.00
PauliMäättä

Luontosuhteita

19.6.2022 6.00
PauliMäättä

Verkossa

4.5.2022 6.00
PauliMäättä

Elämyksiä tarjolla

2.4.2022 7.00
PauliMäättä

Tässä hetkessä

4.3.2022 6.00
PauliMäättä

Miehen malli

6.2.2022 6.00
PauliMäättä

Perinteitä vaalien

5.1.2022 6.00
PauliMäättä

Kuulunko Karjalan heimoon?

6.12.2021 6.00
PauliMäättä

Muoti-ilmiöitä

14.11.2021 6.00
PauliMäättä

Tukihenkilöitä

11.10.2021 8.35
PauliMäättä

Rippikuva jäi ottamatta

3.9.2021 9.05
PauliMäättä

Hillakuume

8.8.2021 7.05
PauliMäättä

Peltoseuroissa

12.7.2021 7.05
PauliMäättä

Vuodenkiertoa

9.6.2021 7.05
PauliMäättä

Toinen todellisuus

9.5.2021 7.05
PauliMäättä

Väliinputoaja

6.4.2021 7.05
PauliMäättä

Pappuli, tuu leikkii!

27.2.2021 7.05
PauliMäättä

Kun yksi elämänvaihe päättyy

22.1.2021 7.30
29.11.2023

Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Ilm. 21:1

Viikon kysymys