Tarja Korri
"Minä N. N. lupaan ja vakuutan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta."
Saimme olla helmikuun alussa seuraamassa sotilasvalatilaisuutta Rovaniemellä. Tämä oli meidän perheessämme kuudes kerta, ja tällä kertaa poikia oli kaksi. Tilaisuus on juhlava ja aiheuttaa ainakin äidin sydämessä väristyksiä, kun kuuntelee, mitä alokkaat lupaavat. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että kaikki poikamme ovat tahtoneet velvollisuutensa täyttää.
Vaikka monissa paikoissa on vähennetty Jumalan sanan ylläpitämistä, valatilaisuudessa luettiin Raamatun teksti ja pappi piti pienen puheen. Niille alokkaille, jotka eivät halua osallistua valaan, on järjestetty vakuutustilaisuus, missä sama asia vakuutetaan kunnian ja omantunnon kautta.
Voisiko jokainen meistä ajatella toimivansa niin kuin alokkaat lupaavat sotilasvalassa? Muun muassa puolustaa kaikissa tilanteissa isänmaan koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa? Tai jos tietää jotain olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, ilmoittaa siitä viipymättä viranomaisille?
Myös siviilielämää ajatellen lupaukset ovat hyviä: Valassa luvataan käyttäytyä kunnollisesti ja ryhdikkäästi, totella esimiehiä, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää uskotut salaisuudet. Tahdotaan olla asetovereita kohtaan suora ja auttavainen. "Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani." Nämäkin lupaukset sopivat jokaiselle ja ovat erittäin tärkeitä muistaa myös työelämässä sekä luottamustehtävissä.
"Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä."
Tässä sotilasvalan kappaleessa on hyviä neuvoja jokaiselle esimiehelle ja oikeastaan kaikille, jotka ovat toisten ihmisten kanssa tekemisissä. Jokainen voisi olla toiselle ihmiselle hyvänä ja kannustavana esimerkkinä.
Valan vannomisen jälkeen sotilaat laulavat valalaulun:
"Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa: sinuun koskea ei väkivalta saa!
Sua suojelemme, verin varjelemme. Ollos huoleton, poikas valveill’ on.
Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa: sinuun koskea ei väkivalta saa!
Kallios ei horju, vaaras poies torjuu. Ollos huoleton, poikas valveill’ on!"
(Suom. sanat Taavi Hahl)
Eversti kiitti puheessaan kotien kasvatustyötä ja kehotti olemaan edelleen sotilaiden tukena, vaikka heistä pidetäänkin armeijassa hyvä huoli. Kaikille ei ole välttämättä helppoa jakaa huoneensa ja koko elämänsä monen muun ihmisen kanssa. Tiukka kurinalaisuus ja sääntöjen sisäistäminen voivat olla alkuun hankalia. Armeijaa käymättömän korviin jotkut asiat kuulostavat oudoilta ja jopa turhilta, mutta niillä on koulutuksessa omat tarkoituksensa.
Ensimmäisten poikiemme ollessa armeijassa maailmantilanne lähellämme oli aivan erilainen. Vaikka silloinkin valalupaus tuntui tosi liikuttavalta ja suurelta, nyt se tuntuu vielä vakavammin otettavalta. Everstin puheessa tuli ilmi sekin, ettei maallamme ole tällä hetkellä vakavaa sotilaallista uhkaa ja toisaalta maamme on hyvin varustautunut, jos sellainen tulisi. Rukous on, ettei kenenkään enää tarvitsisi lähteä taistelemaan vihollista vastaan. Jokainen voi omalla kohdallaan olla rauhan ja isänmaan asialla.
"Ja onnellinen lapsista saa olla isänmaamme. Kuin huomispäivää kirkasta katsella heissä saamme. He isänmaamme vaiheisiin, sen palvelukseen, tehtäviin kasvavat keskellämme." (VK 582:7.)
Blogit
Toimitus suosittelee
Viikon kysymys